

Henri Ruoste voitti sunnuntaina Mannheimissa Tiffany’s Diamondilla neljän tähden Grand Prix Specialin prosentein 71.660.
Sellaiset prosentit sai virheettömästä ja laadukkaasta ohjelmasta, jossa ei vielä pyritty haalimaan pisteitä tosimielessä. Ratsastaja oli tyytyväinen hevoseen.
”Toivottavasti jonain päivänä voin ottaa riskiä, kun hevosella on tarpeeksi rutiinia ja hermoa”, hän sanoo. ”Mutta siinä on kaikkea, mitä huippuhevoseen tarvitaan.”
Ratsukko on kilpaillut talven aikana hyvin vähän, mutta ratsastaja on tyytyväinen kehitykseen. Vahvan perustyön myötä hevosen on helpompi myös keskittyä kilpailupaikalla.
”Sillä on voimaa ja varmuutta, ja se kantaa itseään paremmin ja on kootumpi kuin viime vuonna. Katsotaan, koska tapahtuu se, että päästään ratsastamaan kilpaa, eikä vain osallistumaan. Toivottavasti tänä vuonna, mutta jos ei, niin viimeistään ensi vuonna ”, korkealle tähtäävä Ruoste sanoo.
Vielä lauantain Grand Prix -ohjelmassa tamma oli jännittynyt. Kilpailupaikka Mannheimissa on hälyisä, kun vieressä käydään isoa estekilpailua, yhdellä reunalla on moottoritie ja vieressä on vappumarkkinat, josta ihmiset kävelevät pois kilpailupaikan kautta. Itse areenalla oli kuitenkin avaruutta.
Lauantaina Ruoste oli kuudes. Ohjelmassa oli muutama selvä virhe ja hevonen meinasi kimpoillakin. Lisäksi yksi tuomareista antoi todella niukasti pisteitä: häneltä tuli 63,6, kun parhaat prosentit olivat 70.5 ja muilla kolmella 67 tai 68. Huonoimmin pisteitä antanut tuomari oli Ruosteen kanssa keskustelussaan selittänyt, että syynä oli roikkuva kankiohja.
”Hän sanoi, että ei ole hyväksyttävää ratsastaa noin kevyellä kankiohjan tuntumalla. Sanoin itse, että viime vuonna olympiakulta ratsastettiin roikkuvalla kankiohjalla. Pitää olla linja, joka pitää, ja jos joku on sallittua yhdelle, sen pitää olla sallittua kaikille”, Ruoste kertoi ja huomautti, että kevyt kankiohjahan voidaan nähdä positiivisena asiana.
Hän itse keskittyi saamaan suoritukseen rauhallisuutta ja varmuutta.
”Tässäkin pitää löytää yhteinen sävel.”
Ruoste toivoo, että myös hevosten pieneen suun aukomiseen suhtauduttaisiin tasapuolisesti. Nyt sitä tulkitaan sekä tyytyväiseksi mutusteluksi, kun korvat ovat edessä, mutta myös negatiivisesti stressiksi ja vastusteluksi. Ruoste huomauttaa, että kun kaikilla hevosilla on uusien sääntöjen ja varustetarkistusten myötä löysemmät turparemmit, ne myös helpommin aukaisevat hieman suutaan, niin Tiffanykin.
”Jos joku saa aukoa vähän suutaan, se pitää olla kaikille fine. Tässäkin pitää löytää yhteinen sävel”, hän painottaa.
Hän on hankkinut tallilleen kansainvälisen ratsastajainliiton käyttämän turparemmin kireyttä mittaavan testerin, ja lisäksi hän pyysi stewardeja kokeilemaan suitsituksen jo päivää ennen kilpailuiden alkamista.
Ruoste kertoo, että hänen ratsastukseensa ja hevosbisnekseen kouluratsastuksen arvostelun muutokset eivät ole vaikuttaneet. GP-hevosen kouluttaminen kestää vuosikausia, eikä siinä tehdä nopeita muutoksia.
Mies itse haluaa alleen kuumia ja räjähdysherkkiä hevosia, joiden voisi olettaa näyttävän helposti myös stressiä. Ruoste huomauttaa, että samalla niillä on kuitenkin hyvä tasapaino, ja ne kantavat itse itsensä, eivätkä nojaa käteen. Luonnostaan lahjakkailla hevosilla pääsee helpommin hyvään ja eleettömään ratsastukseen, joka on aina ollut tavoite, ratsastaja muistuttaa.
”Jos ne eivät ole sellaisia, niistä ei tule huippuluokan GP-hevosia”, hän sanoo.
Jännittyneisyyttä Ruosteen kuumilla hevosilla usein on, mutta se tulee ympäristöstä, ei tekemisestä, hän selittää. Ja ulkopuolisesta jännityksestä ne pääsevät ajan ja rutiinin kautta.
Ruosteen aiempi hevonen Campari, on palannut radoille hänen vaimonsa Senta Kirchhoffin kanssa.
”Se voi hyvin, ja on viikossa neljä päivää töissä. Treenin määrä on kompromissi, mutta ollaan löydetty tasapaino, joka sopii sille”, Ruoste kertoo.
Hän itse aikoo nyt kilpailla Tiffanyn kanssa vilkkaammin. Ehkä jo kahden viikon päästä Aachenissa kolmessa tähdessä tai sitten kuukauden kuluttua.
”Hevosen mukaan, niin kuin aina”, hän sanoo.