Ruotsin ravimedian vakiokasvoihin viime vuosien aikana noussut Patrik Fernlund on huolissaan ravimedian työskentelytavoista. Fernlund on opittu tuntemaan melko kärkkäistäkin kannanotoista oli kyse ajosuorituksesta tai valmentajien haluttomuudesta olla median tavoitettavissa. Leksand IF jääkiekkojoukkueen intohimoinen kannattaja vertaa jääkiekko- ja raviurheilujournalismia.
”Minusta ravijournalismi on useasti hampaatonta. Ei uskalleta toimittajan toimesta esimerkiksi kyseenalaistaa ajosuoritusta lähdön jälkeen. Jääkiekossa asiantuntijat nostavat esiin asioita ihan eri tavalla usealta eri kantilta. Enkä missään nimessä tarkoita, että mentäisiin henkilökohtaisuuksiin. Sehän on myös toimittajan ammattitaitoa osata pysyä asiassa”, toteaa Patrik Fernlund napakasti.
Fernlundin mukaan lisääntyvä läpinäkyvyys on raviurheilun etu. Hänen mukaansa lajin on kestettävä ulkopuolisten toimijoiden tarkastelu.
”Suuri osa asioista on raviurheilussa suurin piirtein kohdillaan. Mutta aina löytyy tahoja jotka suhtautuvat epäilevästi raviurheiluun. Meillä ei ole varaa salamyhkäisyyteen. Sinä päivänä kun ravitoimittajat lopettavat lajin sisäisten asioiden kyseenalaistamisen, ajaudumme todella huonoon asemaan.”
Myös ohjastajien ja valmentajien suunnalta Fernlund kaipaa enemmän suorapuheisuutta. Hänen mukaansa nuoremman polven toimijat ovat ymmärtäneet hyvin median roolin raviurheilun sanoman levittäjänä. Hän pelkää kuitenkin nyt hyvin avoimesti median suuntaan kommunikoivien aktiivien saavan sormilleen sosiaalisen median kautta.
”Tarvitsemme suorapuheisuutta sekä avoimuutta. Ymmärrän tottakai joidenkin valmentajien kieltäytyvän kommentoimasta saatuaan paljon lokaa niskaansa edelliskerran kommenteista sosiaalisessa mediassa. Se on harmillista. Loan heittäjät eivät ymmärrä asioiden pöydälle noston edesauttavan usein lajia eteenpäin.”
Tiettyjen valmentajien mediahiljaisuus ärsyttää Fernlundia huomattavasti. Hän korostaa median edustajien ja ravivalmentajien sidonnaisuuksien olevan osa ravijournalismin ongelmaa. Lisäksi joidenkin raviaktiivien ajoittaiset boikotit tiettyjä ravimedioita kohtaan asettavat omat rajoitteensa journalistien työskentelyyn.
”Minä voin kyseenalaistaa hyvänkin tuttuni tekemisiä. Kunhan pysytään asialinjalla. Minusta on väärin, ettei uskalleta kysyä joltakin yksittäiseltä valmentajalta kommenttia lähdön jälkeen. Pelätään että hän tulee boikotoimaan kyseistä ravimediaa tulevaisuudessa. Missä muussa urheilulajissa voidaan boikotoida jonkin tietyn median edustajia”, hymähtää Fernlund.
Ei pidä kuitenkaan ymmärtää Fernlundin haluavan etsiä virheitä ja saavansa hyviä otsikoita raviurheilusta. Negatiivisten asioiden esiin nostaminen tuo mukanaan usein myös myönteisiä muutoksia. Fernlundin mukaan raviurheilu kaipaa särmikkäitä toimijoita yleisön kiinnostuksen herättämiseksi.
”Entinen työnantajani Jörgen Westholm on hyvä esimerkki toimijasta, joka ei piilottele mielipidettään. Edelleen henkilökohtaisuuksiin ei pidä mennä, eikä aina tarvitse olla mielipiteen esittäjän kanssa samaa mieltä. Missä tahansa urheilulajissa tarvitaan toimittajia ja toimijoita jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan asioita. Aina parempi jos löytyy kaksi toimijaa jotka ovat eri mieltä asioista. Näin saadaan lajin seuraajia kiinnostavia otsikoita. Sen arvoa ei pidä koskaan unohtaa.”
Fernlundin puheessa kuultaa läpi lajin läpikotainen tunteminen. Vaikka hänen päätyönsä on ravimedian parissa toiminen, on hän aktiivisesti mukana käytännön raviurheilussa. Puoliso Jasmine Ising pyörittää parin yhteisellä tilalla 13 hevosen valmennustallia Rommen raviradan naapurissa. Fernlund voitti viime syksynä puolisonsa valmentamalla Gordini Brickillä amatööriohjastajien Ruotsin mestaruuden. Muutama vuosi sitten Fernlund oli suuremmassa roolissa puolisonsa tallin toiminnassa.
”Otin kuitenkin hevosten valmentamisen liian tosissaan. Hevosten epäonnistumiset ottivat turhan koville. Raviurheilusta tuli minulle liian suoritusperusteista. Nykyään autan tallilla sen minkä ehdin. Viisivuotias tyttäremme on kuitenkin etusijalla ja sen jälkeen tulevat TV-työt.”
Raviurheilun monitoimijan toimet raviurheilun eteen eivät jää pelkästään puheen tasolle. Maaliskuussa Fernlund yhdisti kaksi intohimoaan jääkiekon ja raviurheilun. Rommen ravintolakatsomo täyttyi lähes ääriään myöten hänen järjestämänsä Leksands IF -ravien ansiosta. Juhannustorstaina Fernlund houkuttelee raviyleisöä Rättvikiin.
”Juhannustorstaina emme saa yhtä paljon ihmisiä liikkeelle. Mutta meidän on lajina yritettävä saada yleisö paikan päälle. Pelkät hyvät hevoset eivät riitä saamaan yleisöä paikan päälle.”
Tulevana lauantaina ravattavissa E3-finaaleissa Ferlund jännittää omistajan ominaisuudessa puolisonsa Kitty Mearaksen (Face Time Bourbon) suoritusta. Tamma ei ollut karsinnassa parhaimmillaan. Omistaja suhtautuu varauksella menestysmahdollisuuksiin.
”Valmentaja on optimistisempi kuin minä tamman menestyksen suhteen”, naurahtaa Fernlund.
Avopari hankki muun muassa Honey Mearaksen, Darling Mearaksen ja Milady Gracen sisaren omistukseensa aikaisemman omistajan lopettaessa ravihevosten omistamisen.
”Hevonen oli meillä jo valmennuksessa aiemman omistajan aikana. Tämä oli todella kallis hevonen ostaa. Hankimme sen myös siitosarvon takia. Harvemmin tuon sukuisia tammoja on tarjolla.”
