Norjalainen Gustav Larsen toivoo pääsevänsä Suomeen hevosensa kanssa

Norjan viime vuosien menestyneimpiin kylmäverikasvattajiin lukeutuva Gustav Larsen on vieraillut Suomessa useasti viime vuosien aikana Grislefaksen G.L.:n kanssa. Toissa vuonna Larsenin kotikasvatti voitti kylmäveristen PM-lähdön Turussa Hannu Torvisen ohjastamana.

Viime syksynä ori palasi sairaustauolta puolustamaan PM-voittoaan. Kotiin viemisinä Turusta oli silloin viides tila. 11-vuotiaan oriin viime kausi päättyi hopeatilaan marraskuussa Solvallassa. Kuluvaa kautta Gustav Larsenin silmäterä ei ole vielä avannut lainkaan.

”Ori kolhi itseään Solvallan startissa. Hankositeeseen tuli osuma toisesta jalasta startin aikana. Siihen nähden kakkostila oli hyvä saavutus”, aloittaa Gustav Larsen.

Aiemmin keväällä Larsen elätteli toiveita ehtiä Finlandia-sunnuntaina ajettavaan Erkon Pokaliin. Nyt kauden avaaminen Norjassa Finlandia-viikonloppuna vaikuttaa realistisemmalle vaihtoehdolle.

”Foruksessa on toukokuun ensimmäisenä lauantaina sopiva lähtö tarjolla. Öystein Tjomslandin valmennuspaikat sijaitsevat lähellä meitä. Tjomslandin on tarkoitus ajaa oriilla pari kertaa reippaammin ja sen jälkeen suunnitellaan kauden avausstarttia tarkemmin.”

Öystein Tjomsland vastasi Grislefaksen G.L.:n ohjastuksesta viime vuoden Elitkampenissa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Viime vuonna Grislefaksen G.L. jäi taustalle Elitkampenissa. Gustav Larsen toivoo suojattinsa saavan revanssimahdollisuuden Solvallassa reilun kuukauden kuluttua.

”Vähän toisenlaisella juoksunkululla olisimme olleet korkeammalla. Menihän ori tietysti 19-alkuisen tuloksen, joten ei pidä olla liian pettynyt. Voihan se olla, ettemme edes saa paikkaa Solvallan Elitkampeniin tänä vuonna.”

Kävi Elitkampeniin osallistumisen kanssa kuinka tahansa, toivoo Gustav Larsen pääsevänsä tänä vuonna jälleen Suomeen kilpailumatkoille. Viime vuonna Grislefaksen G.L. oli mukana PM-lähdön lisäksi Nordic Kingissä. Samanaikaisesti Larsen muistuttaa kasvattinsa loukkaantumishistoriasta.

”Sillä on ollut paljon ongelmia jalkaterveyden kanssa koko uransa ajan. Se on tehnyt jo nyt hienon uran siihen nähden kuinka katkonaista valmentaminen on ollut. Ei se pysty koskaan näyttämään koko kapasiteettiaan, mutta olen todella tyytyväinen siihen mitä olemme sen kanssa saavuttaneet.”

Yhtä tyytyväinen Larsen ei sen sijaan ole norjalaisen raviurheilun tilaan sekä tulevaisuuden näkymiin. Useamman kylmäveristen Derbyn ja Kriteriumin kasvattajana voittanut Larsen on vähentänyt hevosmääräänsä kuluvan talven aikana. Kuudesta siitostammasta hän on saanut myytyä kaksi. Enempäänkin olisi haluja.

”Olen yrittänyt myydä muitakin tammoja eri verkkohuutokaupoissa. Tarkoituksena olisi pitää ainoastaan kaksi siitostammaa. Homma pääsi karkaamaan liian isolle. Varsoista ei saa sellaisia hintoja, että toiminnassa olisi taloudellisesti järkeä”, huokaa Gustav Larsen.

Gustav Larsen on yksi viime vuosien menestyneimpiä norjalaisia kylmäverikasvattajia. Kuva: Jarno Mela

Larsenin mukaan norjalaisessa kylmäverikasvatuksessa on muutama iso ongelmakohta. Ensimmäisenä Larsen nostaa esiin kasvattajapalkintojärjestelmän. Norjassa ei makseta kasvattajarahoja yli 10-vuotiaiden kylmäveristen juoksemista kasvattajapalkinnoista . Lisäksi ennen 10 ikävuotta kasvattajapalkinnot pienevät radikaalisti ikäluokkavuosista.

”Minulla on kuitenkin ollut parhaimmillaan neljä avoimen tason kasvattia kilpailemassa. Kun niiden palkinnoista ei saa kasvattajarahoja, on sillä iso merkitys toiminnan kannattavuuteen. Ruotsissahan ei toimita tällä tavalla kasvattajapalkintojen kanssa.”

Toisena kylmäverijalostuksen haasteena Larsen nostaa esiin sukulinjojen kapenemisen. Kokenut kasvattaja käyttäisi mielellään erisukuisia oreja laskeakseen sukusiitosastetta. Varsan ostajat eivät juurikaan innostu erisukuisista varsoista.

”Tämä on nurinkurinen tilanne. Ikäluokkien koot ovat muutenkin jo dramaattisen pieniä, mutta vähät ostajat haluavat ostaa suosituimpien isäoriiden jälkeläisiä. Kasvattajana minun on kuitenkin mietittävä kuinka saan kasvattini kaupaksi.”

Larsen ei täysin poissulje mahdollisuutta siirtää hevosiaan Ruotsin rekisteriin. Mutta ensisijaisesti hän toivoo Norjan tilanteen parantuvan. Samalla hän ottaa asian osittain huumorillakin.

”Toiveissa olisi pitää itsellä muutama tulevien vuosien varsoista. Päästä kiertämään sitten niiden kanssa isommissa kilpailuissa. Eikös se kuulostaisi oikein hyvälle suunnitelmalle.”