Mia Ventoniemi aikoo kilpailla poniparivaljakollaan MM-kisoissa myös kahden vuoden päästä Tanskassa. Kuva: Taitu Tammelin
Ei tullut bussikuskia, tuli valjakkokuski – Mia Ventoniemi ajoi valjakon MM-kilpailuissa
Mia Ventoniemi osallistui viikonloppuna Ranskassa valjakkoajon maailmanmestaruuskilpailuihin gotlanninrussponeillaan HS Luzille Miris ja Lizalie Miris.Tilaajalle
Mia Ventoniemi kilpaili russeineen valjakkoajon MM-kisoissa. Oikealla sinisessä liivissä Axel Olin ja hänen vieressään Mian toinen valmentaja Rudolf Pestman. Taustalla Deilina Bishop-Westerlund valjakkoineen. Kuva: Taitu TammelinMia Ventoniemi on ajajasukua, mutta hevosharrastajana hän on sukunsa ainoa. Sukunimi on monelle tuttu, sillä hänen pappansa Väinö Ventoniemi aloitti sata vuotta sitten Mäntsälässä taksitoiminnan ja perusti Ventoniemi Oy:n, joka toimii yhä linja-auto- ja maanrakennuskuljetusalalla. Mia Ventoniemi teki perheyrityksessä työuransa, mutta linja-auton rattiin hän ei ole ikinä hypännyt.
”Tykkään autoista ja kaikesta sellaisesta, mutta ne eivät ole olleet koskaan intohimoni”, hän kertoo ajellessaan poneineen Ranskasta kotiin päin.
Hevosista taas tuli intohimo. Ventoniemi vietti lapsuutensa Marketta Salmenpohjan tallilla, jossa oli ruotsalaisia gotlanninrussponeja. Niillä ajetaan nykyään raveissa kilpaa B-kategoriassa, mutta ne toimivat myös ratsuina ja valjakkoponeina.
Ventoniemi kertoo myöhemmin ratsastaneensa isoilla hevosilla ratsastuskoulussa ja hankkineensa pari omaakin. Ponikärpäsen purema oli kuitenkin pahin.
”Monen mutkan kautta olikin russeja piha täynnä. Sitä kautta keksin sellaisen lajin kuin valjakkoajo. Olen aina tykännyt touhuta ponien kanssa, ja sittenhän homma lähti ihan lapasesta”, hän kuvailee.
Ensimmäinen oma poni tuli Suomeen 20 vuotta sitten, se oli russtamma Najad. Sen varsalla Lizalie Miriksella ja sen varsalla HS Luzille Miriksellä Ventoniemi kilpaili tänä vuonna Ranskassa ja myös ensimmäisissä MM-kilpailuissaan kaksi vuotta sitten.
Vielä vuonna 2021 hän ajoi SM-kultaa mummoponi-Najadilla, sen tyttärellä ja tyttärentyttärellä. Parivaljakkokilpailuissa ajokkeja saa olla kolme, joista eri osakokeisiin valjastetaan aina kaksi sopivinta.
Ventoniemi laittoi katraansa yhdessä valjakkoon, koska ne olivat kivanvärisiä, vaaleita rautiaita.
”En ajatellut, että tästä lähden näillä kansainvälistä valjakkouraa tekemään”, hän hymyilee.
Parivaljakkoon hän päätyi poniensa koon takia. Ohjia hänellä on ajaessa kädessä kaksi: vasempaan käteen yhdistyvät molempien ponien vasemmat suupielet ja oikeaan käteen oikeat.
”Kääritään hihat, ja näytöt puhukoot puolestaan.”
Ventoniemi kehuu, että russit ovat hänen omaan käteensä juuri sopivia poneja, jotka ovat äärettömän rehellisiä, kun niille on itse rehellinen.
”Ne menevät vaikka mutkalle, jos osaat pyytää”, hän kiittää.
Kangerrellen hän myöntelee, että häntä on kyllä harmittanut se, että russeilla on siellä täällä huonoluonteisen eläimen maine.
”Ajattelin, että kääritään hihat, ja näytöt puhukoot puolestaan. Minun ponini ovat pikkurillillä siirrettäviä, ja ennemmin pyydettäviä kuin käskettäviä. Jos ne pelkäävät, ja siitä käsket, ne kyllä ahdistuvat”, hän kuvaa.
Ranskassa Ventoniemi sijoittui MM-poniparivaljakkojen kilpailussa 28 valjakon joukossa sijalle 20. Parempaakin sijoitusta oli luvassa, mutta viimeisessä tarkkuusosakokeessa tötteröiden päältä putosi kolme palloa. Kuski toteaa, että kyse oli ennen kaikkea rutiinin ja kilpailuharjoittelun puutteesta, minkä myötä tulee puristettua mailaa turhaan.
Tarkoitus on ajaa poneilla kilpaa vielä kahden vuoden päästä MM-kilpailuissa Tanskassa, mutta sen jälkeen edessä saattavat olla uudet kuviot.
”Sitten vaihdan ehkä lajia, ja alan ajaa yksikköhevosella”, hän miettii.
Rotuvalinta on jo selvä.
”FWB, suomalaista kasvatusta. Itse en lähde enää hevosta kasvattamaan, mutta Suomessa kasvatettu, niin kuin poninikin ovat, olisi ykköstoive”, hän linjaa.
- Osaston luetuimmat
