Mika Forss kiittelee Petri Salmelan ja ohjastajan hienosti toimivaa yhteistyötä Joy Sisun menestyksen taustalla. Kuva: Malin Albinsson / TR Bild
Mika Forss vertaa kilpahevosen rakentamista maalintekoon – ”Joskus pitää syöttää sivulle tai vaikka oman maalin suuntaan”
Tammoilla hienosti menestynyt Mika Forss ei koe mielekkääksi vertailla eri ikäluokkien huippuhevosia.Tilaajalle
Mika Forss on menestynyt hienosti viime vuosien aikana eritoten tammojen ikäluokkalähdöissä Ruotsissa. Kuva: Elina PaavolaMika Forss on menestynyt mainiosti viime vuosien aikana tammojen ikäluokkalähdöissä Ruotsissa. Timo Nurmoksen tallin nyt viisivuotiaalla Lara Bokolla Forss voitti muun muassa kolmevuotiskaudella Oaksin eli tammakriteriumin ja nelivuotiskaudella tuli voitot sekä Tammaderbystä että Breeders Crownista. Viime vuonna Forss voitti myös tammojen E3-finaalin Jörgen Westholmin Sparvenilla. Sunnuntaina Forss sai tuulettaa StoChampionatet-voittoa Petri Salmelan valmentaman Joy Sisun rattailla.
Noin 4000 voittoa urallaan ohjastanut Mika Forss ei halua profiloitua tammojen erikoisosaajaksi, vaikka viime vuosina onkin menestynyt tammalähdöissä erityisen hyvin. Suomessa Forss menestyi muun muassa Heikki Korhosen huipputamma Venicen kanssa todella hienosti.
”Tammojen kanssa toimiessa olen oppinut vuosien saatossa, että niiden päivät eivät ole aina samanlaisia. Lisäksi parhailla tammoilla on tunnetusti useimmiten temperamenttinen luonne”, Forss summaa.
Forssin mukaan on turha verrata eri ikäluokkien ykköstammoja keskenään.
”Minusta on vaikea eikä edes mielekästä verrata eri vuosina ikäluokkalähtöjä voittaneita hevosia. Lähdöt ovat aina omanlaisiaan, ja moni muukin asia merkitsee lähdön lopputuloksiin.”
Ohjastaja nostaa esiin punaisen langan korkeamman kategorian hevosten kanssa toimiessa. Forss vertaa hevosen rakentamista jalkapallon pelaamiseen.
”Kauden aikana pitää olla mielestäni selvä maali. Joy Sisulla se oli tunnetusti StoChampionatet. Jalkapallojoukkueen tavoitteena on tehdä maali. Aina maalia ei tehdä suoraviivaisesti, vaan joskus pitää syöttää sivulle tai vaikka oman maalin suuntaan. Syötöillä on kuitenkin tarkoitus rakentaa oivallinen maalipaikka. Samalla tavalla toimitaan mielestäni myös ravihevosen kanssa.”
Forssin mukaan ravihevosen kilpailukautta tarkasteltaessa ei pidä tuijottaa liikaa pelkästään yhteen starttiin. Hevonen ei voi olla joka startissa parhaimmillaan, ja myös ulkopuoliset tekijät voivat vaikuttaa lopputulokseen. Esimerkiksi Joy Sisu teki hyviä esityksiä kevään starteissa, vaikka tulokset eivät sitä täysin kertoneet. Sekä valmentaja Petri Salmela että Mika Forss olivat luottavaisia tamman kauden suhteen.
”Vasta ennen Bodenin kesäkuista starttia teimme valmisteluja sekä starttiin liittyviä asioita eri tavalla. Ulkopuolisen silmin laukkaan päättynyt Bodenin startti näytti varmasti epäonnistumiselle. Toki meillä oli tympeä olo startin jälkeen, mutta samalla tunsin hevosen olevan lähellä huippukuntoa”, Forss kuvailee
Kokenut huippuohjastaja muistuttaa myös hevosen ehdoilla etenemisen tärkeydestä.
”Hevosethan eivät tunnetusti ole koneita. Kaasu ja jarrut eivät toimi hevosilla kuin autossa. Vaikka hevonen voittaisi, on se saattanut tyhjätä energiavarastonsa oikein kunnolla. Ei hevosta voi noin vain tankata auton tapaan ja lähteä uudestaan täysillä liikenteeseen.”
Forss vertaa viime sunnuntaista Stochampionatet-finaalia uudestaan jalkapallo-otteluun.
”Alkukauden startit olivat tietyllä tapaa maalipaikan rakentamista. Petri Salmelan kanssa yhdessä suunniteltu taktiikka alkukauden starttien osalta petasi sitten todella hienon maalin Axevallan finaalissa. Toimiva valmentajan ja ohjastajan yhteistyö on todella tärkeä tekijä menestyksen saavuttamiseksi.”
Timo Nurmoksen valmentama Lara Boko on Mika Forssin viime vuosien menestysajokkeja. Kuva viime vuoden tammaderbystä Jägersrosta. Kuva: Ville ToivonenVaikka Forss ja Joy Sisu tekivät Axevallassa jalkapallotermeillä ilmaistuna kanuunapotkulla ilmiömäisen maalin, nostaa ohjastaja esiin sattumankin merkityksen. Hän pohtii kuinka olisi käynyt, mikäli Örjan Kihlströmin ohjastama Queen Belina olisi päässyt valitsemaan lähtöradan ennen Jovialitya.
”Silloin lähdön luonne olisi muuttunut. Queen Belina olisi panostanut lähtökiihdytykseen, ja silloin ei välttämättä Joviality olisi juossut johtopaikalla. Jovialitya ajanut Erik Adielsson piti varmasti Queen Belinaa pahimpana vastustajana. Se oli tietyllä tapaa onnemme. Maalin tekemiseen tarvitaan myös pienten palasten loksahtamista kohdilleen.”
Forss nostaakin yhdeksi ohjastajan suurimmista haasteista ruotsalaisten ikäluokkalähtöjen tasaisuuden. Suomessa on usein kolmesta neljään vahvaa ennakkosuosikkia, jolloin taktiikkaa on helpompi suunnitella etukäteen.
”Tietysti myös Ruotsissa on yleensä muutama vahva ennakkosuosikki, mutta myös seuraavina rankingissa tulevat hevoset ovat täällä yleensä hyvin potentiaalisia voitontavoittelijoita. Ei riitä, että pyrit ennakoimaan kovimpien haastajien juoksut, kun haastajajoukkokin on todella kovaa luokkaa.”
- Osaston luetuimmat
