Miltei kaikki yrittäjien tekemät hevoskuljetukset ja ravimatkat vaativat eläinkuljetusluvan

Ihan aluksi Tanja Häkkinen varoittaa, että kattavaa artikkelia määräyksistä on likimain mahdotonta kirjoittaa. Asiakin on ainakin periaatteessa jo tuttu. Eläinten kuljetusta määrittelevä laki astui voimaan jo vuonna 2007, ja sen tulkinnat ovat pysyneet samanlaisina viimeiset vuodet.

Hän on käsitellyt eläinkuljetusasioita viimeiset seitsemän vuotta. Merkittävin muutos tänä aikana on ollut se, kuka kuljetuskoulutuksia ja tenttejä saa järjestää.

Oleellinen asia on aina se, onko kuljetus kaupallinen. Kaupallinen kuljetus vaatii eläinkuljettajaluvan koulutuksineen sekä kuljetusasiakirjan, jossa kerrotaan, mitä kuljetetaan ja minne.

Eläinkuljettajalupaa ei vaadita koskaan alle 65 kilometriä pitkille matkoille, mutta näillekin pitää olla laadittuna kuljetusasiakirja. Tärkeä poikkeus on se, että ilman eläinkuljettajalupaa hevosen saa viedä klinikalle tai muuten eläinlääkärin hoitoon.

Eläinkuljettajalupaan vaaditaan henkilökohtainen pätevyystodistus. Sen saamisen ehtoina ovat eläinkuljetusasetuksen mukainen koulutus sekä hyväksytysti suoritettu pätevyyskoe. Koulutuksia on hieman erilaisia. Yleensä koulutus maksaa alle satasen, ja koe 50 euroa.

Kaupallisiksi kuljetukset lasketaan aina, kun kuljettamiseen liittyy mahdollinen taloudellinen hyöty. Tämän takia hevosten kuljetukset raveihin ovat kaupallista toimintaa lukuun ottamatta raviponien kuljetusta tai harrastajan tekemää yhden yksittäisen oman ravihevosen kuljetusta esimerkiksi koelähtöön tai raveihin hevosen uran alussa. Joskus voittavankin hevosen kuljettaminen saatetaan laskea harrastamiseksi.

Kaupallisiksi kuljetukset lasketaan aina, kun kuljettamiseen liittyy mahdollinen taloudellinen hyöty. Kuva: Elina Paavola

Häkkinen toteaa, että yleisesti voidaan sanoa, että jos hevosen omistajalla on hevosalaan liittyvä Y-tunnus tai jos hän voi laittaa hevosensa kuluja verotuksessa vähennyksiin, kyseessä on kaupallinen kuljetus.

Ratsastuksessa kuitenkin on useammin mahdollista, että yrittäjä voi viedä kilpailuihin oman harrastehevosensa harrastetarkoituksessa, jolloin lupaa ei vaadita. Myöskään lasten hevosten kuljettaminen kilpailuihin ei yleensä vaadi lupaa, ellei kyseessä ole ratsastuskouluyrittäjä, joka vie asiakkaita kilpailuihin osana liiketoimintaansa. Tällaisessa tapauksessa yrittäjällä pitää olla eläinkuljettajalupa, vaikka hevosen veisi kilpailuihin ratsastajan vanhempi tai tuttu.

Tallin nimissä olevan hevosen kuljettaminen on aina kaupallista, lukuun ottamatta eläinlääkärikäyntejä.

Sen sijaan jos harrastaja pyytää kaveria tai naapuria viemään harrastajan omistaman hevosen kilpailupaikalle ja maksaa tälle bensarahoja, lupaa ei tarvita.

Valtakunnallisesti menestyvän ratsastajan kohdalla myös ratsastuskilpaileminen kallistuu kaupalliseksi toiminnaksi, Häkkinen toteaa.

Epäselvissä tapauksissa kuljettajan on pystyttävä perustelemaan poliisille aukottomasti, miksi lupaa ei tarvita.

Eläinkuljettajalupaan kirjataan myös selvitykset kuljetuksiin käytettävistä kuljetusvälineistä.

