

Professori Vappu Rantalaiho (57) kertoo olevansa hevosmaailman ”vanhan liiton” kasvatti. Jo teininä hän sai kantaa paljon vastuuta Kuljussa A-tallilla, jossa hänen elämänsä hevonen, New Forest -poni Randall´s Annie Oakley asui. Kuten lähes asui nuori omistajansakin. Teki talleja, pikkutyttönä talutti alkeistunneilla, 14-vuotiaasta piti tunteja viikonloppuisin ja oli kesät leiriapulaisena.
Hurjapäänä ja hauskojen juttujen kertojana hänet 1970-80 -lukujen vaihteen Kuljun leiriläiset ja ratsastajat muistavatkin. Pelottomuudesta alkoi myös Rantalaihon ja Annie-ponin tarina.
”Annie tuli A-tallille tuntiponiksi. Legendan mukaan se oli asunut villinä viisivuotiaaksi asti New Forestissa. Tamma oli niin kuuma, ettei sitä voinutkaan käyttää tunneilla. Käytännössä sillä eivät ratsastaneet muut kuin minä”, Rantalaiho kertoo.
Rantalaihon vanhemmat tarjoutuivat yllättäen ostamaan hänelle Annien, kun se tuntityöhön sopimattomana tuli myyntiin.
”Halusivat varmaan pitää pitää tytön poissa kadulta, eivätkä tajunneet, mikä rahareikä oma hevonen on.”
Ensimmäisenä yhteisenä kesänä ratsukko veti leiriläisryhmää maastossa, kun tuntihevoset äkkiä kirmasivat vetoratsukon ohi. Rytäkässä Rollo-ruuna potkaisi Rantalaihon jalan poikki.
”Se kesä meni pitkä kipsi jalassa. Mutta kyllä minä senkin kanssa ratsastin.”
Annie ja Rantalaiho hioutuivat alun kuolemaa halveksuneista estetreeneistä kansallisen tason 110 cm:n luokkiin.
”Alkuun kontrolli oli sitä luokkaa, että sekaan mahtui esimerkiksi trippeli väärästä suunnasta ja verryttelyalueen aitakin tuli hypättyä. Lopulta harmonia löytyi ja viimeisenä yhteisenä vuotenamme sijoituimme kansallisissa.”
Tässä vaiheessa Rantalaihon vanhemmat totesivat, ettei heillä enää ole mahdollisuutta rahoittaa lukioikäisen tyttärensä hevosharrastusta. Annie piti myydä.
”Annien myyntiä on edelleen vaikea ajatella ja näin unia siitä vuosia.”
”Kyä miäli tekis viä joskus joku stänrap setti vetästä. Ans kattoo. Kurssit on käyty.”
Lukion jälkeen kuukausi Tanskassa tallitöissä sai Vappu Rantalaihon vakuuttumaan siitä, että ammattina hevosala ei ollut mahdollinen, koska ei ollut varaa harrastaa sillä intensiteetillä, mihin mieli paloi. Hän pääsi lääketieteelliseen opiskelemaan ja hevoset jäivät sivuun useaksi vuodeksi.
Myöhemmin hän on omistanut kaksi hevosta, puoliveriruuna Black Pointin ja suomenhevosori Niittykorven Valon, ennen nykyistä hevostaan Berttaa.
”Bertan ostin, kun se oli viisivuotias ja niin laadukas, että yhdessä ollaan opeteltu kaikenlaista. Suurimmat oivallukset istunnasta tai apujen käytöstä on tulleet tuolta hevoselta. Kuinka se yrittää parhaansa ja kun vaan tekee oikein, niin se toimii. Ihan ajatuksella.”
Tenure track -professorina Tampereen yliopistolla työskentelevä reumatologian erikoislääkäri Rantalaiho kertoo rakastavansa opettamista. Ennen professoripolkuaan hän työskenteli kliinisenä opettajana. Perustamperelaisena Rantalaiho osaa tampereenkiälen luonnostaan – ja käyttää sitä muun muassa tieteen popularisoinnin tehokeinona.
”Jo vuosituhannen vaihteessa reumaerikoistumisen aikana Pikonlinnaan ajaessa kuuntelin Höntän ja Toipparin tampereenkiälisiä uutisia, ja pidin työpaikan pikkujouluissa omia versioitani ajankohtaisista teemoista. Nykyinen ura alkoi, kun 2006 kaverin väitösjuhliin tein kirjan tiivistelmästä tampereenkiälisen apsrahrtin. Tämän jälkeen olen kiihtyvään tahtiin popularisoinut tiedettä ja pitänyt puheita tampereeksi milloin missäkin”, hän kertoo.
Rantalaiho on saanut tunnustuksia lääketieteen mediavaikuttajana. Eivätkä kaikki kortit tampereenkiälellä hersyttelyyn ole vielä käytetty.
”Kyä miäli tekis viä joskus joku stänrap setti vetästä. Ans kattoo. Kurssit on käyty.”
Vappu Rantalaiho toteaa oppineensa hevosilta asian, jota soveltaa kaikkeen muuhunkin elämässään.
”Jos tekee aina samalla tavalla, saa aina saman tuloksen. Jos haluaa muutoksia tuloksiin pitää muuttaa omaa toimintaansa. Hevosten kanssa toiminnassa oleellisin oivallus on oman mielen hallinta. Jos hevosella menee kuppi nurin, minä en luo lisää painetta vaan rentoudun täysin. Heitän löysät ohjat ja vaikka laulan.”
Toiseksi tärkeintä tässä touhussa Rantalaihon mukaan on, että ihmisellä on hevosen kanssa koko ajan hauskaa.
”Ja kaikkein tärkeintä, että hevosella on koko ajan hauskaa! Lähtökohtaisestihan tässä ei ole mitään järkeä, tätä tehdään vain rakkaudesta ja intohimosta lajiin, niin siksi tästä pitää nauttia koko rahan edestä.”