Joulupukki murtautui Vincennesissä

Koin voimakkaan tuntemuksen Prix d'Amériquen aikana, kun Jean-Michel Baziré murtautui täysin suljetusta tilasta Belina Josselynillä vapauteen ja mahtikisan kakkoseksi.

Tunsin luissani, ettei yhteinen ravi-Eurooppa, saati maailma, tule koskaan toteutumaan, ei ainakaan minun elinaikanani. On useita eri raviurheiluja, ranskalainen, amerikkalainen, pohjoismainen ja australialainen esimerkiksi. Mutta yksi yhteinen, not going to happen! Kuin sovittaisi kuulantyöntöä keihäänheiton vaatteisiin.

On eri lajeja ja eri maailmanennätyksiä. Erilaisuus on toki rikkauskin, mutta ajatus että keräännyttäisiin eri puolilta maailmaa parhaiden kesken "olympialaisiin", kilpailemaan samalta viivalta, se ontuu. Tai että  Bold Eaglen tämän iltapäivän maailmanennätystä voisi verrata johonkin toiseen ennätykseen. Ei voi. Se on eri lajissa tehty.

Bold Eaglen ohjastaja  Franck Nivard pystyi jäämään parijonoon suljettuun paikkaan, koska hän tiesi, että tilaa voi raivata ilman hylkäystä. Joko hän itse tai joku muu, tällä kertaa kakkoseksi kirineen Belina Josselynin kuski, mestarillinen Baziré, raivaisi tilan kiriin. Tällaisen juoksun seurauksena ennätys syntyi: koska Bold Eaglen - kaikki kunnia suurelle mestarille - ei tarvinnut kierrellä ulkoratoja ja kuluttaa ruutiaan matkalla asemia hakiessaan. Pohjoismaisessa raviurheilussa tuollainen ei ole sallittua.

Monta maata - monta raviurheilua. Rikkaus tai ei: joulupukkia ei sittenkään taida olla olemassa.