Suurvalmentajan tyttärestä tuli tyytyväinen puoliammattilainen

Raviurheilijoiden lapsista tulee usein raviurheilijoita, mutta aina lasten askeleet eivät ole samanlaiset kuin vanhemmillaan. Tästä esimerkki on neljää hevosta Ruotsissa Tukholman liepeillä valmentava Kim Moberg. Hänen isänsä Svante Båth oli pitkään Ruotsin menestyneimpiä ja suurimpia valmentajia, mutta Kim Moberg viihtyy pienen hevosmäärän kanssa.

”En usko tulevaisuudessakaan alkavani täysipäiväiseksi valmentajaksi, vaan haluan jatkossakin tehdä myös muita töitä”, Kim Moberg painottaa.

Suuren tallin arki tuli Mobergille tutuksi hänen työskennellessään pitkään isänsä palveluksessa. Svante Båth lopetti ammattilaisuransa terveyssyiden takia tämän vuoden alussa.

Isän valmennustoiminnan loppuminen ei Kim Mobergin mukaan ole mullistanut hänen elämäänsä.

”Tietysti perheen arki muuttui paljon, kun isä lopetti valmentajana, mutta ei se minun elämääni hirveästi vaikuttanut. Kun on neljä valmennettavaa hevosta ja kaksi pientä lasta, ei ole vapaa-ajan ongelmia”, Kim Moberg, 28, nauraa.

Valmennustoiminta ei ole Kim Mobergin ainoa leipäpuu, vaan hän työskentelee osa-aikaisesti myös valokuvaajana.

Svante Båth lopetti ravivalmentajana viime vuoden lopulla. Nykyisin arjen täyttävät työtehtävät Svensk Travsportin, Kanal75:n sekä omien siitostammojen- ja oriiden parissa. Kuva: Ville Toivonen

Kim Moberg on kuvannut kuluneen vuoden aikana paljon varsoja eri huutokauppoihin. Työssään hän pystyy yhdistämään sekä koulutuksensa että vanhan työnsä hevosenhoitajana.

”Minulle tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus, kun saan toimia hevosten kanssa, mutta kuitenkin perheen ehdoilla”, hän iloitsee. ”Olen aikanaan käynyt medialinjan lukiossa, ja kuvaaminen ja ylipäätään media-ala on aina kiinnostanut minua.”

Mobergin ja hänen perheensä on hevosten täyttämää, sillä hänen puolisonsa on laukkavalmentaja Julian McLaren, joka pitää omaa tallia Bro Parkin laukkaradalla Tukholman ulkopuolella. Lisäksi McLaren tekee töitä Ruotsin ravitelevision asiantuntijana.

”Arki on työntäyteistä, mutta yritämme Julianin kanssa tukea toinen toistamme sekä töiden että perheen suhteen”, Moberg kuvailee.

Kim Mobergin valmentamat ravihevoset asuvat nykyisin valmentajalegenda Stig H Johanssonin omistamalla Stora Albyn tilalla, jolla myös Svante Båth vaikutti uransa viimeiset vuodet.

”Tietysti olen oppinut isältä vuosien aikana paljon ja hyödynnän häneltä oppimaansa, mutta valmennan kuitenkin oman systeemini mukaan. Myös valmennusolosuhteet Stora Albyssä ovat muuttuneet viime aikoina, kun tilalle on tehty uusi pehmeä valmennussuora. Sellaista ei vielä isän siellä valmentaessa ollut, joten hevosia pystytään nyt valmentamaan aiempaakin monipuolisemmin.”

Kim Mobergin valmennettavat muuttivat Stora Albyhyn viime kesänä. Hän on tyytyväinen muutokseen, vaikka myös aiemmassa tukikohdassa oli hyvät valmennusolosuhteet.

”En tiedä mistä se johtuu, mutta joka tapauksessa hevoset ovat parantaneet viime aikoina selvästi”, Moberg mainitsee.

Keskiviikkona Solvallassa Mobergin tallista kilpailee T86-pelin päätöskohteessa starttaava Albacete. Kuusivuotias ruuna on hänen valmennettavistaan iäkkäin, ja se on Mobergille tuttu jo pitkältä ajalta. Hän omistaa ruunasta osuuden, ja ennen hänelle siirtymistään se oli Svante Båthin valmennuksessa.

Örjan Kihlström ohjastaa Kim Mobergin valmentamaa Albacetea keskiviikkona Solvallassa. Kuva: Ville Toivonen

Albacete on voittanut uransa 48 startista kymmenen ja tienannut yli 600 000 kruunua. Menestyksestä huolimatta se on aiheuttanut taustajoukoilleen myös harmaita hiuksia.

”En halua edes alkaa laskea kuinka monta kertaa ruuna on hölmöillyt itsensä pois pelistä starteissaan. Varsinkin Solvallassa sen kanssa saa olla todella tarkkana, sillä se on useasti yrittänyt kammeta varikkoportin kohdalla pois radalta.”

Viime keskiviikkona Albacete oli Mobergin ajamana neljäs, mutta nyt hevosen ohjissa on menestyskuski Örjan Kihlström.

Albacete lähtee keskiviikon kisaan takarivin paikalta. Kim Moberg ei olisi yllättynyt, vaikka ruuna taistelisi totosijoista.

”Ajoin sillä viimeksi varovasti ja silti olimme neljänsiä. Kun Örjan ajaa nyt, laitetaan perään jenkkikärryt, joilla en itse oikein tykkää ajaa. Tietysti tuolta tarvitaan onneakin juoksunkulussa, mutta pienellä tuurilla Albacete voi olla korkeallakin.”