Emmi Laiho sai hevosalan perustutkinnon valmiiksi Koulutuskeskus Salpauksesta muutama vuosi sitten. Kuva: Emmi Laihon albumi
Emmi Laiho viihtyy hevosenhoitajan raskaassa ammatissa – ”Ravihevosten kanssa työskentely on paljon enemmän kuin kahdeksasta neljään -työ”
Hevosenhoitaja Emmi Laiho löysi ravihevoset opiskeluaikanaan.Tilaajalle
Emmi Laiho yhdessä Hannu-Pekka Korven tallin kaksivuotiaan Ranger Alen (Googoo Gaagaa) kanssa. Kuva: Karin VahesaluParikymppinen Emmi Laiho on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta kerätä hyvin työkokemusta suomalaisilta ravitalleilta. Lahden seudulta kotoisin olevan Laihon ensimmäinen työpaikka oli Tommi Kylliäisen palveluksessa. Jokimaan radalla valmentanut Kylliäinen oli Laihon työnantajana lähemmäs kahden vuoden ajan.
”Viihdyin todella hyvin Tommin palveluksessa. Meillä oli hyvä porukka töissä siellä, ja siellä oppi paljon. Se oli oikein mainio ensimmäinen työpaikka valmistumiseni jälkeen”, aloittaa Laiho.
Kylliäisen tallin arki muuttui kuitenkin kertarysäyksellä viime kesänä valmentajan myytyä omistamansa ratatallin Kimmo Kempille. Tallin kauppa julkistettiin kesäkuun puolivälissä ja Kylliäisen laajempi valmennustoiminta päättyi kesän lopussa. Kylliäisen työntekijät olivat saaneet tiedon kaupasta hieman ennen sen julkistamista.
”Olihan siinä vähän aikaa miettimistä, mihin seuraavaksi suuntaa. Toki töitä hevosenhoitajalle on tarjolla, mutta samalla on myös pystyttävä järjestämään yksityiselämän asiat”, Laiho muistuttaa.
Hän korostaa ymmärtävänsä mainiosti Kylliäisen ratkaisun tallin myynnin osalta. 30 hevosen valmennustallin pyörittäminen vaatii veronsa. Omasta jaksamisesta olisi pyrittävä pitämään huolta.
”Tommi ei paljoa vapaapäiviä pidellyt. Nyt tilanne on varmasti hänellekin helpompi, kun hänellä on vain pari hevosta valmennuksessaan. Silloin ehtii panostaa paremmin perheeseen ja omaan hyvinvointiin. Ravihevosten kanssa työskentely on paljon enemmän kuin kahdeksasta neljään -työ.”
Hevosenhoitajan työssä viihtyvä Laiho halusi jatkaa hevosten parissa työskentelyä, ja uusi työpaikka löytyikin nopeasti. Loppukesästä lähtien hän on työskennellyt Hannu-Pekka Korven palveluksessa Vihdissä. Käytännössä aina Lahden seudulla asuneelle Laiholle muutto Vihtiin oli samalla mietityttävä askel pois tutuista ympyröistä.
Hannu-Pekan isän Pekka Korven omistamalla tilalla Huhmarissa on vuosikymmenten varrella valmennettu lukematon määrä menestyjiä sekä kotimaisiin että kansainvälisiin suurkisoihin.
Myös Hannu-Pekka Korpi on pärjännyt valmentajana erinomaisesti. Pitkään isänsä valmennustoiminnassa mukana ollut Hannu-Pekka aloitti oman tallin pitämisen muutama vuosi sitten, ja menestys on ollut koko ajan vahvaa.
Tällä kaudella parinkymmenen hevosen talli on ajanut jo yli 250 000 euroa palkintorahoja. Lukema rikkoo edellisen kauden ennätyksen palkintorahojen suhteen. Kuluvan kauden tähänastinen starttimäärä 128 on selkeästi vähemmän kuin viime vuonna.
”Hannu-Pekan valmennettavat kilpailevat todella kovalla voittoprosentilla. Paljon starteista on kuitenkin ikäluokkalähdöistä ja T75-lähdöistä. Mitä olen ymmärtänyt valmentajan puheista, ei joulukuussa tule enää monta starttia. Saavat sekä hevoset että henkilökunta vetää hieman henkeä tiiviin kilpailukauden jälkeen.”
