Jori Turja kertoo nähneensä Varennen viimeisen kerran toukokuusa. Tuolloin hän havaitsi, että hevonen ei ollut enää kovin hyvässä kunnossa.
Varennen valmentaja Jori Turja murheellisena – ”Tuollaista hevosta ei varmaan tule ikinä”
Jori Turja toivoo, että ihmiskunta voisi oppia tiistaina menehtyneestä Varennesta vielä hevosen kuoleman jälkeenkin.Tilaajalle
Varenne voitti toisen Elitloppetinsa viimeisenä kilpailuvuotenaan 2002. Varennen suomalainen hoitaja Iina Rastas pääsi taluttamaan huippuoriin valtavan yleisön eteen. Kuva: Thomas Blomquist / TR BildItaliasta kantautui tiistai-iltapäivänä murheellinen uutinen ravimaailmaan.
Maailman parhaana ravihevosena pidetty Varenne oli menehtynyt 31-vuotiaana.
Hevosen valmentaja Jori Turja kertoo MT Hevosille kuulleensa uutisen tiistaiaamuna.
”Yöllä se oli tapahtunut, ihan tarkkaa kellonaikaa en tiedä. Ei tämä sikäli yllätyksenä tullut, koska hevonen oli ollut jo vähän huonossa kunnossa. Itse näin toukokuussa, että ikää oli tullut ja Varenne oli mennyt huonompaan kuntoon”, Tukholmasta tavoitettu Turja kertoi.
Turja valmensi Varennea käytännössä koko sen kilpailu-uran. Ensimmäisen starttinsa Varenne juoksi ranskalaisvalmentaja Jean-Pierre Duboisilta. Sen jälkeen ori siirtyi Turjan valmennukseen.
”Minä ja Minucci (Giampaolo, ohjastaja) sen löysimme ja haimme”, Turja kertoo.
Varennen omistaja oli napolilainen yrittäjä Enzo Giordano.
”Hän piti rahanvaihtoalan yritystä, joita aikanaan oli”, Turja kertoo.
Varenne vietti viime ajat Napolin eteläpuolella pienessä siittolassa. Turja kehuu hevosen saaneen viimeisiin päiviinsä asti erinomaista hoitoa.
”Varmaan parempaa kuin noin vanhat hevoset yleensä saavat”, Turja arvelee.
Hänen omat tunnelmansa olivat tietysti murheelliset.
”En nyt sano, että maailma pysähtyi. Eihän se voi pysähtyä. Mutta oli Varenne minulle enemmän kuin tavallinen hevonen. Varmaan monelle muulle ihmiselle tämä on silti isompi juttu. Puhutaan kuitenkin maailman parhaasta hevosesta kautta aikain”, Turja miettii.
”Vaikka minä tämän sanonkin, näin se oli. Ja sen sanoo ja kirjoittaa vielä moni muukin. Varmasti asiasta tulee spekulointiakin. Moni on varmaan sitä mieltä, että Amerikassa on syntynyt paljon parempia hevosia. Mutta tulokset puhuvat puolestaan”, Turja sanoo.
Hän muistuttaa, että Varenne kilpaili Euroopan säännöillä.
”Amerikassa pystyy hevosia kilpailuttamaan ihan toisella systeemillä. Ja toki amerikkalaiset siitosoriit ja jalostus ovat eri luokkaa. Mutta kilpahevoset ovat eri juttu. Sitten, kun ne tulevat Amerikasta Eurooppaan ja voittavat nämä lähdöt, alan puhua hyvästä hevosesta”, Turja alleviivaa.
Iina Rastas ja Varenne Olympiatravetin voittotunnelmissa vuonna 2002. Kuva: Ville ToivonenVarenne voitti muun muassa Elitloppetin ja Prix d’Ameriquen vuosina 2001 ja 2002 sekä Breeders Crownin, Italian Derbyn, Gran Premio Lotterian ja lukuisia muita suurkilpailuja. Se starttasi urallaan 73 kertaa, voitti 62 kertaa ja oli kuudesti toinen ja kahdesti kolmas. Se ansaitsi palkintorahoja 6 038 408 euroa.
Varennen ennätys oli mailin radalla juostu 09,1aly. Mikkelin St Michel -ajossa Varenne juoksi vuonna 2002 silloisen kilometrin ratojen maailmanennätyksen 09,3aly.
Ja kun siitoksesta puhutaan, myös Varennen jälkeläisnäytöt ovat erinomaiset.
Turjan mukaan Varennella siemennettiin vielä viime vuonna reilut 20 tammaa.
