Morison on erityistapaus ja omistajansa silmäterä: ”Että sain vielä tällaisen hevosen”

57-vuotissyntymäpäivänään maaliskuun alussa Siru Juutinen seisoo Pälkäneen Kukkolan kylässä lumisen peltotarhan portilla ja nauraa. Tarkoitus on ottaa kuva hänestä Morisonin kanssa kotioloissa.

Morison ja sen tarhakaveri, lämminveriruuna Vilperi eli Up Where We Belong ovat eri mieltä. Puuskainen tuuli heittelee Juutisen pojan Santeri Juutisen levittämät heinät ympäriinsä ja kaksi ruunaa rallittaa hangessa pukkilaukkaa. Rapsakat ruisleivän palat eivät kaveruksia kiinnosta, joten kuvaaminen täytyy unohtaa ja siirtyä sisälle puhumaan hevosista, erityisesti Morisonista ja sen lähisuvusta.

Siru Juutisen kasvattama, omistama ja valmentama Morison on Juutisen perheen menestynein juoksija, mutta myös paljon enemmän. Sen olemassaolon perusta valettiin jo 90-luvulla, kun juoksijaori Ero-Morista tuli nuoren Siru Juutisen suuri suosikki. Hän halusi ostaa sen jälkeläisen ja toive toteutui, kun Tuomo Mäkelän omistama nuori Moriveera-tamma tuli myyntiin.

”Moriveera oli kauhean kiva tamma, vaikka kovapäinen. Meneväinen, mutta kun sitä nätisti piti, niin se pysyi kyllä käsissä. Laukat toisinaan pilasivat juoksun”, Juutinen muistelee Morisonin emää, jolla hänen miehensä Harri Juutinen kävi korttikurssin Vermossa ja hän itse voitti kaksi starttia. Välillä tamma oli muussa omistuksessa, mutta ostettiin aikanaan takaisin Juutisille siitostammaksi.

Siru Juutisen omakasvatti Morison takoo kovaa tulosta radoilla. Juutisella on usein raveissa päällään itse neulottu, onnea tuova villapaita. Kuva: Kati Susi

Juutisen mukaan Moriveera oli nättinokkainen, kuten Ero-Morin emän Ero-Sirkan sukulinjan hevoset tapaavat olla. Omalaatuisuus ja taipumus ottaa nokkiinsa komentamisesta periytyivät sen varsoille.

Morison on emänsä viimeinen jälkeläinen ja sen kanssa Siru Juutinen kertoo ottaneensa opikseen siitä, mitä sen vanhempien sisarusten Jäkätyksen ja Tytönhupakon kanssa tapahtui. Molemmat loukkasivat itsensä pahasti kuljetusautossa remutessaan.

”En halunnut Morisonin kanssa samoja ongelmia. Morisonia on passattu, sillä kaksi sen sisarusta olen pilannut, kun ajattelin, että tehän käyttäydytte kuten hevosen kuuluukin, kopissa seisotaan nätisti ja muutenkin ollaan siivosti.”

Hänen mukaansa Morisonin kuppi voi mennä nurin hyvinkin pienestä. Komentamiselle se on erityisen herkkä.

”Kerran jouduimme odottamaan doping-näytteen ottamista ja Morison alkoi tuuppia minua päällään aika kovasti. Jouduin korottamaan ääntäni kerran ja ruuna otti nokkiinsa niin, ettei pissannut millään. Mulkoili vaan minua vihaisesti, vaikka normaalisti se on näytteenotossa nopea”, Juutinen nauraa.

Autossa hevonen tietenkin lorautti välittömästi.

Morisonin matkustamisessa on niksinsä. Juutinen kertoo, että ruunaa ei pahemmin voi laitella ennen kisareissua, vaan se napataan tarhasta, sutaistaan harjalla, heitetään kuljetusloimet niskaan ja lähdetään matkaan. Näin se ei ehdi pahasti hermostua.

”Joskus ollaan oltu aika paskaisinakin raveissa.”

Starteissa myös kuskin on oltava Morisonin kärryillä tarkkana. Nuoruuden luusäryn ja vuoden käyntijakson jälkeen vasta kuusivuotiaana kilpauransa aloittanut ruuna on ollut lähdöissä hidas viime vuoteen asti. Pitkät matkat ovat siksi sopineet sille. Viime aikoina lyhyetkin matkat ovat onnistuneet.

”Juhalle (Utala) sanottiin, että istu vaan hiljaa kärryillä, älä mene käskemään sitä piiskalla, tai tulee laukka. Morison on hevonen, joka yrittää aina täysillä sen, mitä sinä päivänä pääsee. Sitä ei auta häiritä.”

Morison on emänsä viimeinen jälkeläinen ja sen kanssa Siru Juutinen kertoo ottaneensa opikseen siitä, mitä sen vanhempien sisarusten Jäkätyksen ja Tytönhupakon kanssa tapahtui. Kuva: Satu Pitkänen

Siru Juutisen valmennusfilosofia perustuu hevosen kuuntelemiseen ja tuntemiseen sekä tarkkaan hoitoon. Siru ja Harri Juutisen tallilla Pälkäneellä hevoset ulkoilevat paljon ja laiduntavat isoilla laitumilla. Niiden jumit ja vinoudet etsitään ja hoidetaan tarkasti.

”Mun homma on aina ollut sellaista nyhväämistä, siinä menee aikaa”, Siru Juutinen toteaa.

Tällä hetkellä hänellä on terveysmurheita. Koronan seurauksena tuli paha sydämen vajaatoiminta ja nyt Juutinen on syksyyn asti Kelan kuntoutustuella ja puuhailee vain hissuksiin. Tallissa asuvat enää omat hevoset. Perhe hoitaa tallin ja puoliso Harri hevosten kengitykset.

”Ajatuksena on, että pojat jatkavat tätä hommaa. Morisonin haluan kyllä katsoa loppuun asti. Että sain vielä tällaisen hevosen”, hän huokaa.

Morison (Erikasson – Moriveera) lukeutuu tämän hetken menestyneimpiin suomenhevosravureihin. Kuvassa Morison ja Esa Holopainen Teivossa. Kuva: Elina Paavola

Juutinen kertoo, ettei perhe osannut koskaan odottaa Morisonista menestynyttä kilpahevosta.

”Aateltiin, että pärjättäisiin jossain iltaraveissa. Nyt ruuna on kuitenkin menestynyt avoimella tasolla hienosti ja kehittynyt yhä yli 12-vuotiaanakin.”

Juutinen toteaa, että koska Morison on iän myötä järkiintynyt ja rauhoittunut, on varovaisena suunnitelmana päästä elokuussa osallistumaan ruunakunkkareihin Ylivieskassa. Aiemmin kilpamatkoilta on aina tultu yöksi kotiin, mikä on sopinut Morisonille parhaiten. Nyt tarkoitus on ottaa tarhakaveri Vilperi matkaseuraksi.

”Sitä ei voi vieraaseen talliin jättää ilman tuttua kaveria. Tai sitten minun pitäisi seistä karsinan vieressä koko yö, että se pysyy rauhallisena”, Juutinen naurahtaa.

Matkastressin lisäksi ruunakuninkuuksiin Morisonia ei ole aiemmin ilmoitettu siksi, että kilpailujen toinen matka on maili. Pitkien ratojen hevoselle matka ei ole aiemmin sopinut, mutta nyt muutama startattu lyhyempi matka on mennyt hyvin.

”Olisi hieno elämys päästä osallistumaan ruunakunkkareihin 13-vuotiaalla hevosella.”