Sonja Lesch haluaa rakentaa Ratsastajainliitosta toimivan yhteisön

Sonja Lesch toimii puheenjohtajana Helsingin Ratsastajat ry:ssä, joka ehdottaa häntä liiton hallituksen puheenjohtajaksi. Lesch on myös aktiivisesti kouluratsastusta tukevan Kouluratsastuksen Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja.

Tänä vuonna Lesch on noussut esiin Ratsastajainliiton hallituksen ja sen toiminnan arvostelijana.

”Olen kriittinen omien ja muiden havaintojen perusteella. Tämä ei kohdistu henkilöihin, vaan liiton toimintakulttuuriin”, hän sanoo.

Hän näkee, että liitossa on ajan saatossa kehittyneitä haitallisia toimintatapoja, jotka ovat myös osittain levinneet kentälle.

“Viestinnän ja todellisuuden välillä on selvä ristiriita: ulospäin korostetaan avoimuutta, mutta käytännössä vastuut ovat epäselviä ja asiallisiin viesteihin ei aina vastata, mikä antaa helposti ylimielisen vaikutelman. Samalla aito, avoin keskustelu puuttuu, ja kriittisyys tulkitaan liian usein henkilökohtaisena tai epälojaalina”, Lesch sanoo.

”Ylimääräisen kokouksen jälkeen epäluottamuksen syitä ei myöskään lähdetty purkamaan, vaan tilanne kuitattiin toteamalla, että luottamus on – mikä vahvistaa kuvaa toimintakulttuurista, jossa ongelmien juurisyihin ei mennä, vaikka juuri se olisi välttämätöntä luottamuksen palauttamiseksi.”

Lesch tietää, että liiton tämänhetkinen tilanne tulee vaatimaan henkilöä, joka pystyy kokoamaan rivit, ja hän uskoo onnistuvansa siinä.

”Toivon, että tästä ei tule kahtiajakoa, vaan että tämä olisi kriisi, josta nousemme entistä yhteisöllisempänä”, hän sanoo.

Ja muistuttaa, että se vaatii erityisesti perehtymisen siihen, mistä kriisi on syntynyt.

Lesch toteaa, että asiat järjestyvät, kun niitä lähtee järjestämään. Tyhjää sanahelinää ei tarvita, vaan luottamus täytyy rakentaa avoimuuden avulla.

Asia on pohjimmiltaan samaa, mitä Lesch tekee omassa työssään vaativassa lapsi- ja nuorisotyössä. Lesch on ammatiltaan kasvatusohjaaja, ja hän on jo pitkään työskennellyt Non Fighting Generation -yhdistyksessä selvittäen nuorten ryhmiin tai yksilöihin liittyviä ongelmatilanteita.

Ajatus puheenjohtajuudesta on syntynyt vasta tämän vuoden aikana. Vielä maaliskuussa asia tuli Leschille puun takaa, kun Vihdin Ratsastajat ehdotti häntä tehtävään ylimääräisen liittokokouksen aikaan. Tällöin ehdokkaita ei lopulta tarvittu, koska istuva puheenjohtaja sai luottamuksen. Sitten kun Helsingin Ratsastajat myöhemmin pyysi häntä ehdokkaaksi, Lesch päätti suostua.

”Minulla on syvä halu tehdä hyvää muille ihmisille, ja olen valmis ottamaan siihen liittyvän vastuun”, hän sanoo.

Sonja Lesch on saavuttanut tammallaan Kom Snowwhitella kaksi kultaa joukkueiden Suomen mestaruus -kilpailuissa. Kuva: Ville Toivonen

Lesch kertoo, että NFG-yhdistyksen myötä järjestökenttä on tullut hänelle tutuksi, ja hän kertoo tuntevansa hyvin niin taloushallinnon, vapaaehtoistoiminnan kuin yhteiskunnan rahanjaon kuviot.

Aikaakin löytyy, sillä jos hänet valitaan, hän jättää KorKin ja HR:n puheenjohtajuudet jääviys- ja ajankäyttösyistä.

”En lupaudu mihinkään, jota en pysty tekemään hyvin”, hän sanoo.

Lesch on kouluratsastustuomarin tytär, joka asuu miehensä kanssa Inkoossa ja ratsastaa päivittäin muutaman hevosen. Oma on ratsu 16-vuotias, GP-tasolle koulutettu tamma Kom Snowwhite, joka on ollut Leschillä 7-vuotiaasta saakka. Kilpailuihin Lesch ei toistaiseksi pääse, erikoisesta syystä.

”Koska lainasin hevosautoni Illeille, ja se on nyt Saksassa. On tärkeämpää, että Sani pääsee kilpailuihin, mitäs väliä tällaisella tädillä on”, Lesch hymyilee.

Lesch painottaa, että liiton pitää tuottaa erilaisille jäsenilleen arvoa. Liiton jäsenyyden tulee olla asia, jota ihmiset suosittelevat myös toisille.

Pääjäsenryhmät ovat harrastajat, yrittäjät ja kilpailijat, ja kaikista pitää huolehtia.

”Yhdessä ne ovat ekosysteemi, jossa kaikki tarvitsevat toisiaan”, hän sanoo.

Lesch haluaa, että esimerkiksi vapaaehtoisilla on tunne, että heitä arvostetaan. Myös liiton jo nyt hyvä toiminta tulee myös saada näkyvämmäksi.

Huippu-urheilun johtamisen suhteen oleellista on se, että se tuottaa tarvittavia asioita kohderyhmälleen.

”Sen voi selvittää vain kysymällä urheilijoilta”, hän sanoo.

Kansainvälisessä toiminnassa täytyy totta kai olla mukana, mutta resursseja tulee harkita ja työstä pitää raportoida kunnolla, niin että jäsenet ymmärtävät sen arvon heille.

Toimistossa taas on tutustuttava eri henkilöiden toimenkuviin ja mietittävä niitä nimenomaan jäsenten saaman lisäarvon kannalta.

Samalla tulisi uskaltaa lopettaa liiton ne roolit, jotka eivät ole tärkeitä oikein kenellekään.

”Koko paketti täytyy leväyttää auki. Onneksi meillä on nyt strategiatyö menossa”, Lesch sanoo.

Omia vahvuuksia kysyttäessä Lesch naurahtaa ensin suomalaisittain, että ”pitääkö tässä alkaa itseään kehua”, mutta vastaa sitten.

”Mielestäni olen luotettava ihminen, ja ajattelen paljon sitä, miten asiat vaikuttavat muihin ihmisiin. Olen empaattinen myös. Liittoa kohtaan olen esittänyt kritiikkiä siksi, koska välitän jäsenistä. Olen myös oikeuden- ja velvollisuudentuntoinen”, hän miettii.

”Ja aika rohkea. Vaatii rohkeutta tulla esiin näin. Ja olen mä myös seikkailunhaluinen”, hän päättää.