Kaviokuumeeseen toimiva lääke ei ole vaaraton – metabolisen hevosen veriarvoja on tärkeä seurata

Joillekin hevosille kehittyy insuliinin säätelyhäiriö, joka muistuttaa ihmisen tyypin 2 diabetesta. Uudehkoja ihmisten lääkkeitä on käytetty erityisesti vaikeille tapauksille, joissa metabolinen, kaviokuumeeseen sairastunut hevonen ei vastaa tavanomaisiin hoitokeinoihin.

Jos hevosen liian korkeat insuliiniarvot eivät korjaudu ruokinnan ja painonhallinnan keinoin, otetaan yhä useammin käyttöön SGLT2-estäjälääkitys. Sen määrää hevosen verikoetuloksiin perustuen eläinlääkäri.

Yhdysvaltalaisessa kaviokuumehevosten omistajille tehdyssä kyselytutkimuksessa ilmeni, että kyseisellä lääkityksellä saatiin nopeasti helpotusta hevosten kaviokuumekipuun. Insuliiniarvot normalisoituivat ja hevoset sutjakoituivat.

Lääke toimii hevosen elimistössä ikään kuin sokerisiepparina: se vähentää glukoosin takaisinimeytymistä munuaisissa. Tämän seurauksena sokeria poistuu virtsan mukana ja veren glukoosi- ja insuliinipitoisuudet laskevat. Lisäksi aineenvaihdunta tehostuu.

Ertugliflotsiini-lääkkeen käytöstä saatiin Yhdysvalloissa rohkaisevia tuloksia kyselyssä, johon osallistui 342 hevosenomistajaa, joiden hevoset olivat saaneet kyseistä lääkettä. Valtaosa hevosista sai lääkitystä kolmesta kuukaudesta vuoteen. Hoidon aikana 85 prosenttia hevosista parani, yhdeksän prosentin tila pysyi ennallaan ja viidellä prosentilla vointi heikkeni.

Kaikki kyselyyn vastanneet omistajat ilmoittivat, että kaviokuumeeseen liittyvä kipu lievittyi jo ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Noin 80 prosentilla niistä hevosista, joiden lopettamista omistajat olivat aiemmin harkinneet, kaviokuumekipu oli kuukauden lääkehoidon jälkeen joko lievää tai kokonaan poissa.

Georgian yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan hevoslääketieteen professori Kelsey Hart korosti eläinlääkäreille järjestetyssä webinaarissa, että kahdessa asiassa on oltava kyseisillä lääkkeillä hoidettujen hevosten kanssa tarkkana. Eläinten omistajat on huolellisesti opastettava lääkkeen annosteluun, joka vaatii suurta tarkkuutta. Hevosen insuliiniarvojen seuranta on tärkeää hoidon aikana, eikä sitä pidä laiminlyödä.

Siinä missä Hart painotti hevosen aterianjälkeisten insuliiniarvojen seuraamista, muistutti hevossairauksien erikoiseläinlääkäri David Rendle toisessa koulutustilaisuudessa, että myös haittavaikutuksia lääkkeestä on todettu.

Lääkityksen haittavaikutuksia ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, liiallinen laihtuminen sekä hevosen ajoittainen apaattisuus. Lisäksi veren triglyseridipitoisuudet voivat nousta, minkä vuoksi niitä on seurattava säännöllisesti. Jos triglyseridiarvot kohoavat selvästi tai hevonen lopettaa syömisen, lääkityksen annosta voidaan joutua pienentämään tai hoito keskeyttämään.

Triglyseridiarvojen kohoaminen voi aiheuttaa maksan rasvoittumista ja johtaa pahimmillaan hengenvaaralliseen hyperlipemiaan. Sen riski kohoaa, mikäli lääkekuurilla oleva hevonen lopettaa tai radikaalisti vähentää syömistään.

Molemmat asiantuntijat totesivat, että lääkkeitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen tai pysyvään käyttöön hevosille. Yleinen käyttöaika on muutamasta viikosta noin kolmeen kuukauteen tai kunnes kaviokuume on saatu hallintaan ja hevosen insuliiniarvot normaaleiksi.

Yhdysvaltalaiseläinlääkäreille suunnatun kyselyn mukaan yli puolet vastaajista oli havainnut SGLT2-estäjillä haittavaikutuksia. Käytännössä lääkityksen keskeyttämisen yleisin syy ei kuitenkaan ollut haittavaikutus, vaan lääkehoidosta hevosenomistajille koituvat korkeat kustannukset.

Hart ja Rendle luennoivat eläinlääkäreiden informaatiokanava EquiManagementin verkkokoulutustapahtumissa tänä ja viime vuonna.

Linkki