IBD (inflammatory bowel disease) eli hevosten suolistotulehdus on tunnettu liki puolen vuosisadan ajan. Hevosten sisätautien kansainvälisen erikoistumistutkinnon suorittanut Jenni Mönki toteaa, että IBD on monimuotoinen ja vaikeasti tutkittava sairaus. Avoimia kysymyksiä on paljon.
”Tutkimustiedon kertyminen on näistä syistä hidasta. IBD on krooninen sairaus, jolla on kirjallisuuden mukaan huono ennuste”, Mönki kertoo.
IBD:ssä hevosen immuunijärjestelmä reagoi poikkeavalla tavalla yleensä tunnistamattomiin ärsykkeisiin, Mönkin mukaan todennäköisesti täysin normaaleihin ruoka-aineisiin ja suolistomikrobeihin.
”Kyseessä ei siis ole infektio, vaan krooninen tai toistuva yliherkkyystila suolistossa.”
Hänen mukaansa on oletettavaa, että yksittäinen lääkekuuri ei ainakaan lopullisesti paranna sairaudesta kärsivän hevosen tilannetta. Sairas hevonen saattaa tarvita joko toistuvia lääkekuureja tai jopa jatkuvaa lääkitystä.
”Kyse ei ole siitä, ettei joku lääke toimisi, vaan siitä, ettei parantavaa hoitoa ole.”
”Hevosen laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta on klassinen IBD-oire.”
Millaisista oireista hevosenomistaja voi alkaa epäillä, että hevosella saattaisi olla suolistotulehdus?
”On olemassa useampi IBD:n alamuoto ja oireisto vaihtelee. Hevosen laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta on klassinen IBD-oire. Se johtuu siitä, että tulehduksesta turvonnut suolen seinämä ei kykene normaaleihin ruoansulatus- ja imeyttämistehtäviinsä. Tämä näkyy lopulta myös veriarvoissa matalana albumiini- ja proteiiniarvona”, Mönki kertoo.
Hevosen selittämättömän laihtumisen on uusimmissa alan tutkimuksissa todettu olevan oireena 80−90 prosentilla IBD-potilaista.
”Muita tavallisia oireita ovat toistuvat ähkyt ja joissain tapauksissa ripuli. Hevoset voivat olla vetämättömiä ja arkoa vatsaansa.”
Jenni Mönki korostaa, että pelkästään hevosen alentunut suorituskyky ja liikkumisen vastustelu eivät ole yleisesti mainittuja taudin oireita, vaikka niistä paljon puhutaan.
”Kipeällä vatsalla on toki varmasti ikävä liikkua, mutta korostaisin, että taudinkuvaan kuuluvat aina olennaisena osana myös muut, selkeämmät suolisto-oireet.”
Mönkin mukaan on hyvä, että sairaus on noussut hevosihmisten tietoisuuteen. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.
”Tällä hetkellä ilmassa on hieman yli-innokkuutta IBD-diagnoosiin. Esimerkiksi hevosen liikkumishaluttomuudelle ja vastustelulle ratsastuksessa haetaan hyvin herkästi syyksi IBD:ta, vaikka paljon todennäköisempää on yhä se, että taustalla on jokin paljon tavallisempi vaiva tai haaste.”
Etenkin silloin, jos hevosella ei ole mitään maha-suolikanavan oiretta ja ainoat epänormaalit merkit liittyvät liikutukseen, suosittelee Jenni Mönki ensimmäisenä ortopedisten vaivojen kuten ontumien ja selkäongelmien tutkimista. Myös piilevät hengitystiesairaudet ovat hevosilla hyvin yleisiä ja voivat olla syy liikkumishaluttomuuteen.
”Ihmisissäkään kaikki astmasta kärsivät eivät saa hengenahdistuskohtauksia, vaan ainoa oire saattaa olla, että lenkki takkuaa.”
Tärkeää on Mönkin mukaan myös tutkia, löytyykö hevoselta hiekkakertymä tai mahahaava. Ne molemmat ovat Suomen oloissa yleisiä ruoansulatuskanavan sairauksia. Hiekkakertymät todetaan röntgenkuvauksella, mutta mahahaavan toistaiseksi ainoa diagnosointitapa on mahalaukun tähystäminen.
”Nämä molemmat sairaudet on erittäin tärkeää tutkia ja hoitaa, ennen kuin IBD:stä aletaan edes puhua.”
Ennen IBD:n toteamista hevoselle pitää siis tehdä monia tutkimuksia, joilla suljetaan pois muita sairauksia. Tämänkään jälkeen ei diagnoosin tekeminen ole varsinaisesti helppoa tai suoraviivaista. Koepalojen ottamiseen ja suoliston ultraäänitutkimukseen liittyy omat ongelmansa.
