John Antell johtaa esteratsastuksen SM-kilpailua ensimmäisen osakilpailun jälkeen Mantella. Kuva: Heidi Lammi
Positiivisuuden perikuva tavoittelee toista esteratsastuksen kultamitalia – ”Voidaan katsoa 30 vuoden päästä, missä ollaan”
John Antell herää joka aamu kello 6.30, ratsastaa ja puuhailee aamusta iltaan omalla Lilljååsin tilallaan, hymyilee koko päivän ja menee illalla kello yhdeksän nukkumaan.Tilaajalle
Vincent-vauva rakastaa kaikkia eläimiä. Esteruuna L’Intouchableen on hyvä tutustua isän sylistä. Kuva: Kari SalonenJos asiat menevät kuten John Antell toivoo, ensi sunnuntaina hän asettelee yöpöytänsä viereen toisen peräkkäisen esteratsastuksen kultamitalin. Mutta jos niin ei käy, maanantaina hän hymyilee silti, koska hänellä on hyvät hevoset, kaunis vaimo Miira ja terve pieni poika Vincent, jolla on neljä hammasta.
”Kyllä mä olen aika positiivinen ihminen”, Antell sanoo ja hymyilee.
”Ajattelen kaikista mun hevosistakin, että niistä tulee tosi hyviä. Ei niistä kaikista tietenkään tule, mutta ei niistä silloin ainakaan tule, jos en itse usko niihin.”
Ensi vuonna 30 vuotta täyttävä Antell oli lapsena pikkukylän poika, jonka äiti Carita oli hevoshullu. Ajan mittaan kolmesta lapsesta kaksi alkoi ratsastaa, ja siitä se lähti. Hankittiin ensin hevosia ja poneja, sitten 10 hehtaarin soma pikkutila Sipoosta. Seuraavaksi tulikin asiakkaita ja lisää hevosia, joten piti rakentaa maneesi ja lopulta toinen talli.
John oli reipas urheilijan alku, joka myös pelasi sählyä, lumilautaili ja harrasti freestyle-laskua. Vauhti oli hänen mieleensä silloin, ja on yhä. Kun ratsastetaan voitosta, Antell harvemmin lähtee varmistelemaan.
Liljååsin tila on idyllinen varsoineen, koirineen, ankkoineen ja lampaineen, mutta tietysti se on myös aikamoinen työmaa. Tänä vuonna remontin alla ovat tarhat ja perheen oma pikkuinen talo.
”Vincentille pitää saada oma huone”, Antell selittää.
Hän on elättänyt itsensä jo pitkään esteratsastuksella. Enimmäkseen hän valmentaa ja tarjoaa tallipaikkoja valmennuspaketeilla.
Antell etsii myös jatkuvasti Keski-Euroopasta kiinnostavia nuoria hevosia.
”Kuten tuhat miljoonaa muutakin”, hän lisää.
Sitten hän kouluttaa ja kilpailuttaa hevosia, ja ajan mittaan ne myydään pois, joista ei olekaan ykköstasolle.
”Aina yrittää hankkia niin laadukkaan kuin mahdollista”, Antell sanoo.
John Antell toteaa, että pienen hevosen selästä isot esteet näyttävät vieläkin isommilta. Hän mittaa L’Intouchablen vain 166 senttiä korkeaksi. Kuva: Kari SalonenViime vuoden kultamitaliratsunsa L’Intouchablen hän osti viisivuotiaana oriina viisi vuotta sitten yhtä aikaa saman ikäisen kimotamman kanssa. Molemmat näyttivät heti lupaavia otteita, ja kun tammaa alettiin kilpailuissa kysellä, Antell päätyi myymään sen.
”Kannattaa myydä, kun hinnasta päästään sopuun. Uusia nuoria hevosia löytyy aina”, hän selittää.
L’Intouchable hyppäsi myös ensin hyvin. Kuusivuotiskauden jälkeen se päätettiin ruunata, sillä vaikka se oli kiltti ori, ruunan kanssa elämä on kuitenkin aina yksinkertaisempaa.
”Tämä on kiva laji, kun tässä voi olla mukana monta, monta kymmentä vuotta. Voidaan katsoa 30 vuoden päästä, missä ollaan.”
Tällä kertaa päätös alkoi kuitenkin vaikuttaa väärältä, sillä L’Intouchablen laatu vaikutti hävinneen melkein pariksi vuodeksi. Se alkoi tuntua vain tavalliselta pienten luokkien hevoselta, joten Antell olisi myynyt mielellään senkin.
”Mutta kun hevonen ei ole tarpeeksi hyvä, ei sille ole asiakkaitakaan”, Antell sanoo – ja hymyilee.
Syytä onkin, sillä oli onni onnettomuudessa, ettei kukaan ostanut ruunaa. Sille oli ehkä tullut ruunauksesta kiinnikkeitä tai jotain, mitkä rajoittivat hevosen innokkuutta ja hypyn laatua. Kun se sai aikaa, se on hiljalleen puhjennut kukkaan.
Nyt sillä on SM-kultamitalin lisäksi tilillä useita kansainvälisiä sijoituksia, joista komein parin viikon takaa Latviasta 155-tason grand prix’stä.
John Antell ja L’Intouchable lähtevät tavoittelemaan toista peräkkäistä kultamitalia Suomen mestaruus -kilpailuista. Kuva: Kari SalonenAntell on eläinrakas, ja kuten hymystä voi arvella, hän tykkää tallin arjesta. Suurin motivaattori on kuitenkin kilpaurheilu. Siinä hän haluaa päästä niin korkealle kuin mahdollista. Tarvitaan vain oikeita hevosia ja pitää olla oikeassa paikassa, hän miettii.
”Tämä on kiva laji, kun tässä voi olla mukana monta, monta kymmentä vuotta. Voidaan katsoa 30 vuoden päästä, missä ollaan”, hän sanoo silmät tuikkien.
John Antell johtaa esteratsastuksen SM-kilpailua ensimmäisen osakilpailun jälkeen Mantella. Toinen osakilpailu käydään perjantaina kello 17.40.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