Alle kahdeksan tunnin kuljetuksiin välineelle tulee olla tehtynä tarkastus tai siitä tulee olla annettu muu kattava selvitys. Pitkiin eli yli kahdeksan tuntia kestäviin kuljetuksiin ajoneuvolle on tehtävä fyysinen tarkastus ja sille tehdään hyväksymistodistus.

Pitkiin kaupallisiin kuljetuksiin liittyy myös enemmän velvollisuuksia ja määräyksiä. Esimerkiksi kuljettajiin on saatava yhteys koska tahansa, ja kuljetuksiin pitää myös laatia valmiussuunnitelma hätätilanteita varten. Vaatimukset välineelle ovat isommat, ja esimerkiksi eläinten matkustustilan lämpötilaa on pystyttävä mittaamaan.

Eläinkuljettajalupa maksaa 700 euroa, paitsi jos luvanhakijalla on vain yksi kuljetusväline, jolloin hinta on 380 euroa. Muutos eläinkuljettajalupaan maksaa 320 euroa.

Maantiekuljetusvälineiden hyväksymistodistus yli kahdeksan tunnin matkoille maksaa 210 euroa, paitsi jos se myönnetään eläinkuljettajaluvan tai eläinkuljettajaluvan muutoksen yhteydessä, jolloin se on 120 euroa.

Hyväksyminen on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Epäselvissä tapauksissa kuljettajan on pystyttävä perustelemaan poliisille aukottomasti, miksi lupaa ei tarvita. Kuva: Elina Paavola

Jos eläin sairastuu tai loukkaantuu kuljetuksen aikana, se on eristettävä muista ja sille on annettava ensiapua mahdollisimman nopeasti. Häkkinen kertoo, että Ruokaviraston linjaus kuitenkin on, että kotimaassa tehtävässä kuljetuksessa hevosta varten ei tarvitse olla mukana lopetusvälineitä, ellei kuljettajana ole eläimiä nimenomaan ammatikseen kuljettava henkilö.

”Ei voida edellyttää, että kaikilla kaupallisia kuljetuksia tekevillä olisi taito tainnuttaa hevonen, eikä se olisi turvallistakaan, jos ei ole koskaan käyttänyt pulttipyssyä. Suomen sisäisissä maantiekuljetuksissa on lopetukseen kuitenkin nopeasti apua saatavilla”, Häkkinen perustelee.

Oma pieni erikoisuus on ero rekisteröityjen ja ei-rekisteröityjen hevoseläinten kuljetuksessa.

Useimmat hevoset ovat toki normaalisti rekisterissä, mutta Suomessakin on paljon hevoseläimiä, joilla ei ole kansainvälistä ratsujen passia (FEI-passi) tai joilla ei ole kantakirjaa Suomessa. Tällaisia ovat esimerkiksi aasit, suomenhevosen ja lämminverisen risteytykset ja jotkut rodut, joilla ei ole kantakirjaa Euroopassa, kuten Amerikan miniatyyrihevonen, tai rotunsa kantakirjan lisäosastoon kuuluvat ponit, kuten yleinen ratsuponirotu welsh-part-bred.

Näille hevosille on erilaiset säännöt kuljetukseen. Lain mukaan rekisteröidyt hevoseläimet olisi juotettava vain 12 tunnin välein ja ruokittava 24 tunnin välein, eikä niiden kuljetusmatka-aikaa ole rajoitettu eikä lepojaksoja ole määritetty.

Jos taas kyseessä on rekisteröimätön hevoseläin, vaatimukset ovat tiukemmat. Vieroittamattomia, rekisteröimättömiä maitovarsoja saa kuljettaa enintään 24 tuntia ja 9 tunnin välein on oltava tauko. Kuljetusmatkan aikana kaikkia rekisteröimättömiä hevoseläimiä on juotettava ja tarvittaessa ruokittava 8 tunnin välein.

Tunnistusasiakirjan on oltava hevoseläimen mukana aina myös kuljetuksen aikana.