Valioaikainen Bilettäjä oli Mona Valldenin passihevosena hänen työskennellessään Tapio Perttusella. Kuva: Terhi Piispa-Helisten
Mona Vallden viihtyy hevosten parissa: ”Kun hevosurheilu on imaissut mukaan, on siitä vaikea pyristellä irtikään”
Kokeilut muilla aloilla ovat päättyneet aina samalla kaavalla.Tilaajalle
Suomenhevoset ovat lähellä Mona Valldenin sydäntä. Arkistokuva. Kuva: Rinna TammimetsäNykyisin Lahden seudulla vaikuttavalle Mona Valldenille elämänsuunta oli selviö jo hyvin nuorena.
”Olinkohan minä esikouluikäinen, kun pyöräilin lapsuudenkotini lähellä Orivedellä hevosia pitävän Matti Patrosen tallille. Hevosia oli pakko päästä hoitamaan. Siitä ei ollut kahta sanaa, ja oikeastaan sen jälkeen hevoshommat ovat aina olleet elämäni keskiössä”, naurahtaa Mona Vallden.
Nuoren Mona Valldenin kiinnostus hevosia kohtaan ei kuitenkaan tullut verenperintönä. Kenelläkään perheessä ei ollut aiempaa hevostaustaa. Mutta tyttären hevosinnostus sai vanhemmatkin kiinnostumaan hevosista.
”Isäni osti minulle itseasiassa ollessani seitsemännellä luokalla suomenhevosen harrasteratsuksi. Äidilläni on nykyään kolme hevosta kotitallissa. Olen minä onnistunut tartuttamaan hevosinnostuksen pikkusiskooni, yksi noista kolmesta hevosesta on itseasiassa hänen ratsunsa.”
”Kumpikin meistä on hevosihmisiä, ja tiedämme mitä alalla työskentely on.”
Peruskoulun jälkeen Vallden suuntasi hevosalan oppilaitokseen. Kouluksi valikoitui Virolahdella sijaitseva Harjun oppimiskeskus. Valmistumisesta on kulunut kohta 10 vuotta, ja Vallden ei ole katunut ammatinvalintaansa.
Nuoren hevosenhoitajan työura ei ole kuitenkaan kulkenut aivan tavanomaisimpia polkuja. Hänellä ja avopuoliso Tino Paldanilla on juuri ensimmäistä luokkaa lopetteleva Roomeo. Usein hevosenhoitajan ammatin ja lapsiperhe-elämän yhteensovittaminen ei ole helppo yhtälö, mutta Mona Valldenin mukaan asiat pystyy organisoimaan.
”Onhan siinä ollut välillä jonkin verran yhteensovittamista. Samalla kumpikin meistä on hevosihmisiä, ja tiedämme mitä alalla työskentely on. Toki Roomeo on saanut olla mukana myös tallilla pienestä pitäen. Aika näyttää onko hänen hevoskiintiönsä jo täyttynyt nuorena.”
”Päivän työt ovat olleet vain siirtymätaipale iltapäivän hevoshommiin.”
Vallden huomauttaa kuitenkin yrittäneensä tehdä myös muun alan töitä kuin hevosalan töitä. Mutta muun alan työt eivät ole Valldenin mukaan olleet lainkaan onnistuneita ratkaisuja.
”Lopulta siinä on käynyt aina melko samalla tavalla. Päivän työt ovat olleet vain siirtymätaipale iltapäivän hevoshommiin. Kun hevosurheilu on imaissut mukaan, on siitä vaikea pyristellä irtikään. Joten on ollut helpompi tehdä hevoshommia päivät, ja on sitten pystynyt irrottautumaan paremmin iltaisin perhe-elämään.”
Mona Valldenin työhistoriaa tarkastellessa kiinnittyy huomio työpaikkojen monipuolisuuteen. Tapio Perttusella Vallden on ollut pisimmän pätkän töissä. Yhtä Suomen suurimmista valmennustalleista pitävällä Perttusella on valmennuksessaan sekä suomenhevosia että lämminverisiä. Vallden muistelee lämmöllä aikaansa Orimattilassa vaikuttavan valmentajan palveluksessa.
”Suomenhevoset ovat aina olleet jollakin tapaa lähellä sydäntäni. Ollessani töissä Perttusella, oli minulla passihevosena Bilettäjä (Apassi) -niminen tamma. Se jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ylipäänsä minulla oli paljon suomenhevosia passeina ollessani Perttusella töissä.”
Vieläkin enemmän Vallden sai olla suomenhevosten kanssa tekemisissä Seppo Suurosen tallilla, jonne Vallden ja Paldan suuntasivat Perttusella vietetyn ajanjakson jälkeen. Juvalla pariskunta ehti olla reilun vuoden verran.
