Karin Sirén ja Panu Ahonen esittävät Northwind Megaa. Edessä Lari Ahonen ja Kevin Sirén-Ruiz sekä heidän takanaan Ava Ahonen. Kuva: Elina Paavola
Panu Ahonen löysi uuden kipinän valmentamiseen ‒ ranskalaiset ja kalajokiset opit käytössä keskipohjalaisella vivahteella
Ensimmäisen oman hevosen hankintaan liittyy asia, jota mies pyytää anteeksi vuosikymmenien jälkeen.TilaajalleKaustinen
Panu Ahonen valmentaa tällä hetkellä vain omia hevosia. "Toistaiseksi tehdään kimppoja hevosten ympärille ja pidetään homma riittävän pienenä. Aika on vaikea saada riittämään perheen, yrityksen ja hevosten kesken.” Kuva: Elina PaavolaKaustisen Nikulassa sijaitsevan tallin pihaan kaartaa auto, josta nousee Panu Ahonen perheineen. Kokkolassa asuva Ahonen käy tallilla päivittäin. Usein tallilla ovat myös hänen avopuolisonsa Karin Sirén sekä perheen lapset.
”Perhe on minulle tärkein asia. Heti sen jälkeen tulevat hevoset”, Ahonen linjaa alkukesän auringon alla.
Linjanveto siitä, ovatko ravihevoset hänelle työ vai harrastus, ei puolestaan ole aivan yksinkertainen. Lopputulema on sama kuin monella muullakin hevosihmisellä, ne ovat molempia. Nykyisin Ahosen pääasiallinen leipäpuu on oma IT-alan yritys, joka huoltaa tietokoneita ja puhelimia sekä tarjoaa käyttötukea. Hevoset ovat työllistäneet häntä kolmen vuosikymmenen ajan välillä kokopäiväisestikin hevosenhoitajana, ravivalmentajana ja -ohjastajana.
47-vuotias Ahonen on harrastanut ja työskennellyt ravihevosten parissa lähes koko ikänsä. Lapsuudenkotiin Kalajoelle ensimmäinen hevonen tuli isän raviharrastuksen myötä.
”Ensin en oikeastaan ollut kiinnostunut hevosista. Sitten murrosikä oli niin vaikeaa, että välillä tuntui helpommalta olla hevosten kuin ihmisten seurassa.”
Ensimmäisen oman hevosen hän sai pienen vilungin varjolla.
”Lupasin vanhemmilleni mennä lukioon, jos saan hevosen. Hevonen tuli, mutta lukioon en mennyt, vaan suuntasin Kaustiselle hevoskouluun. Täytyy nyt pyytää sitä anteeksi vanhemmilta.”
Armeijan jälkeen tie vei opiskelemaan agrologiksi.
”Sen jälkeen menin Kalajoelle Salmen Matille kaveriksi ajamaan hevosia. Matin huippuhevosista Kihin Hiski oli jo eläkkeellä, mutta Bwt Magic nousi juuri silloin huipulle. Se hälinä ja median kiinnostus hevosen ympärillä oli jotain aivan uskomatonta Elitloppet-risteilyineen”, Ahonen muistelee 2000-luvun alkua.
Vuosien varrella hän on myös muun muassa pitänyt tallia Kaustisen raviradalla yhdessä Jyri Puusaaren kanssa ja hiitannut Rainer Björkrothin hevosia.
”Lopulta myin tallin hevoskoululle ja muutin Kokkolaan 12 vuotta sitten. Silloin keskityin muihin töihin, mutta jatkoin edelleen lainaohjastajana raviurheilun parissa.”
Juuri ennen korona-ajan alkamista Ahonen lähti talveksi Ranskaan ajamaan hevosia ja tekemään tallitöitä Euroopan menestyneimpiin kuuluvan ravivalmentajan Fabrice Souloyn luokse. Paikka järjestyi tallilla työskennelleen suomalaisen Eva Sahan kautta.
”Souloy oli siihen aikaan vielä kilpailukiellossa dopingsääntöjen rikkomisen takia ja tallin hevoset kilpailivat Philippe Billardin vastuulla. Sääntöjä hän tietysti on rikkonut silloin aikanaan ja saanut siitä rangaistuksensa, mutta hevosmies ja työmies hän kyllä on. Minä en siellä ollessani nähnyt minkäänlaista epäilyttävää toimintaa.”
Suurin oppi Ranskan-reissulta oli ymmärrys siitä, miltä todella hyvä hevonen tuntuu ja miten hevosia valmennetaan nousujohteisesti.
