Innostuksen ja oman jaksamisen välistä tasapainoa joutuu etsimään, kun työ on myös harrastus ja elämäntapa

MT Hevosten tämän viikon Hevosalan Helmi Johanna Hytönen opettaa lännenratsastusta ja maastakäsittelyä kotitilallaan Juurelassa, Inkoon Degerbyssä. Hän myös reissaa ympäri Suomea opettamassa ja pitämässä valmennuksia ihmisille heidän omien hevostensa kanssa.

“Otan myös hevosia koulutukseen ja autan ongelmatilanteissa kuten lastauksessa. Kesäisin järjestän leirejä kotitilallamme.”

Johanna Hytöstä Hevosalan Helmeksi esitti Lapissa Lucky Ranchia pitävä Anu Lampinen.

“Johanna tekee työtään suurella sydämellä. Hän opettaa sekä hevosia että ihmisiä läsnä olevalla, kannustavalla ja ammattitaitoisella otteella”, Lampinen toteaa.

1. Kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?

“Olin kahdeksanvuotias kun muutimme kaupungista maalle, silloin minä “muutin” tallille. Ensimmäinen hevoseni oli niin haastava, että sen kanssa oli pakko löytää apua perinteisten keinojen lisäksi. Silloin tutustuin Leena Kurikkaan, joka opetti minulle luonnollista hevosmiestaitoa ja lännenratsastusta. Pikkuhiljaa yhteistyö hevosen kanssa alkoi sujua ja sille tielle jäin. Mielessäni pyöri vain, että tätä haluan oppia lisää. Kun sain ylioppilaskirjoitukset tehtyä, oli hevonen ja auto valmiiksi pakattu ja nokka lähti kohti Revonlahtea. Siellä vietin kymmenen vuotta Katja Vanhatalon opissa. Tarkoitus oli mennä kuukaudeksi tai kahdeksi, mutta se maailma vei mennessään. Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä ja kaikesta siitä opista mitä niiltä vuosilta sain.”

“Vuonna 2016 perustin oman hevosalan yrityksen ja muutimme mieheni ja hevosten kanssa Etelä-Suomeen. Vuonna 2018 löysimme oman tilan, Juurelan, johon toiminta on siitä lähtien keskittynyt.”

2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?

“Yksi suurimmista opeista johon palaan päivittäin on se, että hevonen kertoo jos kuulemme. Vastaus on lähellä, jos sille on avoin. Toinen samaan sarjaan menevä on Katja Vanhatalon antama oppi: luota intuitioon ja siihen mitä sydämesi kertoo, se ei valehtele ja kaikelle on syynsä sekä myös oikea hetki. Näiden oppien avulla olen välttynyt monelta turhalta mutkalta ja onnettomuudelta hevosten kanssa.”

”Kotoa saamani sisu ja periksiantamattomuus on voimavara, jota ilman en hevosalalla selviäisi. Päivät venyy ja välillä on ihan liikaa tehtäviä asioita, mutta jotkut asiat on vain tehtävä sen kummempia pohtimatta, piste. Isovanhempieni positiivista asennetta, taitoa olla läsnä ja keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin ihailin jo pienenä tyttönä. Sillä opilla selviän vaikeista hetkistä ja muistan taas miksi minä tätä työtä teen.”

3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?

“Eniten iloa työssäni saan aidoista kohtaamisista hevosten ja ihmisten kanssa. Aamulla kun hörisevät turvat on vastassa, venyy väkisinkin suupielet hymyyn. Eniten ilahduttaa opetustyössä kun näkee, että joku oivaltaa jotain, pääsee vähän eteenpäin omalla polullaan. Tulee tunne, että voi olla avuksi jollekkin. Koskettavinta on, kun hetken kaksi on yksi. Sillä tunteella jaksaa taas pitkään.”

4. Millaisista hevosista sytyt?

“Kaikenlaisista. Jokainen on omalla tavallaan kiehtova ja se kiehtovuus on siinä, kun pääsee tutustumaan minkälainen tyyppi pinnan alta paljastuu. Todella palkitsevaa on, kun joku sulkeutunut hevonen tarjoaakin luottamuksensa ja uskaltaa olla avoin. Erityisesti kuitenkin sydämeni sulattavat nuoret hevoset, ne ovat vielä niin puhtaita ja vilpittömiä.”

5. Millaisia haasteita työssäsi on?

“Koen, että suurin haaste työssäni on sen rajaaminen. Työni on lisäksi elämäntapani ja harrastukseni, se on niin kivaa ja mukaansatempaavaa, että on vaikea löytää tasapaino omien voimavarojen, jaksamisen ja innostuksen välillä. Lisäksi hevosten kanssa on paljon jokapäiväistä fyysistä työtä ennen kuin pääsee edes itse hevosten kanssa työskentelyyn käsiksi.”

6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?

“Kaikella tavalla! Parasta hevosten kanssa on se, kun koskaan ei voi olla valmis ja koko ajan oppii lisää. Haluan oppia paremmaksi hevosten käsittelijäksi, ratsastajaksi, kouluttajaksi, hoitajaksi, omistajaksi, valmentajaksi... lista on loputon ja se pitää palon tähän hommaan. Sanoinkin joskus valmennettaville, että jos vielä viiden vuoden päästä annan aivan samat neuvot on syytä huolestua. Muutos on kehitystä.”

7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?

“Joka päivä jossain vaiheessa. Iltaisin kun hevoset syövät heiniään ja “maassa rauha”, minut valtaa yleensä syvä kiitollisuus tästä kaikesta.”

8. Kenet haluaisit nimetä seuraavaksi hevosalan helmeksi ja mistä syystä?

“Haluaisin nimetä tuoreen yrittäjän Annastiina Oinosen, jolla on sydän paikallaan. Hänellä on nuoresta iästään huolimatta pitkän linjan kokemus ja kyky sulattaa hevonen kuin hevonen.”