”Kielon silmistä näkee jo tallialueelle saavuttaessa, kun se on oikein tikissä. Niissä on silloin tulta ja tappuraa”, kuvaa Hulluduunaria hoitaja Marianne Niveri.
Kielonpäivänä syntynyttä tammaa ei turhaan tituleerata sähäkäksi blondiksi. Valmentaja Pertti Niveri toteaa, että jos Kielo ei ennen starttia ”vähän ryntäile”, ei radallakaan irtoa parasta.
Pitkän työn hevosalalla tehnyt pariskunta on oppinut Kielon erikoisuudet. Kuskia vaihdettaessa on siten aina oltava joku pitelemässä pääpuolesta, jotta ohjat saanut ehtii kyytiin.
Kotona Kouvolan Pilkanmaalla tamma on rento ja hyvätapainen. Mutta tarhasta se poistuu sähköstä piittaamatta ihan itse ja köpsyttelee karsinaan, jos hakija on hetkenkin myöhässä.
Seurallinen Kielo on myös. Se tarkoittaa tammoille poikkeuksellista äänekkyyttä.
”Kaikki se tervehtii vuoron perään hirnumalla tarhoissaan, kun lähdemme lenkille”, Pertti kertoo.
Kielo on aito Kymenlaakson neito, sillä sen kasvattaja ja omistaja Pekka Nissilä asuu maa-alaltaan laajan kaupungin etelälaidalla Teuroisissa, joka on entistä Elimäkeä.
Kielo tuli Nivereille tutuksi jo varsana opetuksessa. Valmennukseen se palasi kuusivuotiaana.
Vaikka alkutaival oli hidas, Nissilä arvelee, että se koitui Kielolle onneksi. Sen etupolvet ovat sen rakenteen heikko kohta ja siro tamma sai ylipäätään kehittyä rauhassa. Ensimmäisellä kaudella laukatkin olivat vielä herkässä
Omistaja kiittää Nivereitä siitä, että tamman kanssa on edetty tasaisesti puurtaen kuin kunnon duunari ikään. ”Joka vuosi on menty yksi tai kaksi napsua eteenpäin”, on Pertin nousujohteisen valmennuksen periaate.
Vaikka viime vuonna Forssassa päätösmatka oli Kielolle liikaa kovan aloituksen vuoksi, Pertti Niveri uskoo, että kotiradalla sekin jo sujuu eri tavalla.
Sitkeyttä on hänen mukaansa tullut talven aikana lisää. Vermossa se pusersi huhtikuussa kuolemanpaikalta voittoon ja viikko ennen juhannusta se tuli maaliin pussissa voimat tallella voittajan takana.
Killerin Kimarassa Kielo ilahdutti niin ikään väkeään ravaamalla sisukkaasti loppuun asti, vaikka avauspuolikas mentiin hurjasti 21:tä ja voittaja Lumi-Oosa sivusi 2600 metrin Suomen ennätystä ajallaan 25,0a.
Kaikessa kuultaa se, että Pertti Niveri valmistautuu Kuninkuusraveihin jo 12:tta kertaa. Tammojen kisassa kokemusta oli ennen Kielon Forssan osallistumista Pimun Piirrolla (Lahti 2003 ja Seinäjoki 2005) ja Joivirilla (Joensuu 2015).
Homman haavoittuvuus on valitettavan tuttua. Vieskerin Valo hyväksyttiin orien mittelöön seitsemän kertaa, mutta kaksi kertaa jouduttiin terveysvaivojen vuoksi jättäytymään viime hetkillä pois.
Valon täpärä kakkossija 2014 Porista korpeaa Niveriä edelleen pitkän uran tehneen orin puolesta. Se osoitti karvaalla tavalla kokonaiskisan armottoman matematiikan.
”Voittoon vaaditaan usein se, että itsellä menee kaikki nappiin ja kilpakumppaneilla pitää käydä jollain lailla huonoa tuuria”, vaimo summaa.
Porissa tuurit olivat voittaneen Köppisen puolella. Valo hävisi kokonaiskisan 0,4 sekunnilla.
Porin kunkkareista Pertti Niveri kertoo myös tarinan, joka kertoo kolmen kisan viikonlopusta paljon.
Valmentaja otti ennen päätösmatkaa auton lastaussillalla parinkymmenen minuutin elvyttävän unen, joka keskeytyi, kun häntä potkaistiin jalkaan.
”Täällä sitä vaan nukutaan, vaikka ollaan ennakkosuosikkina liikkeellä”, toimittaja tivasi.
