Kimmo Kinnunen kouluttaa hevosia eläkeläisenäkin – ”Hevosista en pääse eroon, enkä haluakaan”

Joroisten Kuvansissa jo teini-ikäisenä ratsastustallin aloittanut kilparatsastaja ja hevosten kouluttaja Kimmo Kinnunen on kovakuntoinen 73-vuotias, joka edelleen kiipeää työkseen nuorten ja koulutettavien hevosten selkään. Hevosten kanssa hän on viettänyt lukemattomia tunteja lapsesta lähtien, tehnyt menestyksekkään kilparatsastajauran ja pitänyt Kimmon talli -yritystään vuoteen 2020 asti.

”Vielä viime kesänä kilpailin ja edelleen poden vieroitusoireita ratsastuskoulun myynnistä”, kertoo tämän viikon MT Hevosten Hevosalan Helmi.

Helmeksi Kinnusen nimesi kenttäratsastuksen moniosaaja Seppo Laine, joka kertoo Kinnusen olleen hänelle idoli kilpauran alkuvuosina. Kinnunen ratsasti kilpaa vuosikymmenet. Hänellä on 16 SM-mitalia ratsastuksen eri lajeissa ja esteratsastuksen PM-hopea vuodelta 1995.

Vuonna 1949 pienviljelijäperheeseen syntynyt Kimmo Kinnunen teki sisaruksineen kovaa työtä kotitilallaan. Urheiluun kannustanut isä tosin antoi aina vapaata tilan töistä, jos lapsilla oli urheilukilpailupäivä.

Tilalla oli työhevonen, jota Kimmo Kinnunen oppi käsittelemään jo lapsena. Hevosesta syntyi hänen isänsä aikaansa edellä ollut idea.

”Isä lähetti minut Kouvolaan ratsuvääpeli Mäkelän oppiin ja sitten perustimme ratsastuskoulun kotitilalle. Vaatimattomammin ei olisi voinut aloittaa, sillä meillä oli alkuun vain yksi hevonen”, Kinnunen kertoo.

Kun Kuvansin talli aloitti, elettiin vuotta 1967 ja Kimmo Kinnunen oli 18-vuotias. Hän muistelee, että saattoi olla aamulla hevosen kanssa metsätöissä ja iltapäivällä sama suomenhevonen satuloitiin ratsastusta varten.

”Ruuhkapäivinä saattoi olla kaksikin ratsastajaa”, Kinnunen nauraa.

Vuosien myötä Kinnunen rakensi kotitilalleen 22-paikkaisen tallin ja maneesin ja piti omaa ratsastuskoulua vuoteen 2008 asti, minkä jälkeen koulutti hevosia ja piti tilallaan täysihoitotallia vuoteen 2020 asti. Tallikiinteistön hän myi jatkajalle pari vuotta sitten, mutta pitää tallissa edelleen itsellään muutamaa karsinaa koulutettavia hevosia varten.

1. Kimmo Kinnunen, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?

”Olen jo eläkkeellä, mutta toiminimellä teen vielä nuorten hevosten kouluttamista. Hevosista en pääse eroon, enkä haluakaan. Hevosten kanssa olen ollut koko ikäni tekemisissä, mutta ”sivistyneeseen ratsastukseen” tutustuin 60-luvulla ratsuvääpeli Mäkelän opissa Kouvolassa, jossa näin ensimmäistä kertaa ratsastuskypärän.

Kotitilan ratsastustalli oli alkuun vaatimaton ja itseäni lohdutti vain se, että oppilaani tiesivät vielä vähemmän aiheesta kuin minä itse. Ypäjältä valmistuin ensimmäisten joukossa ratsastuksenopettajaksi 70-luvulla.

Ratsastusurheilussa kulkemani matka on ollut hyvin kehittävä. Nykyään kilpailupaikoille tullaan pyörillä kulkevilla hotelleilla. Minä matkustin ensimmäisiin kilpailuihini hevosen kanssa junan härkävaunussa. Siinä 19 tunnin matkan aikana Joroisista Hennalaan ehti seurustella hevosen kanssa.

Itselläni kävi niin, että kun sain menestystä kilparatsastajana, sain sponsorien hevosia alleni. Siinä mielessä ratsastus kilpaurheiluna on vähän pilalla, että siihen tarvitsee niin paljon rahaa, pelkkä lahjakkuus ei riitä.