”Olen tarkoituksella halunnut nähdä erityyppisten valmentajien toimintaa. Suurosen ja Perttusen lisäksi olen ollut töissä myös Teemu Okkolinin ja Juha Utalan talleilla.”
”Oman ammatillisen kehityksen kannalta on eduksi nähdä, kuinka eri tavoin hevosia valmennetaan. Minusta mielenkiintoisinta on kuitenkin melkein se, että valmennusmenetelmät voivat erota melko paljonkin, mutta menestys on kuitenkin todella hyvällä tasolla. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa lähestymistapaa hevosten valmentamiseen.”
Mona Valldenin ja Tino Paldanin R.R. Tarmokas on aloittanut uransa lupaavaasti. Kuva: Terhi Piispa-HelistenTämän vuoden alusta lähtien Mona Vallden on työskennellyt Kimmo Kempin tallilla Jokimaan raviradalla. Tallin vastuuvalmentajana toimivan Jukka-Pekka Hukkasen valmennuslistalla on 25 hevosta. Näistä yli puolet ovat kaksivuotiaita. Tilanne on uusi Valldenille, mutta samalla myös inspiroiva.
”Aiemmissa työpaikoissani on ollut paljon enemmän starttihevosia. En nyt sanoisi kyllästyneeni raveissa kiertämiseen, mutta kyllähän varsojen kanssa työskentely on antanut ikään kuin uutta potkua tekemiseeni. Toki myös vähemmän raveissa kiertäminen helpottaa muun elämän organisointia.”
Tehdessämme haastattelua, oli Valldenilla vapaapäivä keskellä viikkoa. Kimmo Kempillä työskennellessä jokaisella vakiohenkilökuntaan kuuluvalla on kerran kuukaudessa työviikonloppu. Tällöin sekä edeltävä että viikonlopun jälkeinen keskiviikko on vapaa.
”Olin tosiaan viime viikonlopun töissä, ja sen jäljitä minulla on nyt vapaapäivä. Hyvä saada palautua kunnolla, ja tällaisella töiden organisoinnilla jää minusta paremmin aikaa myös ihan jo hevosten päivittäiseen hoitamiseen.”
Nykyisessä työpaikassa ei ole lainkaan suomenhevosia, mutta Valldenin suomenhevoskiintiön täyttää neljävuotias R.R. Tarmokas (Apassi). Pariskunta hankki varsan jo sen ollessa emänsä Jylhätaren (Viesker) mahassa. Hevoshankinnan taustalla oli aiemmin mainittu Bilettäjä.
”Halusin ehdottomasti apassilaisen varsan, jonka emänisänä olisi Viesker. Se ei ollut tosiaan ihan helpoin tehtävä löytää sellaista.”
R.R. Tarmokas on mielenkiintoisen sukuinen aloittelija. Emänemä Lumekkitar (Turo) oli mukana kahdesti kuningatarkilpailussa voittaen jälkimmäisellä osallistumiskerrallaan 2002 Kaustisella 3100 metrin päätösmatkan. Tyttärenpoika on ehtinyt startata tähänastisella urallaan neljästi, joista kolme starttia oli kolmevuotiaana. Kaksi viimeisintä starttia ovat päätynyt hopeatiloihin, ja ori juoksi jo mukavan 33,0 tuloksen viime elokuussa.
Tino Palldan työskentelee Moona Valldenin tapaan Kimmo Kempin tallilla Lahden Jokimaalla. Kuva: Elina Paavola”Se on meidän harrastuksemme töiden jälkeen. Ori asustaa Orimattilan hevoskylässä, ja laitellaan sitä yhdessä. Sitä vähän hoidettiin viimeisimmän startin jälkeen. Mieli tekisi koettaa ikäluokkalähdöissä syksyllä.”
Tulevaisuuden suunnitelmissa Mona Valldenilla on oma valmennustalli. Työhistoriaa hyvin peilaten tarkoituksena olisi saada sopiva sekoitus varsoja ja vanhempia starttihevosia. Asian kanssa ei ole kiire, mutta tarkoituksena olisi aloittaa jossakin vaiheessa valmennustoiminta Lahden seudulla.
”Olemme kotiutuneet tänne. Poika on tosiaan aloittanut koulun, ja hän viihtyy siellä hyvin. Elämä on täällä, ja samalla ei kai Suomesta löydä oikein maantieteellisestikään parempaa paikkaa pyörittää valmennustallia kuin Lahden seutu.”
- Osaston luetuimmat
