Pohjola-sarjat alkuun tutussa komennossa – ”Ei me ainakaan huonompia olla kuin viime kaudella”

Kilpailupaikkana Kangasalan Wääksyn kartano on laadukas, mutta haastava. Pääareenan verryttely on maneesissa, ja sieltä hevoset tulevat aina yksin ulos suorittamaan rataansa. Lisäksi kauden ensimmäinen ulkostartti aiheuttaa monille ratsuille oman jännityksensä.

Anna Kärkkäisen ja Minion Verden voittoprosentit olivat lauantaina 66,306. Ratsastaja kertoo, että voitosta huolimatta poni jännitti enemmän kuin koskaan. Paikan lisäksi syynä oli se, että Kärkkäinen oli päättänyt ratsastaa ilman korvahuppuja.

”Sillä on niin pienet korvat, että huput pitää ommella letteihin kiinni. Tietenkin laitan ne takaisin, jos koen, että se voi huonosti, mutta ajattelen, että se on nyt valmis menemään ilman. Näissä luokissa ei enää voi olla vain rento, rento, rento, vaan pitää olla myös terävyyttä”, Kärkkäinen pohtii.

Minion Verde on ponikokoinen, ja sen takia se ei saa kilpailla kansainvälisiä luokkia. Kärkkäinen kertoo, että ponin kanssa on sikäli helpompaa olla radalla, että tilaa ja aikaa on suhteessa enemmän. Toisaalta esimerkiksi ohjelmaan kuuluvat seitsemän vaihtoa joka askelella on osattava sijoittaa oikeaan kohtaan radan keskelle, siinä kun isolla hevosella saa aloittaa pian lävistäjälle käännyttäessä.

Kärkkäinen kertoo, että muutamien tuomareiden on ollut vaikea suhtautua siihen, että poni tekee vaikeita ohjelmia, mutta se on harvinaista.

”Jokaisen hevosen kohdalla on joitain mielipide-eroja, ja toiset yksilöt jakavat mielipiteitä enemmän kuin toiset. Mutta ne ovat olleet ihan yksittäisiä kokemuksia, kun on tuntunut, että ponikoko on vaikuttanut negatiivisesti”, Kärkkäinen sanoo.

Joillain kausilla Minion Verde on kärsinyt head-shakingistä eli selittämättömästä päänravistelusta. Välillä sitä hoidettiin aktiivisesti kevyellä sähköhoidolla, mutta kaksi viime kautta on mennyt ilman oireilua.

”Tänä vuonna olen hoitanut sitä pari kertaa haastavilla keleillä”, Kärkkäinen kertoo.

Kilpailukausi tehdään koulutustarpeet edellä, ja koko Pohjola-sarjaa ei ole tarkoitus kiertää. Sarjan osakilpailuissa ykköspalkinto on kouluratsastukselle mainiot 600 euroa. Kärkkäinen kertoo, että se kyllä aina houkuttaa, mutta jos matka hevoselle pitää varata kilpailupaikalle yökarsina ja hankkia vielä työntekijä talliin tuuraamaan, ei tavallista isompi palkintokaan kannusta ajamaan kovin kauas.

”Täytyy olla järkevä”, hän sanoo.

Lisäksi keväällä on vahdittava varsomiset. Muun muassa Salla Varentin Ypäjä Isandra varsoo Kärkkäisen tallissa tänä keväänä.

Finaaliin Kärkkäinen kuitenkin valmistautuu ainakin sen verran, että tekee ponilleen inter a -tason vapaaohjelman.

Viime vuonna sarjan voitti Elli Viitala hevosellaan Woodcrofts Rockstar. Tälle kaudelle ollaan saamassa uusi voittaja, sillä Viitala kertoo jo vähentäneensä kilpailemista iäkkäällä ratsullaan.

”Ajatus on startata SM-kisat ja Pohjola-sarjan osakilpailu Myrkyssä, mutta tuskin kisataan enempää”, hän kertoo.

Lassi Lehmuston ja Vekardon kauden tavoitteena on kolmas peräkkäinen mestaruus. Kangasalla ruuna aloitti vahvasti. 

Lassi Lehmusto voitti suomenhevosten luokan Vekardolla prosentein 72,308. Myös toiseksi sijoittunut Henna Hietamäki sai Taikayön Tangolla rikki 70 prosenttia, tarkalleen 70,064.

Vaativa b -tason Rising tourin Lehmusto vei hevosella Fürstentanz Carrus prosentein 68,182.

Vekardo ja Fürstentanz Carrus ovat Lehmuston tämän hetken ainoat kilparatsut, ja ratsastajan mielestä se on aika sopivasti. Hän tekee 60-prosenttista työaikaa Hevosopistolla ammattiohjaajana tehden kaikenlaista käytännön tallitöistä ravivaljastuksen kanssa auttamiseen. Ratsastusta hän ei opeta, koska ei ole tehnyt ammattikoulun opettajaksi pätevöittäviä opintoja. Sen sijaan hän valmentaa yksityisratsukoita.

”Siitä tykkään ihan tosi paljon”, Lehmusto sanoo.

Voitto Vekardon kanssa oli jo 17. peräkkäinen. Viime kauden ainoan kerran voitto karkasi käsistä juuri kauden avauksessa, kun ruuna oli villi. Lehmusto miettii, että ehkä Helsinki Horse Show’n takia pidentynyt kausi, vähän enempi treenaus ennen ensimmäisiä kisoja sekä aikuistuminen vaikuttivat siihen, että ruuna oli nyt heti hyvä. Muutenkin se on kehittynyt.

”Kyllä musta tuntuu, että se on taas voimistunut. Ei me ainakaan huonompia olla kuin viime kaudella. Mutta sieltä nousee nuoria kovia haastajia”, Lehmusto summaa.