Ratsastuksenopettajien tuntipalkoissa huimia eroja – työ koetaan palkitsevaksi ja kiinnostavaksi

Suomen Ratsastuksenopettajainyhdistyksen virikepäivillä Nokialla esiteltiin tuloksia nettikyselystä, jossa kartoitettiin ratsastusta opettavien työtä ja mielipiteitä siitä. Kyselyyn vastasi 150 ratsastusta opettavaa henkilöä, mukana myös osa-aikaisesti työskenteleviä. Kysely piirsi kuvan joukosta, jossa itse työ koetaan erittäin palkitsevaksi ja kiinnostavaksi.

Kyselyn takana ovat SROY:n toimijat Susann Fagerström ja Lina Nyberg. Tässä vaiheessa valmiina ovat alustavat tulokset. Nyberg kertoo, että kyselystä laaditaan raportti, joka julkaistaan todennäköisesti kesällä. Lisäksi kyselyn pohjalta laaditaan ohjeistus esimerkiksi työkorvauksista.

30 prosenttia vastanneista oli ratsastuskouluyrittäjiä. Kolmannes opetti toiminimellä ja 8 prosenttia kevytyrittäjinä. Palkattuna kuukausipalkalla oli vastanneista 14 prosenttia ja palkattuna tuntipalkalla 12 prosenttia. Muutama oli harjoittelussa tai oppisopimuksella. Tässä vaiheessa tuloksia ei ole analysoitu sen perusteella, opettiko vastaaja palkattuna työntekijänä vai yrittäjänä.

Ratsastusta opettavista 59 prosenttia aikoi jatkaa työelämässään samalla tavalla ja lisäksi 29 prosenttia suunnitteli lisäkouluttautumista alalla. Hieman vajaa viidennes suunnitteli vähentävänsä opetustuntien määrää, 15 prosenttia ajatteli lisätä sitä. Vastaajista vain 15 prosenttia aikoi vaihtaa alaa. Verrattuna muutamiin alanvaihtoajatuksista tehtyihin tutkimuksiin tai kyselyihin alanvaihtoa suunnittelevien määrä on matala.

Työntekijöiden hyvinvointiin työpaikallaan tyytyväisiä oli 63 prosenttia, ja oman ammattitaidon kehittymismahdollisuuksiin 71 prosenttia. Vastaajista 72 prosenttia koki voivansa vaikuttaa riittävästi työhönsä liittyviin asioihin.

Selviä epäkohtiakin oli. Esimerkiksi jos opetustunteja on peräkkäin yli neljä, vain 37 prosentilla oli mahdollisuus taukoon näiden välissä.

Susann Fagerströmin sydäntä lämmittivät ratsastusta opettavien henkilöiden kommentit työstään. Kuva: Miia Lahtinen

Kysymyksessä siitä, miksi vastaajat toimivat ratsastuksenopettajan tehtävissä, nousi läpileikkaavaksi tyytyväisyys itse työhön. Sekä hevosten kanssa oleminen, että opetustyö koettiin nautittaviksi ja innoittaviksi. Halu opettaa hevostaitoja ja ratsastusta koettiin kutsumustyönä. Moni mainitsi kyseessä olevan lapsuuden toiveammatin.

”Pidän hevosista. Nautin kun pystyn auttamaan oppilasta oppimaan ja oivaltamaan. Haluan auttaa ihmisiä ratsastamaan ja ymmärtämään hevosia paremmin” summasi yksi vastaaja asioita, joita vastaajat arvostivat työssään.

Osa mainitsi, että yrittäjänä toimiminen innoittaa, ja jokunen kertoi jatkavansa työssä lähinnä siksi, että yritys on olemassa ja asiakkaita riittää.

Myös sitä kysyttiin, miten vastaaja huolehtii itsestään ja hyvinvoinnistaan. Moni vastasi, että liian vähän. Oma ratsastus ja treenaaminen olivat yleisimpiä tapoja, ja osa piti huolen siitä, heillä oli säännöllisesti tallivapaita päiviä tai kaikkiaan elämää tallin ulkopuolellakin.

Opettajat päättivät tunnin sisällöstä lähinnä itse, näin vastanneita oli 65 prosenttia. Kausisuunnitelman tekemistä ja päätöksiä hevosten käytöstä suunniteltiin usein myös ratsastuskoulun omistajan tai toisen opettajan kanssa. Hevosten hyvinvoinnissa huomioitiin usein se, että hevoset saavat tarhata pitkään laumassa. Moni vastaaja oli kuitenkin huolissaan siitä, että hevoset tekevät liikaa tunteja.

Vastaajista turvallisuuteen tyytyväisiä oli 92, hevosten hyvinvointiin tyytyväisiä 89 ja työntekijöiden hyvinvointiin tyytyväisiä 63 prosenttia. Hevoskalustoon tyytyväisiä oli 83, varusteisiin 87, ratsastusalueisiin 91 ja sosiaalitiloihin 81 prosenttia. Talliyhteisön ilmapiiriin tyytyväisiä oli 88 prosenttia ja ammattitaitonsa kehittämismahdollisuuksiin 71.

