

John Antellin tilalla Lilljååsissa asuu kaikkiaan 21 hevosta. Isännältä kuluu paljon aikaa myös pyörien päällä ja ulkomailla, sillä hän kilpailee Etelä- tai Keski-Euroopassa useita kertoja vuodessa monen viikon pätkiä. Se on välttämätöntä, että hevosille saadaan riittävästi kilpailukokemusta.
Antell haluaa kuitenkin pitää tallinsa ja toimintansa Suomessa, vaikka se vaatiikin paljon ajamista. Perheen pienin, Vincent-poikakin oli vasta pari kuukautta vanha, kun hän lähti ensimmäisen kerran ratsastuskilpailureissuun etelämmäs Eurooppaan.
Valmentautuminen sen sijaan onnistuu kotimaassakin. Antell on treenannut jo kymmenen vuoden ajan sileäntyöskentelyä kouluratsastaja ja koulutuomari Maisa Torkkolan johdolla. Esteillä häntä on viime vuodet valmentanut hollantilainen Luc Steeghs, eli sama mies, joka valmentaa Antellin pahinta kotimaista kilpakumppania Petra Heikkistä.
”Luc sopii minun tyyliini. Hän aika jämpti, ollaan perusasioiden äärellä. Hän käy usein hevosteni selässä, ja kun saa oikean tunteen, se helpottaa tekemistä. Eikä hän kiertele ja kaartele”, Antell kehuu.
Vanhempien hevosten kanssa treenataan pienillä esteillä.
”Ennen Solbackan kilpailua Luc piti kahden päivän treenit, emmekä hypänneet yhtään tuota suurempaa estettä”, Antell osoittaa 50-senttistä penkkiä.
Eri asia on tietenkin silloin, kun hyppäämässä on nuoria hevosia tai ratsastajia, jotka tarvitsevat voimaa ja kokemusta myös itse hyppäämisestä.

Muutamien vuosien ajan Liljååsissa on myös kasvatettu hevosia, kun Antellin menestystammat Osaka Hästak ja Iscara del Maset jäivät eläkkeelle kilpaurheilusta. Varsoja on syntynyt kuusi, ja ne kaikki on pidetty itsellä.
Hevoskasvatus ja kilpaurheilu ovat jo yksitellenkin taloudellisesti haastavia yhtälöitä, mutta pian liiketalouden tradenomiksi valmistuva Antell on onnistunut laskemaan, kuinka tallin pitämisen saa kannattavaksi.
”Pitää tehdä itse paljon töitä”, hän alleviivaa.
Hän hoitaa, valmentaa, ratsastaa, rakentaa ja viljeleekin itse.
”Maanantaista sunnuntaihin. Ei vapaapäiviä”, hän lisää.