Hevoshommat veivät karjaostoksille: ”Ne ovat niin vikkeliä, jos menee liian lähelle”

Sekä Terhi Lehtinen että Tero Ketola ovat kilpailleet ja menestyneet karjapaimennuslajeissa, ja nyt he haluavat päästä treenaamaan kotonakin omilla naudoilla. Karjatyömahdollisuutta tarjotaan myös asiakkaille, ja äitienpäiväviikonloppuna järjestetään ensimmäinen karjaleiri tälle vuotta.

Aiemmin Lehtinen ja Ketola ovat paimentaneet naapureiden nautoja. Ensin ajatus oli hankkia omat naudat tänä vuonna, mutta suunnitelma aikaistui, kun Virpi Jouttela Lopelta myi vuoden 2024 karjapaimennuksen SM-kilpailuiden yhteydessä eteläpohjalaisille omat sorkkajalat mukaan. He ostivat kuusi, ja lisäksi yksi heidän tallillaan hevostaan pitävä harrastaja osti itselleen hiehon ja härän.

Mitenkään soitellen sotaan Ketola ja Lehtinen eivät lehmäkaupoille lähteneet, sillä molemmat ovat tehneet pitkään maatalouslomittajan töitä. Yhteiselo nautojen kanssa on sujunut tähän asti hyvin.

Naudat asuvat pihatossa, ja niitä on mahdollista siirtää hevosten avulla tarhasta toiseen ja kesällä laitumelle 700 metrin päähän. Karjakilpailuita varten on kaksi isoa pyöröaitausta. Karjanerottelussa siirretään aina tietyt naudat toiseen pyöröön, ja yritetään pitää muu karja paikoillaan.

Kaikkia lehmärotuja voi paimentaa. Woodlandin naudat ovat herefordeja.  Kuva: vallanvalokuvausta/jenniristimäki

Ketola kertoo, että karjan käytös muuttuu jonkin verran, kun se on säännöllisesti mukana paimennuksessa. Alussa ja nuorina naudat saattavat olla enemmän huolissaan ja vähän paeta hevosia. Myöhemmin niistä saattaa tulla liian laiskoja ja liikaakin kavereita hevosten kanssa, mikä tuo hevosille lisää töitä.

”Nyt siinä yksi härkä on toisinaan vähän hankala ja omaperäinen. Mutta hyvin suloinen”, Lehtinen kertoo.

Yrittäjät kertovat, että nautojen paimennuksessa ratsain tarvitaan taitoa lukea eläimiä, eikä karjaa saa ahdistaa liikaa. Hevosten pitää olla tietysti hyvin hallinnassa, että paimentaja pystyy keskittymään karjan liikkeisiin.

Ketola selittää, että naudalla on oma kuplansa, jonka sisälle ei pidä mennä, tai eläin karkaa.

”Ensimmäisenä vuonna se oli sellaista sohlaamista. Ne ovat niin jeesuksen vikkeliä, jos menee liian lähelle”, hän naurahtaa.

Jos paimentaja hevosineen menee liian lähelle naudan omaa kuplaa, nauta saattaa singahtaa, Tero Ketola selittää.  Kuva: vallanvalokuvausta/jenniristimäki

Vasikoita lehmillä ei ole tarkoitus teettää. Tuet ovat pienet, ja lehmien ja vasikoiden pitäminen erossa toisistaan vaatisi paremmat aidat. Niinpä suunnitelma on, että eläimet saavat olla aina sen aikaa, kun ne pysyvät kunnossa, ja sitten ne laitetaan lihaksi.

Suurta taloudellista voittoa karjanpaimennuksesta ei odoteta, eikä se haittaa. Kunhan on mukavaa tekemistä itselle ja asiakkaille

”Ei kai täällä millään herroiksi onnistu elämään”, Lehtinen muistuttaa.

Mutta lisää nautoja halutaan silti.

”Pitäisi olla sellainen 20, niin sitten olisi hyvä. Olisi vaihtokarja, että osa saisi aina levätä. Ja paimennuskentällä 15 nautaa olisi sopiva. Niistä kolme pitäisi siirtää ja loput 13 olisi kiusantekijöinä”, Ketola suunnittelee.