Ravihevosia ja MM-tason kenttäratsu – Kaisa Kiviniitty pohtii innolla, mihin rahkeet raveissa riittävät

Muutama vuosi sitten raviurheilu palasi Kaisa Kiviniityn elämään, kun hän hankki tamman Siporiska. Se tuli siitostammaksi, mutta päätettiin, että se saa kilpailla ensin.

Nyt treenaavia ravihevosia on tallissa nuoret mukaan lukien melkein kymmenen.

Tarkoitus on valmentaa omia hevosia omalla tyylillä ja katsoa, mitä siitä tulee. Taustalla ovat Ypäjällä takavuosina käydyt Pertti Hartikan valmennuskurssit ja vuosikymmenien kokemukset kenttäratsastushevosten valmentamisesta.

Kiviniitty kertoo, että heillä ravihevosiakin ratsastetaan paljon ja nyt on hankittu myös kävelymatto.

”Ravijuttu on mielenkiintoista, katsotaan, mihin rahkeet riittää”, Kiviniitty sanoo.

Kaisa Kiviniityn sielu lepää suomenhevosia katsellessa. Kuva: Rami Marjamäki

Kiviniityn elämän laajasta kirjosta kertoo se, että vaikka koko kesä on hoidettu suomenhevosia, elokuussa on tarkoitus matkustaa Saksaan Aacheniin ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailuihin.

Siellä kilpailee Kiviniityn kasvattama 10-vuotias ruuna Lucas Stone Uuden-Seelannin kivikovassa joukkueessa kenttäratsastuksessa.

Lucas Stonen emänemä on Piia Pantsun vaatimattoman näköinen mutta leijonansieluinen Cyna, joka saavutti Pantsun kanssa EM-kilpailuissa neljännen sijan ja MM-kilpailuissa viidennen.

Wilhelmiina Poikkeus kilpailutti Lucas Stonea sen Suomen ajat. Kuva: Heidi Lammi

Cyna sai aikoinaan kaksi varsaa, joista Zinnia tuli Suomeen kilparatsuksi Ann-Niina Kiviniitylle. Pari voitti SM-kultaa junioreissa ja nuorten ratsastajien ryhmässä kenttäkilpailussa.

Zinnia itse sai Suomessa kaksi varsaa. Kiviniittyjen tavan mukaan tamma pidettiin ja orivarsa Lucas Stone myytiin jo vuotiaana suomalaiselle kenttäratsastajalle Wilhelmiina Poikkeukselle. Hän kilpaili sillä aikansa käyden muun muassa nuorten hevosten MM-kilpailut.

Ulkomailla kiinnostuttiin ruunasta, ja Samantha Lissington osti sen kevättalvella 2025. Pari on jo ehtinyt voittaa pitkän neljän tähden kilpailun Puolassa viime syksynä. Pakkohan sitä on lähteä katsomaan.

”Ei tällaista vaihtoehtoa varmaan tule kovin usein”, Kiviniitty sanoo.