Hannu-Pekka Korpi on ollut Emmi Laihon työnantaja loppukesästä lähtien. Kuva: Ville ToivonenLaiho on työskennellyt kahdella hyvin menestyvällä valmentajalla, ja hänen on helppo verrata Kylliäisen ja Korven tallien toimintaa. Keskeiseksi asiaksi hän nostaa valmennusolosuhteet.
”Tommilla oli ratatalli, ja ratahiittien ajaminen oli helppo toteuttaa. Hannu-Pekka taas hyödyntää niitä valmennuspaikkoja, jotka hänellä on käytössään Huhmarissa. Toki käymme Vermossa hiitillä, silloin otetaan isompi määrä hevosia kerralla mukaan. Hienoihin tuloksiin valmentajana pääsee todella erilaisilla valmennustyyleillä. Tärkeintä on osata sopeuttaa valmentaminen käytössä oleviin valmennuspaikkoihin.”
Vertaillessa työskentelyä Kylliäisen ja Korven valmennustalleilla, nostaa Laiho esiin yhden suuren eron töiden organisoinnissa. Kylliäisellä hevoset hoidettiin yhdessä, eikä hoitajilla ollut nimikoituja hevosia. Korven tallissa hevoset ovat jaettu hoitajien kesken. Laihon mukaan kummassakin työtavassa on omat etunsa. Omien passihevosten menestyminen antaa kuitenkin lisämotivaatiota työskentelyyn.
”Meillä oli todella hyvä porukka töissä Kylliäisellä, ja hommat tuli hoidettua oikein hyvin. Oman nimikkopassin voittaessa koen kuitenkin hoitajana tehneeni työn erinomaisesti.”
Emmi Laiho ehti ennen Hannu-Pekka Korvella aloittamista työskennellä parisen vuotta Tommi Kylliäisen palveluksessa. Kuva: Karin VahesaluLaiho koki hevosenhoitajauransa tähänastisen huippuhetken Jyväskylässä marraskuun lopulla. Hänen hoitamansa One Of (Maharajah) ja Madame De Vieki (Maharajah) ottivat kaksoisvoiton kaksivuotiaiden lämminveritammojen Kasvattajakruunussa. Voittajaseremonioihin asti ei Laiho kuitenkaan päässyt One Ofin kanssa.
”Lähdin jäähdyttelemään Madame De Viekiä startin jälkeen. En edes ajatellut voittajaseremonioita sen suuremmin, ja vasta jälkikäteen kunnolla tajusin kuinka hyvin meillä meni”, Laiho naurahtaa.
”Hyvien harjoittelupaikkojen kautta pääsin hyvin sisälle raviurheilun maailmaan.”
Ratsastusharrastuksen kautta hevosuransa aloittanut Laiho on tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseensa. Ravihevosten parissa työskentely ei ollut ajatuksena Laihon aloittaessa opinnot peruskoulun jälkeen Salpauksen oppimiskeskuksessa Lahdessa.
”Hevosala oli minule ainoa koulutusvaihtoehto peruskoulun jälkeen, mutta olin toiminut pelkästään ratsujen parissa ennen koulun aloittamista. Ravihevoset alkoivat kiinnostaa minua koulussa. Valitsinkin suuntautumisvaihtoehdoksi ravilinjan. Hyvien harjoittelupaikkojen kautta pääsin hyvin sisälle raviurheilun maailmaan.”
Laiho tiedostaa hevosenhoitajan työn fyysisen vaativuuden. Kuinka kauan hän tulee jatkamaan hevosten parissa työskentelyä, on hyvin avoin kysymys.
”Viihdyn tosiaan todella hyvin hevosten parissa”, hän korostaa.
”Toki tulee aina välillä mietittyä, pitäisikö jossakin vaiheessa käydä lisää kouluja. Tämä on kuitenkin työ, jonka omasta mielestäni osaan hyvin, ja tehdään sitä niin kauan kuin se tuntuu mielekkäälle. Ulkomaille töihin lähtemistä en ole ainakaan vielä harkinnut. Toki sekin olisi hieno kokemus ja tietyllä tapaa meriittikin.”
10.12. 14.52: Muutettu Karin Vahensalu pääkuvan ja viimeisen kuvan kuvaajaksi.
- Osaston luetuimmat
