Aurinko porottaa Vermon rataa ravipäivänä epätasaisesti. Maalisuora on osin katsomorakennuksen varjossa, mutta takasuora sulaa liristen. Kuva: Riku Niittynen
”Koetetaan selviytyä ensin hengissä keskiviikosta ja sitten viikonlopusta” ‒ Vermon ratamestarilla Juha Keskimaunulla hirveän talven härkäviikko
Vermossa on tällä viikolla kahdet ravit, keskiviikkona ja lauantaina. Ylös-alas sahaava lämpötila ja isot sademäärät tekevät ratamestari Juha Keskimaunun elämästä hankalaa: keskiviikon raveja jouduttiin viivästyttämään puolellatoista tunnilla.TilaajalleVermo
Vermon ratamestari Juha Keskimaunu ”asuu” traktorin hytissä tällä kaksien Vermon ravien viikolla, jolla kelit tekevät vielä tepposiaan. Kuva: Anu LeppänenSääennusteet eivät osuneet oikeaan ja keskiviikon lämpötila on useita asteita ennustetta korkeampi. Ravipäivän kirkas auringopaiste on tässä vaiheessa radan hoidolle ehkä lämpöäkin hankalampi.
Vermossa reagoitiin keskiviikkoaamuna ja siirrettiin raveja kauemmas iltaan. Auringon mentyä mailleen lämpötila laskee ja radan pintaosa tiivistyy vauhdilla. Näin selvitään ilmeisesti keskiviikon T65-ajoista, mutta miten käy lauantain?
”Ei mietitä nyt sitä”, Juha Keskimaunu huokaa.
”Koetetaan selviytyä keskiviikosta ensin. Näin pahaa talvea ei minun urallani ole vielä ollut säänvaihteluineen. Tämä on ollut yhtä tulipalojen sammuttelua päivästä toiseen. Koetetaan selviytyä ensin hengissä keskiviikosta ja sitten viikonlopusta.”
”Sellaiset radat, joita ennen pidettiin hyvinä, tuomittaisiin monta kertaa kilpailukelvottomiksi tällä hetkellä.”
Kilparatojen hoito on noussut keskiöön raviurheilussa viime vuosina. Vaatimustaso on muuttunut samaa tahtia ilmaston kanssa. Pääkaupunkiseudun radalla Vermossa ravipäiviä on noin 50 vuodessa. Vermon ratamestarina vuodesta 2009 ollut Juha Keskimaunu kertoo, millaista viulunviritystä kilparadan teko on.
”Vaatimustaso on muuttunut aivan täysin. Sellaiset radat, joita ennen pidettiin hyvinä, tuomittaisiin monta kertaa kilpailukelvottomiksi tällä hetkellä. Toinen asia, joka Vermon rataa virittäessä vaikuttaa on se, että paikalla treenataan päivittäin kymmeniä hevosia. Kilpailupäivän napakka rata ei useimpien mielestä sovi seuraavana aamuna valmentamiseen.”
Ennen Vermoa torniolaislähtöinen Keskimaunu oli ratamestarina Forssan Pilvenmäellä 2005‒2007. Viimeiset pari vuotta hän on ollut myös Suomen Hippoksen pääratamestari, eli omalta osaltaan vastannut koko ravirataverkosta yhdessä Oulun ratamestarin Antti Jaaran kanssa. Pääratamestarin työ pitää sisällään neuvontaa, ratamestareiden koulutusta ja avustamista muiden ratojen suurkilpailuissa.
Vermon kiire- ja shokkiviikolla radan portit ovat kiinni. Onneksi Vermossa on myös pikkurata, hiittisuora ja metsälenkki, jolla radan valmentajat, muun muassa legendaariset Pekka Korpi ja Veijo Heiskanen, voivat liikutella hevosiaan.
”Nyt on raveihin valmistautuessa pakko rauhoittaa tilanne kaviouralla. Hiekkapinnalla varmasti mennään ja altapäin rata kyllä illan tullen pitää, sillä maa on vielä hyvin kylmä. Lauantain raveihin on sitten uudet kujeet, mutta loppuviikosta tulee yöpakkasia, eikä toivottavasti ole ongelmaa. Lauantaina pitäisi lisäksi olla pilvistä.”
Talvi pääkaupunkiseudulla on ollut vaihtelevuudessaan vertaansa vailla.
”Kahdeksan eri kertaa maa on jäätynyt routaan, sulanut ja taas jäätynyt. Lisäksi sääennusteet ovat menneet aika järjestään pieleen. Helmikuussa oli sentään tunne, että nyt tämä rulianssi on ohi, mutta mitä vielä: takatalvi tuli. Työtunteja on tullut rajusti, mutta se on ammatinvalintakysymys. Toisaalta syksyisin on enemmän yövalvomista, kun silloin rata alkaa usein jäätyä aamuyöstä. Näin keväällä menee usein illan päästä pitempään, jonnekin puoleenyöhön.”
”Pääkatsomon varjossa etusuora sulaa viikkoja myöhemmin keväällä kuin takasuora.”
Keskimaunu joutuu soittamaan Vermon rataa kuin orkesteria, sillä eri osat ovat hyvin erilaisia.
”Vermossa kaarteet ja suorat ovat ihan eri asia, samoin radan sisäreuna ja ulkoradat. Pääkatsomon varjossa etusuora sulaa viikkoja myöhemmin keväällä kuin takasuora. Kaarteet elävät myös omaa elämäänsä ja kallistukset tekevät sen, ettei aurinko osu samalla tavalla sisäradoille. Onneksi meillä on käytössä kaksivaiheinen lana, jossa osalla rataa voi lanata piikit alhaalla ‒ osalla sliipata vain pintaa kammalla.”
Vertaistuki on ratamestarin ammatissakin tärkeä asia.
”Puhelimessa menee iso osa päivää. Vermo muistuttaa monessa Ruotsin päärataa Solvallaa: samat kilpailupäivät ja usein samankaltaiset olosuhteet, kun sijainti on jokseenkin samalla leveysasteella. Heidän mestarinsa Markus Petterssonin kanssa tuleekin usein juteltua monesti viikossa, kuten tietenkin kotimaisten kollegoiden kanssa myös. Tälläkin viikolla ollaan soiteltu Suomen ja Ruotsin väliä useasti, kun heidän keskiviikkoraveissaan on samantyyppisiä haasteita.”
Suomalaisilla isoilla radoilla on siinä mielessä enemmän tekemistä, kuin ruotsalaisilla ratamestareilla, että naapurissa esimerkiksi Solvallassa tai Åbyssä ei ole valmennustoimintaa: niiden tilat ovat nykyään suunniteltu pelkästään ravien järjestämiseen.
”Toki niillä muinakin päivinä käy hiittaajia, mutta hevosten perusvalmennus suoritetaan valmennuskeskuksissa ja kotitalleilla, kun se Vermossa asuvien hevosten osalta suoritetaan paljolti radalla.”
”Talvi on ollut hurja, kaikkien aikojen hurjin, mutta silti kevään tulo saa taas unohtamaan. Toisaalta onnistumiset tuovat iloa: huonot päivät unohtuvat. Haastavasta alusta on saatukin rata hyväksi esimerkiksi. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, mutta kova yritys on silti.”
- Osaston luetuimmat
