

Suomen valmentajamarkkinoiden kova nousija on ollut Hanna Lepistö. Hän on vuoden rahatilastossa kolmantena heti Antti Ojanperän ja Harri Koivusen jälkeen.
Saavutus on hurja, sillä Lepistön valmennuslistalla on nyt vain yksitoista hevosta.
Talvella hevosia tosin oli noin tuplasti enemmän, kun Lepistöllä oli Vihdin kotitallin lisäksi myös kilpayksikkö Ruotsissa Tukholman liepeillä.
”Nythän tämä on kivaa, kun on tällainen kalusto, mutta jos on tavalliset hevoset, ei tämä mitään maailman hauskinta hommaa ole.”
Viime talven kokemukset olivat osittain ohjaamassa nykysuuntaukseen, jossa hevosmäärä on hyvin rajallinen.
”Ruotsin kuviossa huomasi, että itselle ei ole sama, missä hevoset ovat”, Lepistö kuvailee.
”Ajattelen hevosten arkielämän tosi tarkasti, ja haluan, että niillä on kaikki koko ajan hyvin. Sitä ei pysty kontrolloimaan yhtä tarkasti, jos hevoset eivät ole koko ajan omien silmien alla.”

Toisaalta maltillinen hevosmäärä on muutenkin harkittu ratkaisu. Lepistön valmennettavat ovat nyt poikkeuksellisen laadukkaita.
”Tässä vaiheessa omaa uraani ja tällä hevoskalustolla en hyväksy sitä, että joku asia jäisi huomaamatta. Haluan olla hevosten kanssa tosi tarkka”, hän painottaa.
”Kun on näin hyvät hevoset, olen kaikkiaan yrittänyt järkeistää kalustoa. Haluan ehdottomasti keskittyä näihin hevosiin, eikä ole tarkoitus laajentaa ainakaan mitenkään merkittävästi.”
Lepistön omiin tiloihin mahtuu viitisentoista hevosta. Toiminnan laajentamisen voisi kuvitella olevan tarvittaessa helppoa, sillä naapurina on maankuulu Haimoon valmennuskeskus, josta lisätiloja saisi varmasti vuokrattua.
”Jos laajentaisin, rakentaisin ehdottomasti lisää tilaa omaan pihaan”, Lepistö kuitenkin linjaa.

Vaikka toiminnan nykymitoitus on Lepistön itse järkeilemä, osin hevosmäärää ohjaavat myös muunlaiset käytännön syyt.
”Laajentamisen pelkoa ei ole, sillä kukaan ei ole kysynyt treeniin yhtään hevosta”, Lepistö naurahtaa yllättäen.
Ammattivalmentajan ura ei Lepistön mukaan ole ollut hänelle selvä.
”Nythän tämä on kivaa, kun on tällainen kalusto, mutta jos on tavalliset hevoset, ei tämä mitään maailman hauskinta hommaa ole. Tämä on aika raskas ala, eikä mikään kultakaivos taloudellisesti.”