

Leea Kolehmainen kertoo miehensä Sakarin raviharrastuksen alusta eläväiseen tyyliinsä.
”Läksin Yhdysvaltoihin juoksemaan maratonin, niin sillä aikaa isäntä hankki hevosen. Sanoin, että eihän tässä uskalla lähteä reissulle, kun kohta täällä on uusi eukko”, Leea Kolehmainen nauraa.
Sakari Kolehmainen vahvistaa tapahtuneen.
”Kuhmon kirkkoherra Kari Nikulainen houkutteli minut hevoskimppaan. Sillä tiellä olen, eikä paluuta ole. Tätä tehdään niin kauan kuin jaksetaan”, Kolehmainen, 77, sanoo.
Kolehmaisen lapsuuteen hevoset liittyvät vahvasti. Väliin mahtui pitkä, kolmenkymmenen vuoden jakso ilman hevosia. Kuhmosta 90-luvun lopussa Nurmekseen muuttanut poliisi on saanut hevosista elämäänsä paljon sisältöä.
”Kaikki ylimääräiset rahat on kyllä menneet. Sitä ei ole tullut koskaan ajateltua. Raviurheilu on mukava laji ja eläinten kanssa on kivaa touhuta. Se on luontoläheistä elämää. Samanhenkisten ihmisten kanssa on kiva tehdä töitä ja spekuloida. Minä en kuitenkaan jälkipeleistä oikein välitä.”
”En hirveästi ennakoikaan startteja. Minä teen hevosen eteen kaiken, minkä osaan. Sitten kuljettaja tekee voitavansa ja parhaansa. Juoksun kulku ratkaisee hirveästi. Ravikisassa on paljon muuttuvia osia. Miten ne natsaa, on tuuristakin kiinni. Pettymyksiä tulee joskus, ja niiden kanssa on elettävä.”

Vaimo Leea vahvistaa, ettei Sakari ole starttien suhteen niin tarkka.
”Minä seuraan juoksuja enemmän kuin isäntä, joka ei välitä.”
Kolehmaisen valmennettava Fairy Wind starttaa lauantaina Kuopiossa. Hevosella on kaksi täysin erilaista vaihetta elämässään: ennen ja jälkeen ruunaamisen.
”Oriina ollessaan se oli hankala ja haasteellinen hevonen. Omapäinen ori ei halunnut oikein palvella. Kolmivuotiaana se sitten ruunattiin, ja yhteistyö alkoi sujumaan. Se ei enää juurikaan tee omia kotkotuksiaan. Puhumalla kaikki selviää”, Kolehmainen naurahtaa.
”Se on erikoinen hevonen. Se seuraa tarhasta kaikki minun liikkeeni, että mitä se ukko tekee. Sitten se tulee ruokakupille ja seurustellaan. Silittelen sitä ja pidän hyvänä. Ei ole aikaisemmin ollut tuollaista hevosta, joka kiinnittyy ihmiseen noin omalla tavallaan.”
Ennen Kuopiota Fairy Windillä on kaikki kohdallaan. Kolehmainen on edennyt tuttujen rutiinien merkeissä. Aikaisemmin ihmisurheilijoita hieronut urheilumies hieroo hevosta viikottain.
”Torstaina ajettiin harjoitus, ja illalla hieroin hevosta. Se tuntui oikein letkeältä. Itselläni on positiivinen tunne.”
”Mukava on laji, ja eläinten kanssa on kivaa touhuta.”
Pariskunnalla on vahva urheilutausta. Leea on ollut huippulentopalloilija. Sakarin leipälajiksi valikoitui pesäpallo.
”Pelasin Nurmeksen Seppojen joukkueessa SM-sarjaa jo vuonna 1967. Pari vuotta meni Ilomantsin Urheilijoissa. Kun Leea lähti opiskelemaan Jyväskylään, minä läksin perässä ja pelasin Jyväskylän Kirissä neljä kautta. Lopetin pesäpallon vuonna 1977.”
Kolehmaisten neljästä pojasta kaksi on ollut työelämässä raviurheilun parissa. Aleksi Kolehmainen oli aikoinaan Kuopion raviradalla toiminnanjohtajana ja Joonas Kolehmainen Hippoksessa tiedottajana.
Kolehmainen on ollut eläkkeellä vuodesta 2006. Päivät kuluvat hevosten ja koirien kanssa.
”Mukava on laji, ja eläinten kanssa on kivaa touhuta.”