Oikeus voitti – vai voittiko?

Kohu suomalaista hevoskasvatusta ja koko raviurheilua ravistelevan tunnistusskandaalin ympärillä on hetkeksi laantunut Suomen Hippoksen langetettua kasvattajille tuomiot: 2000 euron sakon jokaista väärin tunnistettua hevosta kohti.

Ohi kohu ei varmuudella kuitenkaan vielä ole. Viime viikolla Hevosurheilu uutisoi kahdesta uudesta varsasta, jotka oli käyty tunnistamassa Ranskassa. Kasvattajille myönnetyn ”katumuskuukauden” aikana tapauksia tullee ilmi lisääkin.

Kuulopuheiden mukaan kaikki kasvattajat eivät hyväksy saamiaan rangaistuksia, ja jopa oikeusjuttuja saattaa olla edessä. Oma lukunsa ovat Ranskassa olleiden varsojen ”etätunnistukset”, joiden käsittely on vielä kesken, ja joista Evira on jo ilmoittanut tekevänsä rikosilmoituksen.

Mielipiteet rangaistuksista jakaantuvat. Julkisesti on lausuttu enemmän niitä, joiden mukaan langetetut sakot ovat riittämättömiä ja että väärin tunnistetuilta varsoilta olisi jopa pitänyt evätä Suomessa syntyneen hevosen status.

Itse en osaa vieläkään ( Linkki: Kuinka moni tiesi) nähdä yksittäisten hevosjalostusliittojen tunnistajien tarjoamien mahdollisuuksien käyttämistä hyväksi kovinkaan suureksi rikokseksi. Eikä osannut varmaan moni siitä tuomittu kasvattajakaan – koko vyyhtihän lähti paljastumaan yhden heistä kerrottua avoimesti lehtijutussa miten kätevää on kasvattaa varsoja Virossa, kun tunnistaja käy tunnistamassa ne siellä.

Valtaosa muistakaan kasvattajista tuskin juoni sääntöjen vastaista tunnistusta oma-aloitteisesti vaan pelkästään tarttui tarjolla olleeseen tilaisuuteen.

Tuntuu oudolta, että kun Hippos epäonnistui tunnistustoiminnan järjestämisessä (jäsenjärjestöjensä hevosjalostusliittojen kautta) ja omien sääntöjensä valvomisessa, se kerää siitä nyt noin 160 000 euron suuruisen sakkopotin.

Hippos jätti karkkikaupan ovet auki ja sakottaa nyt lapsia, jotka kävivät hyllyillä.

Hippoksessa tunnistussääntöjen ”venyttämisellä” on pitkät perinteet. Jo 1980-luvulla sen julkisella päätöksellä lähetettiin valikoituja suomalaistammoja huippuolosuhteisiin Venäjälle tekemään varsoja. Ne rekisteröitiin Suomessa syntyneiksi, vaikka ne tuotiin Suomeen vasta 1,5-vuotissyksyllä. Ajankuvaan kuului, ettei päätöstä kritisoitu saati kyseenalaistettu, vaikka etuoikeudesta pääsivät nauttimaan lähinnä eturivin ravipäättäjät.

Kasvatustoiminnan siirryttyä pikkuhiljaa ulkomaille länteenkin päin sääntöjä alettiin vähän kerrassaan kiertää enemmänkin. Annettiin sairastuneiden tammojen varsoille poikkeuslupia ja eläinlääkäreille tunnistusoikeuksia, joiden puitteissa tapahtuneita tunnistuksia oli käytännössä mahdotonta valvoa. Omin päin sääntöjä alkoivat sittemmin näköjään venyttää yksittäiset hevosjalostusliittojen tunnistajatkin.

Ravinetin tietojen mukaan vuosien saatossa tapahtuneiden sääntöjen vastaisten tunnistusten määrä on jotain aivan muuta kuin vuosien 2013-17 vajaat satakunta tapausta, joista nyt kohutaan.

Eikä todellinen määrä tule ilmi koskaan.

Lieventäviäkin asianhaaroja löytyy. Hyväksymällä varsojen kasvattamisen ulkomailla Suomessa syntyneiksi Hippos on edellyttänyt, että rekisteröimättömät ja paperittomat varsat tulee kuljettaa tunnistettaviksi Suomeen. Aina tämä ei ole tapahtunut emän kanssa, kuten laki paperittomilta varsoilta edellyttää, jolloin yritettäessä noudattaa Hippoksen sääntöjä on rikottu lakia.

Samalla alle vuoden ikäiset varsat on myös altistettu pitkillä kuljetusmatkoilla sairastumisille, millä on ollut vakaviakin seurauksia.

Sitä tosiseikkaa ei kuitenkaan muuta muuksi mikään, että sääntöjä on rikottu ja että kasvattajien kohtelu sääntöjen edessä ei ole ollut tasapuolista. On erinomaista, että asia tuli ilmi, siihen tartuttiin, se pöyhitään perinpohjaisesti ja porsaanreiät nyt tukitaan.

Kasvattajille langetettujen, minusta suhteessa tekoihin kovien rangaistusten lisäarvoksi jää vain viesti kasvatustoimintaa tukevan valtiovallan suuntaan: hevoskasvatuksella on yhteiset pelisäännöt, joita on noudatettava ja jatkossa myös noudatetaan.

Kohun laannuttua Suomessa avataan toivottavasti myös kansainvälinen keskustelu pelisäännöistä. Niiden pitäisi olla samat koko Euroopassa, mutta varmuudella Suomi ei ole ainoa maa, jossa niitä on kierretty.