”Siinä oli yllättävän paljon yhtäläisyyksiä siihen, miten Salmen Matti treenasi hevosiaan. Niitä ajetaan paljon, ja välillä vauhti sekä sitä kautta rasitus on kovakin. Se pitää huomioida ruokinnassa ja palautumisessa. Progressiota pyritään kehittämään koko ajan ja takaisin vanhoihin maksimivauhteihin ei enää palata.”
Viime syksynä Ahonen vuokrasi karsinapaikkoja Kaustiselta. Nyt ajohevosia on neljä ja lisäksi Sirénillä on yksi ratsuvarsa ja harrastesuomenhevonen. Hevosia valmennetaan ranskalaisilla opeilla, jotka on sovellettu Suomeen.
”Niitä ajetaan paljon, vasinkin treenikauden alussa. Kahdesti viikossa kovempia vetoja ja viidesti kymmenen kilometrin hölkkälenkkejä. Tavoite on rakentaa hevonen fyysisesti ja henkisesti sellaiseen kuntoon, että sillä kestää ajaa kilpaa ja kehittyä vielä sen kautta. Se ero Ranskaan on, että yksittäiseen starttiin ei haeta huippusuoritusta.”
Panu Ahonen ajaa vuosittain noin 200-300 ravilähtöä. Arkistokuvassa hän voittaa M.T. Kopitarilla Ylivieskassa. Kuva: Ville ToivonenAhonen on ajanut vuodesta 2003 lähtien kilpaa vähintään sata startia vuodessa. Viiden viime vuoden aikana lähtöjä on kertynyt noin 200‒300 vuosittain.
”Tykkään kyllä ajaa kilpaa, siinä pääsee tyydyttämään kilpailuviettiä ja kehittämään itseään silläkin saralla. Ehkä se pahin polte kilvanajoon on kuitenkin jo laantunut, ja ajan nykyään lähinnä pitkäaikaisten asiakkaiden hevosia”, Ahonen kuvailee ja muistuttaa samalla, että tuntuman ylläpitämiseksi kilpaa on ajettava säännöllisesti.
”Pitkissä asiakassuhteissa on se etu, että yleensä ajattelemme samalla tavalla siitä, miten hevosta pyritään viemään eteenpäin. Silloin sillä ei välttämättä ajeta pelkästään sen kyseisen lähdön voitosta, vaan mietitään vähän pidemmällekin. Usein myös soitellaan ja ollaan muutenkin yhteyksissä hevosten kuulumisista.”
Ohjastajana hänellä on koossa lähes 4 700 ravilähtöä. Niistä voittoja on kertynyt 343. Hevosenomistajille palkintorahoja on kertynyt lähes 700 000 euroa.
”Yritän ajaa hevosen vahvuuksien mukaan. Joskus lähdön tapahtumien lukeminen onnistuu ja joskus ei. Virheitä tulee, ei siitä pääse mihinkään. En minä missään nimessä osaa lähtöjä niin tarkasti analysoida kuin vaikka Santtu Raitala.”
Ehkä se pahin polte kilvanajoon on kuitenkin jo laantunut, ja ajan nykyään lähinnä pitkäaikaisten asiakkaiden hevosia.
Lainaohjastus ja muutama oma valmennettava on tällä hetkellä toimiva yhdistelmä.
”Avopuolisoni on kiertänyt pitkään maailmalla menestyvien kilparatsujen hoitajana. Hän tekee paljon töitä tallin hevosten kanssa ja tuo samalla omaa osaamistaan tähän kuvioon.”
Ahonen korostaa, että kaiken takana on mielenkiinto hevosta kohtaan. Sen kanssa myös näkee oman työnsä jäljen.
”Hevonen on tosi kiva eläin. Sen kanssa pääsee kehittämään itseään ja oppimaan koko ajan lisää. Olen niin yksinkertainen ihminen, että minusta on mielenkiintoista kun on toimiva prosessi, jota pääsee toteuttamaan. Se tunne, kun ensin on rakennettu pohjat hevoselle ja sitten lähdetään tuunaamaan siitä kohti kisoja, on tosi kiehtova.”
Juttua on päivitetty 23.6. 2022 kello 16.18. ja 17.00: Vaihdettu jutun kolmas kuva. Aiemmassa kuvassa oli väärä henkilö. Lisäksi korjattu Fabrice Souloyn sukunimen kirjoitusasu oikeaksi.
- Osaston luetuimmat