”Hevosta ei hevillä lähdetä nukuttamaan ja vatsaa avaamaan, jotta saataisiin hyvälaatuisia koepaloja suolistosta. Seisovalta hevoselta otetut koepalat voidaan ottaa hyvin rajallisista kohteista ja niiden diagnostinen anti on vaihteleva”, Mönki kertoo.
Suoliston ultraäänitutkimus taas on vaaraton toimenpide, mutta sisältää Mönkin mukaan monia sudenkuoppia. Usein suoliston keskiosaan ei ultralla nähdä kunnolla hevosen ison koon ja normaalin suolistokaasun vuoksi. Tässä vaaditaan tutkimuksen tekijältä kriittisyyttä suolen seinämän paksuuden ja liikkeen arvioinnissa.
”Ei pidä välttämättä liikaa innostua hieman viitearvojen yläpäässä olevista mittaustuloksista, koska vaihtelua on jopa yhden hevosen kohdalla vaikkapa liittyen siihen, milloin se on syönyt. Luin juuri mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa ponien ja isojen hevosten suolten seinämän normaalipaksuus oli eri. Paljon on siis tässäkin aiheessa vielä opittavaa”, Mönki pohtii.
”On aika yllättävää, että maailmanlaajuisestikaan ei ole olemassa standardeja sille, miten hevosten suoliston koepaloja luokitellaan.”
Tieteellisessä tutkimuksessa pyritään parhaillaan selvittämään IBD-diagnosoinnin kannalta oleellista asiaa: suolesta otettujen koepalojen kriteereitä.
”On aika yllättävää, että maailmanlaajuisestikaan ei ole olemassa standardeja sille, miten hevosten suoliston koepaloja luokitellaan. Hevosen suolen seinämässä on normaalitilassakin paljon tulehdussoluja, joten olisi erittäin tärkeää saada selvät raamit sille, miten koepalojen tuloksia tulkitaan.”
IBD:n syntytekijänä ajatellaan olevan hevosen oman immuunijärjestelmän heikkous. Tulevaisuuden tutkimukselta Jenni Mönki toivoo tietoa siitä, miten hevosen suoliston tulehdustilaa voitaisiin ennaltaehkäistä ja pitää yllä kudosten hyvää terveyttä.
”Omega 3 -rasvahappojen hyödystä on jonkin verran tutkimustietoa hevosten astmassa, jonka taustalla on myös "häiriö" hevosen omassa immuunijärjestelmässä. Hevosen suolistomikrobisto koostuu valtavasta määrästä eri lajeja ja vasta viime vuosina on saatu käyttöön DNA-pohjaisia tekniikoita, joilla voidaan saada selville koko suoliston niin kutsuttu mikrobiomi eli kaikki lajit. Tätä kautta voidaan toivottavasti selventää mikrobien roolia tässä sairaudessa.”
IBD = inflammatory bowel disease, suolistotulehdus
Taustalla arvellaan olevan hevosen immuunipuolustuksen häiriintyminen
Sairaus on luonteeltaan krooninen, ei parantavaa lääkitystä, uusiutuu helposti
Yleisin oire on hevosen selittämätön laihtuminen, oireiden kirjo laaja
Tärkeää aluksi tehdä erotusdiagnoosit muista sairauksista, kuten ontumista, selkäongelmista, hengitystieongelmista, hiekkakertymistä ja mahahaavasta
Suoliston koepalat, imeytymiskokeet ja ultraäänitutkimus yleisimmät diagnosointimenetelmät
Parhaillaan tutkitaan koepalojen luokittelukriteereitä, tiedosta olisi apua diagnoosin tekemisessä
Yleisin lääkitys tällä hetkellä on kortisoni
Oireisiin puututtava ajoissa, sillä pitkään jatkunut tulehdus voi vaurioittaa kudoksia pysyvästi
Eliminaatiodieetti = hevonen laitetaan vedelle ja hyvälaatuiselle heinälle ja seurataan, helpottavatko oireet
Hevosenomistajille Jenni Mönkillä on yksi ohje ylitse muiden.
”On tärkeää pyrkiä hoitamaan oireita mahdollisimman tehokkaasti niiden ilmettyä, koska pidempään jyllännyt tulehdustila on aina vaikeampi saada rauhoittumaan ja kudokset ovat voineet tilanteesta kärsiä jopa pysyvästi.”
Kotioloissa, klinikalle pääsyä odotellessa yksinkertaista on eliminoida hevosen ravitsemuksesta mahdolliset suolistoa ärsyttävät ainesosat.
”Vaikkei eliminaatiodieetistä olekaan yksiselitteisiä tutkimustuloksia IBD:n hoidossa, usein on järkevää pyrkiä yksinkertaistamaan hevosen ruokavaliota ja tehdä kokeilut maltilla, hevosen oireita seuraten. Heinä on hevosen perusravintoa, johon sen ruoansulatus on evoluution myötä sopeutunut ja karkeasti ottaen kaikki muu on ekstraa, josta voidaan karsia”, Mönki ohjeistaa.
