Valjakkoajon Suomen mestarit tavoittelevat kansainvälistä menestystä – ”MM-kisat ovat aina eräänlaiset Suviseurat”

Valjakkoajo on Suomessa pieni kilpailulaji, mutta vuodesta 1998 lähtien suomalaisvaljakot ovat tuoneet kansainvälisistä arvokilpailuista kaiken värisiä mitaleita. Tänä vuonna Suomen mestaruuden poniyksiköissä voittanut Raisa Takkinen sekä kolme muuta ponivaljakkotiimiä lähtee elo‒syyskuun vaihteessa Hollantiin maailmanmestaruuskilpailuihin.

Hevosyksiköiden SM-kultaa napannut Talvikki Järvinen sen sijaan joutuu odottamaan MM-kilpailuja vuoden, sillä valjakkoajossa ponien ja hevosten maailmanmestaruudet ratkotaan vuorovuosin. Järvisellä on vanhemman hevosensa Danser T:n kanssa takana onnistuneet kansainväliset kilpailut: alkukaudella valjakko voitti Tanskassa pidetyt kolmen tähden kilpailut. Samoissa kilpailuissa myös kuun vaihteessa MM-radoille suuntaava Heidi Koski voitti poniparien luokan.

Myös Raisa Takkiselle samat kilpailut olivat menestyksekkäät. Hän sijoittui poniyksiköissä Kooihuster Harron kanssa toiseksi. Tähänastisen kauden kilpailuista hän kuitenkin nimeää kohokohdaksi heinäkuiset Saksan kolmen tähden kovatasoiset mittelöt, joissa valjakko sijoittui 43 lähtijän joukossa kuudenneksi.

Sekä Järvinen että Takkinen ovat maailman kärkikaartia lajissaan. Järvinen kertoo tavoitteekseen menestyksen MM-kilpailuissa tulevaisuudessa. Danser T:n rinnalla hänellä on myös nuorempi kilpahevonen Kassander.

”Pari viimeistä kertaa olisi MM-kisoissa ollut mahdollisuudet menestyä, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Tane ei ole maailman nopein hevonen ja lisäksi se kyttää kaikkea. Kassander on laadukas hevonen, mutta hyvin herkkä”, Järvinen sanoo.

Raisa Takkinen poninsa Kooihuster Harron ja groominsa Anniina Poikelan kanssa lähtevät elo-syyskuun vaihteen MM-kilpailuihin Hollantiin. Kuva: Bine Sierla

Takkinen kertoo suuntaavansa Hollantiin hyvillä mielin. Valmistautuminen maailmanmestaruuskilpailuihin täyttyy Harron viimeistelytreenistä ja lihashuollosta.

”Koitamme valmistautua mahdollisimman huolellisesti, ponia hoidetaan parhaiten mitä pystytään. Joukkue lähtee Turusta matkaan ja pysähdymme Etelä-Ruotsiin entisen valmentajamme Tomas Erikssonin luokse. Tomas on todellinen ammattilainen ja se, että hän auttaa meitä ja lähtee mukaamme Hollantiin on ihan huippujuttu”, Takkinen kiittää.

Suomen valjakkokilpailijat kiertävät paljon ulkomailla kilpailemassa. Etenkin Keski-Euroopassa valjakkoajo on huomattavasti suurempi laji ja kilpailuja tarjolla. Hevosurheilun kustannusten noususta on puhuttu paljon, ja ulkomaan matkat vaativat sekä vapaa-aikaa että rahaa.

”Kunnaneläinlääkärillä on onneksi 38 päivää lomaa vuodessa ja lisäksi päivystysvapaita kertyy hyvin. Reissuun pystyy lähtemään, kun vain saa sijaisen töihin. Ja kun ei ole perhettä, saa rahansa käyttää itse siihen mihin haluaa”, hämeenlinnalainen Talvikki Järvinen toteaa.

Kaikkien harrastukseen menevien kulujen laskemiseen ei Raisa Takkinen ole koskaan ryhtynyt.

”En ole uskaltanut laskea! Kaksi vuotta sitten olimme neljän viikon kisaretkellä, ja silloin laskin, että reissun kustannukset olivat vajaan kolme tonnia.”

Takkisen, kuten monien muidenkin valjakkokisaajien, taktiikka on säästää yöpymiskuluissa.

”Se tekee paljon, kun voi asua omassa hevosautossa. Siitä tunnelma kisapaikalla aika lailla syntyykin, kun asutaan kukin omissa majoitussysteemeissämme alueella. Suurkilpailut, kuten MM-kisat ovat aina eräänlaiset Suviseurat. Täytyy tässäkin lajissa aika uskovaisia olla”, Takkinen toteaa nauraen.