Olen viime vuosina myös kokenut, että vanha perinteinen hevosmiestaito ei ole enää niin arvossaan. Tänä päivänä hevosharrastaja joutuu paljon pohdiskelemaan, mikä on huuhaata ja mikä ei.

Vanhenemisessa ongelma on se, että jos lopetan ratsastamisen ja pienempienkin haasteiden vastaanottamisen, tuntuu etten ole minkään arvoinen. Alkuvuosina sitä lensi isossakin kaaressa satulasta, mutta nyt valmistaudun tilanteisiin tarkemmin. Urheileminen on kulkenut mukanani koko elämän ja minulla on paljon muitakin harrastuksia, mutta hevonen on yhä se ykkönen. Vielä viime kesänä kilpailinkin.”

Kimmo Kinnunen kilpaili ratsastuksen kaikissa olympialajeissa ja saavutti niissä yhteensä 16 SM-mitalia sekä esteratsastuksessa PM-hopeaa 1995. Kuva: Kimmo Kinnusen arkisto

2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?

”Hevoset ovat minua kaikkein eniten opettaneet, ja niitä on ollut paljon erilaisia. Tehokkain oppi on tullut yrityksen ja erehdyksen kautta. Itse olen kaiken sen kokeillut, mitä opetan tai teen hevosten kanssa. Toki kilpaurheilu-urani aikana kävin paljon valmennuksissa. Niistä sain lähinnä vahvistusta omiin ajatuksiini ja tekemiseeni.”

3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?

”Palkkio on totta kai taloudellinen tulos, mutta erityisesti iloa tuo, kun huomaa, että hevonen oppii ymmärtämään minua ja me ymmärrämme toisiamme. Kohokohdat syntyvät siitä, kun hevonen kehittyy työhönsä sopivaksi. Aikoinaan kilpailumenestys totta kai toi iloa ja tyydytystä.”

4. Millaisista hevosista sytyt?

”Suorituskyky on se, mikä kilparatsastajaa sykähdyttää, ei niinkään hevosen luonne tai helppous. Ongelmia on aikaa rakennella ja asioita parantaa. Nuorempana suorituskykyinen hevonen kiehtoi ja otin kaikenlaisia hevosia ratsastettavaksi. Ongelmahevosten kanssa työ oli välillä hankalaa, mutta olin innokas ottamaa haasteita vastaan. Ja olen vieläkin, vaikka pitäisi varmaan jo hellittää.”

5. Millaisia haasteita työssäsi on?

”Ratsastuskoulun aikoina tehtiin kaikki itse, ja se työ oli todella raskasta eikä vapaa-aikaa jäänyt. Taloudellinen tulos oli työmäärään nähden pieni. Minun kohdallani suurempi haaste on kuitenkin ollut nuorten hevosten ja ongelmahevosten kouluttaminen. Kehossa on vammoja, mutta aina on selkään takaisin noustu. Kaiken kaikkiaan hevonen on vähän vaarallisempi eläin kuin yleisesti halutaan myöntääkään. Juuri se haaste kiehtoi nuorempana.”

6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?

”Pitäisi oppia olemaan itselleen vähän armollisempi tässä iässä, kun haluan ottaa haasteita, jotka kuuluisivat jo vähän nuoremmille. Pitäisi oppia myöntämään sen, että ikä tekee tehtävänsä, eikä minun aina tarvitse olla voittaja. Pitäisi osata iloita siitä mitä on saavuttanut eikä murehtia sitä, mitä jäi saavuttamatta.”

7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?

”Jatkuvasti. Kun koulutukseen tullut hevonen alkaa toimia ja sen voi välittää asiakkaalle, ne ovat voiton hetkiä. Toki sellaisia ”Nyt tämä saa riittää” -hetkiäkin on tullut runsaasti. Seitsemän kylkiluuta murtuneena mietin taannoin, että olisiko tämä ollut tässä.”

8. Kenet haluat nimetä seuraavaksi Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?

”Jukka Rantasen, joka on tuonut Suomeen paljon menestyviä kilpahevosia, edistänyt kilparatsastusta ja on itse myös menestynyt kilparatsastajana.”