”Viime aikoina sitä ei enää hyppyytetty. Mutta pakastespermaa on jäljellä niin paljon, että sitä pystytään varmaan käyttämään vielä ensi vuonnakin”, Turja kertoo.
”Varennessa oli niin paljon hyviä puolia. Se ei ollut vain kilpahevosena hyvä, vaan huippuyksilö kaikella tavalla. Tuollaista hevosta ei varmaan tule ikinä.”
Olympiatravetin voitosta tuli muistoksi myös mukavia kuvia.Varennen merkitys Turjalle oli ja on edelleen valtava.
”Sehän on aukaissut minulle valtavasti ovia moneen paikkaan. Ja avaa edelleen tänä päivänäkin, vaikka se lopetti kilpailemisen vuonna 2002. Voi sanoa, että Varenne on Italiassa edelleen superjulkkis”, Turja kertoo.
Jotain kertoo se, että Turja kertoo saaneensa tiistai-iltapäivänä tunnin lennon aikana yli 50 Varenneen liittyvää tekstiviestiä.
Varennen kilpailu-ura siis päättyi verrattain varhain, seitsemänvuotiaana. Syy oli juuri se, että omistajat halusivat oriin siitokseen.
”Minähän olin tavallaan vähän esteenä. Sanoin, että jos oriilla kilpaillaan, silloin sillä ei astuteta. Tapahtuu niin paljon vahinkoja, kun kilpaillaan ja astutetaan samalla kaudella. Ja monelle hevoselle tulee siitä urakasta takapakkia. Tästä ei paljon puhuta, mutta niin se vaan menee”, Turja tietää.
”Varennellakin oli joitakin loukkaantumisia, mutta olisi se pystynyt vielä 8-vuotiaana juoksemaan kilpaa. Se asia vaan päätettiin niin, ja oli ihan oikea päätös. Varenne sai nauttia niistä vuosista, jotka sillä oli vielä jäljellä”, Turja puntaroi.
Giampaolo Minucci ohjasti Varennen voittoon St Michel -ajossa heinäkuussa 2002. Suomessa ei ole koskaan ollut raveissa yhtä paljon yleisöä kuin tuolloin. Kuva: Ville ToivonenTurjan mielessä Varennen suurin saavutus oli ensimmäinen Elitloppet-voitto vuonna 2001.
”Se oli ja on edelleen minulle henkilökohtaisesti kaikkein tärkein. Sen jälkeen tulee Prix d’Amerique ja kolmantena vuoden 2002 St Michelin voitto.”
”Mikkeli oli niin tärkeä siksi, kun olen suomalainen, ja ihmiset tulivat raveihin Varennen takia. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat olleet elämässään kerran raveissa, ja se oli juuri silloin”, Turja kertoo.
Kukaan ei taida tarkkaan tietää, paljonko Mikkelin radalla oli sunnuntaina 14. heinäkuuta 2002 yleisöä.
”Siitä yleisömäärästä on spekuloitu ristiin rastiin, mutta oikea yleisömäärä oli 33–35 tuhatta. Näin Laitisen Jaakko (Mikkelin raviradan entinen toimitusjohtaja) joskus minulle sanoi. Koskaan ei Suomessa ole raveissa ollut niin paljon ihmisiä. Sehän on kymmenentuhatta enemmän kuin Kuninkuusraveissa yhtenä päivänä”, Turja huomauttaa.
Turja pitää Varennea niin poikkeuksellisena hevosena, että hän toivoisi, että se saisi kuolemansa jälkeenkin erityiskohtelun. Turja toivoo, että ihmiset pystyisivät vielä oppimaan Varennesta.
”Ehdotin italialaisille, että he aukaisisivat Varennen ja katsoisivat, onko sen sisällä jotakin sellaista, mitä muilla hevosilla ei ole. Eli löytyisikö jotain, mikä selittäisi, miksi se oli niin hyvä. Toivon, että löytyisi poikkeuksellisen suuri sydän, keuhkot tai jotain.”
”Uskoisin, että lääketiede varmaan tulisi kustannuksissa vastaan, jos löytyisi oikeat tutkijat”, Turha arvelee.
Turjan mukaan Varenne maan tavan mukaisesti tuhkataan.
”Se siittola, missä Varenne oli, ilmeisesti haluaa tehdä sille oman hautapaikan. Sellaisiin tarvitaan erilliset luvat, mutta uskoisin, että lupa järjestyy”, Turja arvioi.
Olihan kyse poikkeusyksilöstä, suuresta urheilijasta ja superjulkkiksesta.
”Ikäviä päiviä nämä ovat. Mutta kaikella on aikansa. Nyt täytyy jatkaa näin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
