Raviurheilun moni voi tietää lajina mutta se ja hevoskasvatus tunnetaan toimialana huonosti. Erityisesti tehtävää on siinä, että koko hevosalan mukaan lukien ratsastuksen elinkeinovaikutukset ymmärrettäisiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa.
Hevosella on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia moneen suuntaan, mikä on hevosalalle vahvuus, muistuttaa Suomen Hippoksen uusi toimitusjohtaja Minna Mäenpää.
”Hevosella itsellään on hyvä kaiku, mutta siinä, miten se yhdistyy urheiluun, on parannettavaa. Jokainen hevosihminen on alansa käyntikortti, joka pystyy viemään alaa ja sen hyväksyttävyyttä eteenpäin. Siksi myös sillä on tosi tärkeä vaikutus, miten jokainen toimii ja puhuu hevoskentästä.”
Raviurheilun ja hevoskasvatuksen vastuullisuusohjelma on ollut voimassa vuodenvaihteesta. Se on otettu Mäenpään havaintojen mukaan kentällä hyvin vastaan.
Vastuullisuus rakentuu kolmeen osa-alueeseen: hyvinvoiva hevonen, yhdenvertainen yhteisö ja reilu tapa toimia. Osaa näistä on alalla jo viety eteenpäin ennestäänkin, mutta uusia askelia tarvitaan myös.
”Tärkeää on, että vastuullisuus ei jää puheen tasolle, vaan sitä viedään käytäntöön. Toivon, ettei kukaan ajattele niin, että tämä on jonkun muun juttu muttei minun”, Mäenpää sanoo.
Juuri siksi jokainen ‒ niin hevosen omistaja, kasvattaja, ammattilainen kuin harrastaja ‒on elävä käyntikortti siitä, kuinka hevosten kanssa toimitaan.
Hevonen ja ihmisten luontosuhde ovat yhdistäviä tekijöitä maaseudun ja kaupungin välillä. Siinä meillä on paljon käyttämätöntä protentiaalia.
Eläinten hyvinvointi aiheuttaa herkästi suuria tunteita ja tulkintoja. Tämän on osoittanut parin viime vuoden aikana julkisuudessa käyty keskustelu ravurien ja kilparatsujen suuvaurioista.
”Jos kohu pääsee syntymään, silloin ollaan jo myöhässä. Siksi meidän pitää tuoda näitä asioita ja sitä, miten alalla käytännössä toimitaan, voimakkaammin esiin. Siksi myös pitää edelleen kehittää toimintaa”, Mäenpää sanoo.
Suuvaurioiden suhteen alalla herättiin heti, ja niiden määrä on jo ravureilla vähentynyt.
”Olen seurannut hyvinvointitarkastuksia radoilla. Kun niitä tehdään neuvonnallisesta näkökulmasta, ne on otettu tosi hyvin vastaan. Tässä on hyvä yhteinen tahtotila.”
Oma todistus ei silti nyky-yhteiskunnassa riitä vaan tarvitaan tutkittuja faktoja asioiden tueksi. Esimerkiksi suuvaurioiden tutkimusta jatketaan Hippoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyönä edelleen.
Myös tutkimustiedon osalta eläinten kanssa toimivien pitäisi olla askel edellä niitä vaateita ja tulkintoja, joita suuren yleisön keskuudessa syntyy. Se on haastavaa.
”Tietenkin jos asiat ovat menneet väärään suuntaan tai virheitä on tehty, pitää rehellisesti kyetä nostamaan käsi ylös sen tunnustamisen merkiksi.”
Samaan aikaan se, että kaupunkilaisia kiinnostaa hevonen, on suuri mahdollisuus.
”Hevonen ja ihmisten luontosuhde ovat yhdistäviä tekijöitä maaseudun ja kaupungin välillä. Siinä meillä on paljon käyttämätöntä protentiaalia. Olemmeko hoksanneet ne?”
Jos me ei tätä vastuullisuuskokonaisuutta hoideta nyt, ei meillä ole myöskään mahdollisuutta raviurheilussa tulevaisuuteen.
Minna Mäenpää on kotieläinten jalostustieteilijä ja tuli Suomen Hippokseen toistakymmentä vuotta sitten ensin jalostusinfomaatikoksi ja sitten -agronomiksi. Työn pääkohteena olivat aluksi ratsut ja ponit. Ennen Hipposta hän oli ratkonut lämminveriravurien jalostusindeksejä Luonnonvarakeskuksessa, joten myös ravurit olivat hänelle tuttuja.
Kaikkien rotujen jalostuksesta ja kasvatuksesta hän on vastannut johtajana vuodesta 2013. Edunvalvonnan rooli on sen kautta painottunut.