Lina Nyberg oli tyytyväinen vastaajien määrään. Kuva: Miia Lahtinen

Epäkohtiakin oli. Avointen vastausten perusteella monien tallien johtamisessa on puutteita. Alan yrittäjien suhtautumisessa työntekijöihin nähtiin asenneongelmia, ja koko alan tulevaisuudestakin oltiin huolissaan.

Sopivien opetushevosten löytäminen vaikuttaa olevan sekä opettajien että yrittäjien huoli.

”Todella vaikea löytää järkevän hintaisia (10 000 e) soveltuvia koulutettuja hevosia, jotka olisivat edes jotenkin terveitä. Vähän sana kuin etsisi yksisarvista”, luki yhdessä vastauksessa.

Olosuhteisiin ratsastusalueiden puolesta ollaan pääosin tyytyväisiä. Opettavat toivovat, että käytössä olisi tilava hyväpohjainen maneesi, kenttä ja hyvät maastot, mutta kaikki kolme eivät useinkaan toteudu.

Suomen sääolosuhteet haastoivat, ja moni toivoi eristettyä maneesia. Pohjien hoitoon toivottiin lisää panostusta, ja erityisesti satuloiden sopivuus hevosille mietitytti. Samalla tunnettiin kannattavuuden ongelmat. Muutama yrittäjä totesi, että hintojen nostaminen ei ole mahdollista, vaikka siihen olisi syytä.

Yksi oleellinen asia oli taukojen puute, eikä edes vessaan pääseminen ole opettajille aina mahdollista. Kouluttautuminen kiinnosti, mutta se oli usein hankala järjestää.

SROYn hallituksen jäsen Susann Fagerström on vaikuttunut ja yllättynytkin siitä, miten innostuneesti vastaajat kuvasivat ammatinvalintaansa.

”Vastaukset kertoivat, miten sydämellä he työtään tekevät, ja kuinka vilpitön rakkaus heillä on lajiin, hevosiin ja myös ihmisiin!” Fagerström iloitsee.

Fagerström on omalla urallaan toiminut ensin pitkään yrittäjänä isossa ratsastuskoulussa, viime aikoina kiertävänä valmentajana. Hän huomauttaa, että parannuksia ratsastuksenopettajien hyvinvointiin saataisiin melko pienilläkin asioilla. Esimerkiksi pakkas- ja hellejaksoilla ratsastuksenopettajille pitäisi saada järjestettyä tuntien väliin ainakin 12 minuutin tauot. Myös ratsastusalueiden pölyyn ja homeisiin sekä äänentoistoon pitäisi kiinnittää huomiota.

”Opettajat ovat opettaneet jopa viisi tuntia peräkkäin näillä pakkasilla, mitä tänäkin vuonna on ollut. Heille pitäisi pystyä järjestämään edes 12 minuutin tauko, että he voisivat tulla sisään ja syödä lämpimän aterian. Ja heidän pitäisi pystyä käymään vessassa ilman, että täytyy kantaa huolta asiakkaiden turvallisuudesta”, Fagerström linjaa.

Keskimääräinen tuntipalkka ratsastusta opettaessa bruttona oli kyselyn mukaan 24,38 euroa. Pienin tuntipalkka oli 5 euroa ja suurin 64 euroa. Vastaajista 39 prosenttia saivat muita etuja palkan lisäksi, kuten tallipaikan (17 prosenttia) ja valmennusta (15 prosenttia). Ratsastuskouluyrittäjien tuntipalkka oli keskimäärin 21,36 euroa. Muiden yrittäjien, kuten toiminimellä työskentelevien, tuntipalkka oli 32,96 euroa ja kuukausi- tai tuntipalkalla palkattujen vastaajien tuntipalkka oli 18,08 euroa.

Työkokemus vaikutti eniten tuntipalkkaan. Vastaajilla, joilla oli 11−20 vuoden työkokemus, se oli keskimäärin 30,61 euroa. Vähiten tienasivat vastaajat, joilla oli 5 vuoden työkokemus, 19,15 euroa, sekä vastaajat, joilla oli 21−25 vuoden työkokemus, 20,78 euroa.

Samoin vastaajilla, joilla oli korkea koulutustaso, master ratsastuksenopettaja, IV-V tason valmentaja, oli keskimäärin korkeampi tuntipalkka eli 29,41 euroa, kuin vastaajilla, joilla ei ollut muodollista hevosalan koulutusta, heidän palkkansa oli 19,90 euroa.

Alueellisia erojakin oli. Eniten tienattiin Etelä-Suomessa ja Hämeessä, 27,37 euroa. Vähiten tienattiin Keski-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa, 18,28 euroa.