
Suomen ykkösohjastaja Santtu Raitala ohjasti Ranskassa ensimmäistä kertaa maanantaina Vincennesissä. Hänen ajokkinaan oli suomalainen Main Stage, joka on siirtynyt Antti Ojanperän tallista kilpailemaan Ranskaan Tomas Malmqvistille. Maanantain kisa oli Main Stagellekin ensimmäinen Ranskassa.
Kisan ensimmäisessä lähtöyrityksessä oli dramatiikkaa, kun kisan osallistujista Hyper Fast hyppäsi pystyyn pudottaen Franck Nivardin rattailtaan. Hyper Fast saatiin varsin nopeasti kiinni, mutta lähtö viivästyi useamman minuutin.
Kisa pääsi matkaan toisella yrityksellä, mutta oli Main Stagen ja Santtu Raitalan osalta ohi silmänräpäyksessä. Raitala sai ajokillaan ranskalaisesta voltista hyvät lähtöasemat sisäradoilta, mutta Main Stage laukkasi heti lähdön tapahduttua. Main Stage pudotti lähtösuoralla kertaalleen raville, mutta laukkasi heti uudestaan ja tuli hylätyksi. Kisan voitti David Thomainin ohjastama Heradames ajalla 12,9, matka oli 2850 metriä. Ykköspalkinto oli 19 800 euroa.
Santtu Raitalan mukaan Main Stagen laukka ei tullut hevosen lämmityksen jälkeen täytenä yllätyksenä.
”Sillä oli aika paljon erilaisia säätöjä kuin Suomessa on ollut, ja se on ennenkin ollut niistä aika tarkka”, Raitala kuvailee. ”Ajoin laukan jälkeen muiden perässä maaliin ja hevonen oli ihan ok, mutta en ollut siihen mitenkään satatyytyväinen. Säätöjä haettiin Suomessa aika pitkään, ja yritetään saada asiat taas siihen moodiin missä ne olivat Suomessa.”
Ranskalainen volttisysteemi oli uusi kokemus sekä hevoselle että ohjastajalle.
”Olihan se omanlaisensa härdelli”, Santtu Raitala nauraa.
”Björn Goopilta sain pitkät ohjeet siitä, miten alussa saa vapaan radan eteensä, ja siinä onnistuttiinkin ihan hyvin. Ehkä tästä saatiin sellaistakin oppia, että varmaan Main Stagella on kuitenkin parempi ottaa ranskalaisessa voltissa asemat ulkoradoilta kuin tuolta sisempää. Ulkona on ehkä vähän stressittömämpää, kun kärryt eivät kolise koko ajan yhteen ja on ehkä muutenkin vähemmän ruuhkaa.”
Vaikka kisa ei mennyt likimainkaan toivotusti, Santtu Raitala ei ollut kallella kypärin.
”Keli on kohdallaan ja pääsi ajamaan itselle mieluisalla hevosella tällaisessa ympäristössä, niin eihän tässä muuten ole ollut mitään heikkoa. Suomen lippukin liehui salossa”, hän luettelee.
”Ja jos hopeareunusta haetaan, niin olisi voinut mennä huonomminkin. Kun Franck Nivard oli valkoisessa puvussaan radan pinnassa, koko talliporukka oli kuulemma ollut varma, että se olen minä.”