Toimitusjohtajaksi on kuitenkin aiemmin noussut miehiä, ja taustassa on korostunut raviurheilun vahva hallinta.
Vaikka naisten rooli raviurheilun ja vielä enemmän hevoskasvatuksen puolella on merkittävä, lasikatto ylimmässä johdossa on niin toimihenkilöiden kuin luottamusjohdon osalta vasta vähitellen saamassa säröä.
Minna Mäenpää ei halua itse arvioida työtään sukupuolen kautta. Hän on tottunut siihen, että asiat ja osaaminen ratkaisevat.
”Olen saanut nimityksestä positiivista palautetta tosi monelta suunnalta. Tuskin ne, jotka ovat mahdollisesti muuta mieltä, sitä minulle suoraan tulevatkaan sanomaan”, hän hymähtää.
Näyttönsä hän on kuitenkin jo antanut. Mäenpää joutui luotsaamaan järjestöä vt:nä läpi hankalien vaiheiden, kun Vesa Mäkisen pesti tuli päätökseen kesken ensimmäisen koronakevään 2020 kilpailutaukoon liittyneen hämmingin. Uudelleen Mäenpäätä tarvittiin taas tämän vuoden alussa, kun Sami Kauhanen siirtyi jääkiekkoseura Jokerien johtoon vain 1,5 vuoden jälkeen.
Arjessa Minna Mäenpää on tukevasti jalat mullassa. Hänen miehensä Antti Mäenpää viljelee sivutoimisesti keskikokoista viljatilaa. Minna toimii kyläyhdistyksen, Vähikkälän Väljämän, puheenjohtajana.
Kylissä talkooväen vähenee ja ikääntyy. Vähikkälässä järjestöt täydentävät joustavasti toisiaan. Kyläkoulun puolustaminen reilu viisi vuotta sitten herätti kylän ruuhkavuosivanhemmat.
”Aiemmin on ehkä ollut voimakkaammin tonttirajat eri yhdistysten välillä. Kun riittävästi teet töitä, etkä pääse eteenpäin, päädyttiin yhdistämään voimat ja kääntämään painopiste oman elinympäristön kehittämiseen.”, hän kuvaa.
”Kun teet asioita hyvin, se heijastuu laajemmalle ja tuo verkostoja alueella, kansallisesti ja jopa kansainvälisesti.”
Vähikkälä muun muassa kisasi Vuoden älykkäimmän kylän tittelistä viiden finalistin joukossa 2020.
Viime vuonna kylää yhdisti entisestään surullinen tapahtuma, yhden perheen isän itsemurha. Siitä kasvoi hyväntekeväisyysilta tärkeän teeman ympärille. Tapahtuma välitettiin verkossa ja sai laajaa huomiota.
”Ajatuksena on jatkaa sitä, tosin vähän eri tavoin konseptoituna. Tästä on huomattu, että yhteisöllisyyden kautta voidaan myös vaikuttaa ja kylästämme ollaan kiinnostuneita myös kumppanina.”
Korona-aika muutti niin työelämää kuin kylien toimintaa. Uudenlaista tekemisen tapaa tarvitaan, jotta kasvokkainen ja verkon kautta tapahtuva työ nivoutuvat.
Suomen Hippos muutti huhtikuussa maan pääradalle Vermoon, johon se sai yhteen kerrokseen avokonttoritilat.
Mäenpää haluaa jatkossa korostaa paitsi Suomen Hippoksen roolia asiantuntijana myös sen tehtävää asiakaspalvelussa.
”Työskentelemme joustavasti. Osaksi tehdään etänä kotoa, osaksi täällä. Keskiviikkoisin olemme avoinna Vermon iltaravien alkuun asti, mikä tarjoaa paremmin mahdollisuutta asioida täällä.”
Minna Mäenpää aloitti Suomen Hippoksen toimitusjohtajana toukokuun alussa.
Hän on toiminut keskusjärjestössä ensin jalostusjohtajana ja sittemmin kasvatuksen ja omistamisen johtajana vuodesta 2013.
Tätä ennen hän toimi jalostusinfomaatikkona ja -agronomina vuodesta 2006.
Aiemmin hän oli tutkijana Luonnonvarakeskuksessa kehittämässä ravihevosten jalostusindeksejä.
Mäenpää on koulutukseltaan maatalous-metsätieteiden maisteri pääaineenaan kotieläinten jalostustiede.
Perheeseen kuuluvat viljelijäpuoliso ja kolme kouluikäistä lasta.
Janakkalan Vähikkälässä sijaitsevalla tilalla tuotetaan pääasiassa siemenviljaa.
Tytär ratsastaa kilpaa poneilla ja pojista toinen pelaa käsi- ja toinen jalkapalloa.
Mäenpäällä on kimppaosuudet kahdesta suomenhevosesta.
