Kohonneet kustannukset ja arvonlisäverokantojen nosto koettelee hevosyrityksiä. Kirjanpitäjä Tiina Ahlqvist Pinewood Consulting Oy:stä toteaa, että eniten kustannuspaineita on kertynyt kustannusten, usein aiheettomienkin, noususta.
”Kun jonkin syyn vuoksi on hintoja nostettu ja tämä jokin syy, kuten esimerkiksi polttoaineet, palaa alemmalle tasolle, ei hintoja kuitenkaan koskaan tarkisteta alaspäin”, Ahlqvist sanoo.
Hän huomauttaa, ettei maatalous ole mikään kultakaivos, joten esimerkiksi rehujen hinnannousua on vaikea arvostella. Mutta esimerkiksi heinän hinta on kivunnut nopeasti huippulukemiin. Hän antaa esimerkin pyöröpaalien hinnannoususta Uudellamaalla.
”En voi olla ihmettelemättä, että muutama vuosi sitten 40 euroa maksanut heinärulla maksaa nyt 150 euroa. Oljestakin saa jo maksaa 40 euroa rulla, siis tuplaten mitä muutama vuosi sitten. Hinnannousu on saanut yrittäjät miettimään heinän säästöä hankkimalla heinäverkkoja ja automatisoituja annostelijoita.”
”Niin kuin syksyinen korotus ei olisi ollut riittävä.”
Hän huomauttaa, että suurin kustannus hevosten pitämisessä ovat kuitenkin palkkakustannukset.
Hevosten hoitopalveluja ja ratsastusvalmennuksia koskevaa yleistä arvonlisäverokantaa nostettiin syyskuun alusta 1,5 prosenttiyksiköllä ja tammikuun alussa nousee ratsastustuntien arvonlisävero neljällä prosenttiyksiköllä.
”Niin kuin syksyinen korotus ei olisi ollut riittävä”, toteaa itsekin hevosyrittäjänä toimiva Tiina Ahlqvist.
Hän huomauttaa, että ratsastusalvin neljän prosenttiyksikön nousun aiheuttama korotuspaine ratsastustuntien hintoihin on 3,6 prosenttia. Tämä siinä tapauksessa, mikäli yrittäjä on jo vienyt hintoihinsa kulujen kasvusta johtuneet hinnankorotukset.
Mikäli kulujen kasvuun perustuvat hinnankorotukset ovat jääneet tekemättä, on vaihtoehtona kiristää kukkaron nyörejä.
”Hevostallilla on paljon säästökohteita, joita kannattaa tällaisina aikoina vakavasti miettiä. Yksi on tietenkin sähkö, jonka hinnan kustannusvaikutus tulee jokaisen tallinpitäjän osata laskea ja oppia tietämään, paljonko mikäkin vehje sähköä kuluttaa. Kannattaa verrata pörssisähkön keskimääräistä hintaa omaan sähkösopimukseen, jos tallilla sattuu olemaan kiinteähintainen sähkö”, Ahlqvist sanoo.
Merkittävää säästöä voi lainaa maksava yrittäjä saada myös pohtimalla edullisemman lainan etsimistä.
”Lainojen korot ovat tulleet alas, mutta koska lainat on sidottu tietyn päivämäärän korkoon, ei korkojen aleneminen välittömästi vaikuta lainakustannuksiin. Kannattaakin olla luova ja miettiä, saisiko jostain uutta halvempaa lainaa, jolla edellisen kalliin lainan voisi maksaa pois”, hän vinkkaa.
Usein panttina olevien kiinnitysten epätarkoituksenmukainen panttaus voi hänen mukaansa estää esimerkiksi käyttämättömien peltojen myynnin, jos kassaan kaivataan rahaa.
Yksi säästökohde on jo realisoitunut digitalisaation kautta. Se on Ahlqvistin mukaan tallin toimintojen mainostaminen sähköisissä kanavissa.
”Tarvikkeita voi hankkia nettikirppiksiltä ja ensisijaisesti on hyvä tietysti miettiä, montako loimea yksi hevonen yleensäkään tarvitsee.”
Kirjanpitäjä huomauttaa, että kirjanpidon järjestäminen on välttämätöntä, mutta ei välttämätön paha vaan välttämätön hyvä.
”Jos itse pystyy sen hoitamaan, säästää pitkän pennin, ainakin jos se on oikein ja noudattaa verolakeja. Usein kuitenkin Esson baarin neuvot johtavat harhaan ja ne realisoituvat vasta verotarkastuksessa. Siksi suosittelen ammattikirjanpitäjää, joka seuraa lainsäädännön muutoksia.”
Kun kirjanpidossa kirjaukset tehdään eritellysti eri tileille, se antaa vertailutiedot eri vuosien välillä. Hyvin tehdyn kirjanpidon perusteella voidaan laskea kustannukset per hevonen.
”Tästä pääsenkin mieliaiheeseeni eli siihen, että ammattimaisesti johdetussa yrityksessä ei saisi olla mitään ylimääräisiä pullapolleja, vaan kaikki pitäisi olla sellaisia, jotka tuottavat yritykselle tuloa.”
”Asiaan kannattaa tarttua välittömästi, sillä takautuvasti ei alv-rekisteristä voi poistua.”
Vertaistukea ja tuettuja neuvontapalveluja kannattaa Ahlqvistin mukaan hyödyntää yrityksen talousasioissa.
Pienimuotoisen toiminnan harjoittajille hänellä on pari rahanarvoista vinkkiä. Ne koskevat alarajahuojennusta ja vähäisen toiminnan alvittomuuden alarajan nousua.
”Aiemmin alv-velvollinen on voinut hakea maksuja takaisin alarajahuojennuksen kautta silloin, kun liikevaihto ilman alvia on jäänyt alle 30 000 euroon. Tammikuusta alkaen se ei enää ole mahdollista. Alarajahuojennus on pitänyt itse aina hakea, joten jos se on jäänyt tekemättä, niin sen voi vielä kolme vuotta taaksepäin hakea, samoin kuin alveja muutenkin voi oikaista, jos on tullut lasku- ja kirjausvirhe.”
Vuoden alusta voimaan astuvan vähäisen toiminnan alvittomuuden korotus on 15 000 eurosta 20 000 euroon. Tämä on Ahlqvistin mukaan hyvä uudistus lähinnä työtään myyville pienyrittäjille, kuten kengittäjille, silloin kun ostojen alvit eivät ole suuremmat kun myynnin alvit.
”Tällöin kannattaa laskea, jos nyt alvillinen voisi ilmoittautua alvittomaksi tammikuusta alkaen. Se edellyttää myös sitä että 2023 ja 2024 liikevaihto on ollut alle 20 000 euroa. Asiaan kannattaa tarttua välittömästi, sillä takautuvasti ei alv-rekisteristä voi poistua.”
Tiina Ahlqvist toteaa, että alvittomuuden rajan nostamiseen liittyy myös sellainen hyvä uudistus, että jos liikevaihto kalenterivuonna meneekin rajan yli, aletaan alvia maksaa vasta sen jälkeen, ei tilikauden alusta alkaen kuten tähän asti.
