Mia Kjellmanin, 39, valmennettavat starttasivat 2010–2014 keskimäärin reilut sata kertaa vuodessa. Hevoset menestyivät hyvin, voittoprosentti oli 10–19, ja totossa hevoset olivat 29 prosenttia starteistaan.
Vuonna 2014 voittoprosentti oli 19, ja sijaprosentti peräti 42. Enimmillään valmennettavia oli kymmenkunta. Vuonna 2015 starttimäärä laski 56:een. Vuoden 2016 tilastoissa ei ole yhtään merkintää ja viime vuodeltakin vain neljä kilpailua.
Kjellman kertoo, että hän tympääntyi heikkoon palkintotasoon ja väsyi jatkuvaan työntekoon. Hän on ollut koko aikuisikänsä palkkatöissä vieraalla ja hevosten valmentaminen on ollut kakkostyön ja harrastuksen yhdistelmä.
"Varsinaista burnoutia ei ehtinyt tulla. Mutta olin kyllä todella väsynyt, kun yhdeksän vuoteen en pitänyt yhtään lomaa ja yöunetkin jäivät vähiin", Kjellman kertoo.
"Omat ja muiden odotukset vain kasvoivat menestyksen myötä. Täydellisyyden tavoittelijana yritin vielä tehdä kaiken mahdollisen itse. Jotenkin sitä vain ajatteli, että ainahan hevosihmiset tekevät paljon töitä."
Tyypilliseen viikko-ohjelmaan kuului arkisin kuudeksi töihin meneminen ja sitä ennen hevosten ruokkiminen.
"Yleensä tiistaisin käytiin Teivossa, joskus keskiviikkona Vermossa ja lauantaisin kierrettiin pitkin maata isompia raveja. Teivosta oltiin kotona yhden–kahden aikaan yöllä."
"Jos käytiin Vermossa, sinne lähdettiin kello 9. Ravien jälkeen oltiin kotona 4.30. Siinä ehti juuri ruokkia hevoset ja käydä suihkussa ennen töihin lähtöä. Töistä tullessa odotti sitten kasa pyykkiä kotona."
"Ehkä suurin tekijä oli kuitenkin heikot palkinnot. Kun hevonen oli vaikka kolmas Teivossa ja sai siitä vain 200 euroa, niin eihän siitä jäänyt kulujen jälkeen omistajalle mitään. Oikein hävetti välillä lähettää laskua."
Valmennustoiminta ajettiin hiljalleen alas, oma talli ja talo myytiin ja Kjellman muutti rivitaloon. Pari hevosta pysyi silti treenissä, mutta vieraan tiloissa.
Rivitaloelämä ei kuitenkaan sopinut tekevälle naiselle. Pitkän harkinnan jälkeen hän muutti joulun alla Laihialle vuokralaiseksi Antti Lahtisen omistamalle Tuovilan tilalle, jossa Akseli Lahtinen piti menestyksekästä valmennustallia kuutisen vuotta sitten.
"Minulla on pari omaa hevosta ja pari pitkäaikaisimman asiakkaan, Haikolan Mikan hevosta. Yritän pitää määrän pienenä ja kokeilla, miltä tuntuu pitää hevosia omassa tallissa. Paljon on jo tarjottu hevosia treeniin. Palkintotaso on hyvä ja tässä on taas ideaa."
Kokopäiväiseksi valmentajaksi Mia Kjellman ei ole koskaan halunnut ryhtyä. Investoinnit ovat isoja ja ala liian epävarma.
Mia Kjellmanilla on Tuovilan tilalla käytössä 1 400 metrin mittainen harjoitusrata. Siihen kuuluvalla suoralla ajetaan 700–800 metrin vetoja kahdesti viikossa. Vetoja ajetaan kerralla 5–8 kappaletta.
Vauhdit ovat 1.35–1.40. Vastus haetaan tarvittaessa jarrukärryillä.
"Olen ollut tässä niin vähän aikaa, että vielä ajan itseäni ja hevosia sisään näihin systeemeihin. Olin toki aikanaan Akselilla töissä, joten paikka ja mahdollisuudet ovat tuttuja."
Hevostensa lisäksi valmentajan on tunnettava valmennuspaikkansa.
"Tämä rata ei saa olla liian pehmeä. Jos liian pehmeällä ajaa jarru päällä, niin hevoset eivät kestä."
Käytössä on myös 2,5 kilometrin mittainen suora junaradan vieressä.
Edellisessä paikassa Kjellman ajoi 1 500 metrin vetoja ylämäkeen. Hevoset jaksoivat mennä ja olivat terveitä. Hänen mielestään hyvän hoidon lisäksi juuri valmennuksella voidaan auttaa vaivaisiakin hevosia.
"Hevoset ovat mahdollisimman paljon ulkona. Lihashuollosta ja terveydenhoidosta ylipäätään olen tosi tarkka. Markku Pätsi on vastannut hevosteni lihashuollosta jo pitkään, ja olen itsekin aloittamassa hevoshierojan opinnot."
Kjellmanin hevoset syövät esikuivattua heinää, kauraa ja ranskalaista Destrierin täydennysrehua.