Niveri taas tiesi, että juuri siksi pitää itse kyetä ottamaan ihan mahdollisimman rennosti. ”Hevonen vaistoaa sen heti, jos sie itse jännität ja se on sitten siinä.”
Tammoilla on herkkää hommaa rasittamassa kiimakierto.
Marianne muistuttaa, että Kielo on itsetietoisesta perusluonteestaan huolimatta hyvin tamma. ”Sitä pitää heikommankin kilpailusuorituksen ja treenipäivän kohdalla muistaa kiitellä. Muutoin se ottaa itseensä tosi pahasti.”
Aiempi kokemus, suoritusvarmuus ja nopeus ovat Kielolle eduksi.
”Ja kotiyleisö tuo varmasti vielä yhden buustin lisää”, arvelee Marianne Niveri.
Kun tarpeeksi tivataan mahdollista menestystä, kolmikko myöntää, että viiden sakkiin on katse.
”Kaikki varusteet pitää siihen viikonloppuun vielä pohtia”, Marianne aloittaa.
”Juu, mutta kenkiä ei kyllä riisuta”, epäilee Pekka.
”Äläs sano. Kyllä sekin vielä kokeillaan”, Pertti sanailee. ”Se on nykyisin niin ravivarma, että kenkien ottaminen pois toisi muutaman kymmenyksen lisää. Kolmellatonnilla se voi tarvittaessa olla juuri riittävä…”
Jos Niverit ovat tottuneita kuninkuusravien kävijöitä, on sitä myös Pekka Nissilä. Ensimmäiset hän näki Kuopiossa kesällä 1967.
”Näin on kerrottu. Olin viisi.”
Sen jälkeen reissuja on kertynyt kolmisenkymmentä. Työvuodet paperitehtaalla kolmivuorotyössä ”pilasivat” mahdollisuudet useampaan.
Nissilä valmensi harrastuksekseen hevosia myös itse. Sitten hän vaihtoi suomenhevosten kasvatukseen: Kielo on kolmen tamman kaartin nuorin. Kun sen kanssa alku oli vaikeaa, miehellä oli loppua usko.
”Sanoin, että lopetetaan tämä ja syödään lihat pois”, hän murjaisee.
Pertti ei kuitenkaan suostunut. Hän näki tammassa sen sitkeän duunariasenteen.
Kuninkuusravireissuistakin Pekka kaavaili luopuvansa, kun ympyrä sulkeutui 2013 Kuopiossa. Mutta Pertillä oli Vieskerin Valo ja sitä piti tietenkin lähteä kannustamaan Poriin.
”Onhan tämä unelmien täyttymys, kun saa oman kasvatin nähdä näissä karkeloissa. Se osuu niin harvalle”, Pekka tuumii nyt.
Heti ensiyrittämällä Forssassa unelma puhkesi kukkaan. Vaimo Mari Nissilä sekä Eppu-poika olivat luonnollisesti myös jännittämässä.
Tunnelma oli huipussa maililla: Kielo otti lähdöstä keulat, kun Liisan Tulilintu laukkasi. Siitä se myös hallitsi tapahtumia loppuun asti. Vaikka taustavoimat tiesivät tamman kunnon, oli voitto silti täydellinen yllätys.
Nissilät olivat asettuneet etusuoran tallialueen puoleiseen päätyyn. Paikat olivat ravien seurantaan mainiot. Pekalla oli silti pulma: väentungoksen läpi pääsy voittajarinkiin oli mahdoton tehtävä.
”Mietin, hyppäänkö aidan yli ja kuljen tamman vierellä kehään. Mutta eihän silleen voi varsinkaan kunkkareissa tehdä”, mies muistelee.
Nyt toivotaan, että kotiradalla pääosan esittäjien omistajia on muistettu merkityillä paikoilla. Näin Nissilät pääsevät juhlimaan tammansa rinnalle ansaitusti, jos maili sujuisi yhtä hienosti.
Vaan ei mennä asioiden edelle. Lähellekin on pitkä matka aina, kun raviurheilusta puhutaan.
13-vuotias tamma sukuyhdistelmästä Hullumies – Villisinkku – Sinkun Vinkku
Lempinimellä Kielo tunnettu tamma on isänsä nopein ja eniten ansainnut jälkeläinen.
Arvosteltu jalostukseen I palkinnolla.
Ennätykset 21,5aly (2023) ja 24,7ly (2020), voittosumma 138 805 euroa (20.6.)
Kasvattanut ja omistaa Duunari Talli, jonka takaa löytyy Pekka Nissilä Kouvolan Korialta.
Valmentaa Pertti Niveri ja hoitaa Marianne Niveri, ohjastaa Antti Teivainen.
