Kun Muuli tuli seitsemän vuotta sitten Espanjasta pitkän linjan aasiharrastaja Kaisa Määttäselle, se ei antanut lainkaan koskea tai ottaa kiinni tarhassa.
”Sen piti olla paljon koulutetumpi ja kesympi. Mietin, pystynkö kesyttää sitä ikinä”, hän muistelee.
Keväisenä päivänä Määttänen oli siivoamassa pihattotarhaa, jossa Muuli asui aasien kanssa. Samalla tuli räpsittyä kuvia eläimestä.
Muuli lähti seurailemaan omistajansa puuhia ja hakeutui hänen selkänsä taakse. Kaisa tarjosi sille namin.
“Tuo hetki antoi sysäyksen siihen, että se alkoi sietää läheisyyttäni ja kosketustani myös, kun olin aitauksen sisäpuolella sen kanssa. Ennen tuota sain otettua sen kiinni vain aidan toiselta puolelta ujuttamalla riimunnarun vaivihkaa riimuun kiinni.”
Ihmiseen tottumisessa auttoi positiivisen vahvisteen käyttö, joka oli Muulin kohdalla ruokapalkka.
Viralliselta nimeltään Määttäsen Muuli on Buena Chica, jonka säkäkorkeus on noin 143 senttimetriä. Sen emä on andalusianaasi ja isä rekisteröimätön espanjalainen hevonen. Koska emä on aasi ja isä hevonen, se on tarkemmin sanottuna muuliaasi.
Muulit ovat lisääntymiskyvyttömiä, tosin maailmassa on historian aikana ollut muutamia ihmemuuleja, joiden sukusolut ovat olleet toimivia. Rakenteeltaan se muistuttaa enemmän hevosta kuin aasia mutta pitkät korvat, pienet kaviot ja yleensä lyhyeksi jäävä harja paljastavat geeneistä myös aasin.
”Muulien aikuisiän säkäkorkeus on sen vanhempien korkeuden keskiarvo tai hieman enemmän, koska lajiristeymillä on hybridikasvua, joka saa ne kasvamaan hieman suuremmiksi. Muulien kohdalla puhutaan kuitenkin senteistä, ei kymmenistä. Jos 140 cm korkea hevostamma astutetaan 100 cm korkealla aasilla, on jälkeläisen säkäkorkeus enintään 125 cm.”
Muuli eroaa hänen mukaansa monesta hevosesta siten, että se ei turvaudu ihmiseen ja on muutenkin itsenäinen. Laumasidonnainen se ei ole.
”Suurin osa Suomen muuleista on pienikokoisia eli niiden hevosemä on jokin pieni poni tai poniristeytys. Suurin osa meillä on tuontimuuleja muualta Euroopasta.”
”Jos pitkän linjan hevosihminen harkitsee Muulin hankkimista, vaatii se todella paljon kärsivällisyyttä ja loppuelämän sitoutumista.”
Määttänen ratsastaa Muulin kanssa sekä maastossa että kentällä. Hän käy sen kanssa myös kouluratsastus- ja lännenratsastustunneilla, tarkemmin trail- ja trail in hand-tunneilla. Lisäksi hän on kokeillut Muulin kanssa maastoesteitä, matkaratsastusta, esteratsastusta ja harrastaa säännöllisesti karjanajoa. Maastakäsin harrastettava agility kuuluu myös treeniohjelmaan.
Maastossa huomaa sen, että Muulilla on korkea itsesuojeluvaisto. Jos se aistii jotain pelottavaa, sitä ei pysty pakottamaan eteenpäin paineen avulla.
”Joskus pitää vain luovuttaa ja kiertää jotain toista reittiä.”
Ihmiseen tottumisessa auttoi positiivisen vahvisteen käyttö, joka oli Muulin kohdalla ruokapalkka.
Jos pitkän linjan hevosihminen harkitsee Muulin hankkimista, vaatii se todella paljon kärsivällisyyttä ja loppuelämän sitoutumista, hän sanoo.
”Ensimmäinen vuosi menee kotiutumiseen ja perusjuttujen opetteluun, toinen muulin kouluttamiseen ja kolmantena vuonna harrastaminen, esimerkiksi ratsastus, voi alkaa sujua.”
Muuli ei edelleenkään pidä koskettamisesta. Se on oppinut kuitenkin sietämään sitä ja harjaamista. Vain korvan sisäpuolelta rapsuttaminen miellyttää sitä.
Jos Määttänen myisi Muulin, hän uskoisi sen taantuvan takaisin villieläimen tasolle. Ihmisten ja paikan vaihtuminen on muuleille todella haastavaa.
”Muulin kanssa palkitsevaa on kehityksen näkeminen. Se on minulla loppuelämän kodissa.”
