
Raviurheilun ammattilaisten joukossa suurena merkkipaaluna pidetään tuhatta voittoa, johon on Suomessa yltänyt reilut 60 kuskia. Haapajärveläisen Keijo Hakalan ajamat 500 kuitenkin ovat saavutuksena hyvinkin samaa luokkaa, ellei enemmänkin, sillä Hakala on ajanut voittonsa päivätöiden ohessa, kaukana isoista ravipaikkakunnista ja kaikella rakkaudella sanottuna myös jokseenkin arkisella hevoskalustolla.
Juhlavoittonsa Keijo Hakala, 70, saavutti viime perjantaina Ylivieskassa. Ajokkina oli hänen itse valmentamansa kolmevuotias Iron Duke (So Perfect). Startteja Hakalalla on takanaan 6600, ja ensimmäinen voitto hänelle on kirjattu vuodelta 1977.
Alan arjen tuntijat ymmärsivät, kuinka suuren työn takana Hakalan saavutus on ollut.
”Monet ammattikuskit siellä Ylivieskassa sanoivat, että minun 500 voittoani tuntuu kovemmin kuin heidän omat useammat tuhantensa esimerkiksi. Se tuntui kivalta, ja kyllä tuo voitto tunteisiin meni itselläkin, ei kahta sanaa”, Keijo Hakala kertoo.
Varsinaisen työuransa putkimiehenä tehnyt Hakala tunnetaan ohjastajana, joka ei yleensä valikoi ajotehtäviä sen enempää ajokin kuin etäisyydenkään perusteella.
”Olen minä välillä lähtenyt kilpailemaan aika kauaskin hevosilla, joilla muut kuskit eivät ole halunneet ajaa”, Hakala itse kuvailee.
”Välillä itsestäkin tuntui, välillä, että saanko tuota rajaa kasaan koskaan.”
Tänä iltana Keijo Hakala ohjastaa kilpaa Oulun avauslähdössä Save My Daylla ja sunnuntaina Kannuksen raveissa Kopran Ulaanilla, molemmat laina-ajokkeja.
Hakalan suurimmat vuotuiset voittomäärät ovat vuosituhannen vaihteesta, jolloin hän ajoi reilut 30 voittoa vuodessa. Välillä voittolähde uhkasi ehtyä, sillä vuosina 2022 ja 2023 Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajoilla pohjoisen puolella asuvan ravimiehen tilastoon tuli kahtena vuonna vain 46 starttia ja niistä parhaimmillaan kakkossija. Tänä vuonna vauhti on taas kiihtynyt, sillä kauden 27 startista on tullut viisi voittoa.
”Välillä itsestäkin tuntui, välillä, että saanko tuota rajaa kasaan koskaan. Kysyntä meinasi välillä loppua, ja omatkin hevoset vain sairastelivat.”
Omien hevosten kanssa takaisku oli vuonna 2018, kun lahjakkaan Grainfield Alexin ura katkesi. Sillä Hakala ehti ajaa 38 startista kahdeksan voittoa ja parikymmentä totosijaa.
”Kun Grainfield Alexin sydämestä löytyi sellaista vikaa, ettei kilpauraa voinut jatkaa, se oli sellainen hetki, että ajattelin, että tämä saa olla tässä. Se oli hirmuisen lahjakas hevonen, jonka vikaa ei meinannut vain löytyä”, Hakala kertoo.
”Aiemminkin on joskus illalla ravien jälkeen tuntunut, ettei tässä enää nyt yritys riitä, mutta aamulla on taas tuntunut, että mistäs sen uuden kilpailumahdollisuuden löytäisi. Tässä lajissa ei saa ensimmäiseen vastoinkäymiseen kompastua.”
Tämän kauden menestyksen rakennuksessa on ratkaisevaa ollut juhlavoitonkin tuonut oma kolmevuotias ruuna Iron Duke, jolla Hakala on voittanut kolmesti.
”Ylivieskan ykkönen tuli yllätyksenä. Sanoin vaimolle lähteissä, että takamatkan juoksuradalta hitaalla lähtijällä hyvä jos tulee rahasija”, hän kertoo.
”Iron Dukessa on ihan ainesta, mutta ensi vuonna se vasta ehkä alkaa olla valmis, katsotaan sitten miten menee. Ensimmäiset startit ruuna oli hölmistyneenä muusta porukasta ja hölkötteli vain muiden perällä. Viimeiset kolme, neljä starttia se nyt on alkanut saada juonenpäästä kiinni. Ei se tosiaan vieläkään ole valmis urheilija, ja tälle kaudelle tulee enää jokunen startti. Seuraavaksi kilpaillaan ehkä Oulussa ensi kuussa.”
Laina-ajokeillakin Keijo Hakala on tänä vuonna voittanut parilla eri hevosella.
”Kilpailu on kovaa, eikä tilaisuuksia ole ollut viime vuosina enää niin hirveästi.”
”Ohjastajamarkkinoilla on uusia nuoria nimiä. Kilpailu on kovaa, eikä tilaisuuksia ole ollut viime vuosina enää niin hirveästi. Minä olen kyllä aina lähtenyt, jos on kysytty.”
Keijo Hakalan ravirakkaus saattaakin olla omalla tavallaan vertaansa vailla. Kilpaileminen vaatii kulkemista, sillä maakuntaradoista Ylivieskan ravikeskus on lähinnä Haapajärveä reilun 60 kilometrin päässä. Kaustiselle on 120, Ouluun 160, Kajaaniin 160, Kuopioon 180 ja Jyväskylään 190 kilometriä.
”Minä olen vastannut, että kun nautin niin mahottomasti.”
”Moni on kysynyt, että kuinka jaksat lähteä, kun eihän tuosta jää edes bensarahoja usein. Minä olen vastannut, että kun nautin niin mahottomasti. Kun tämä on minulle henki ja elämä.”
Keijo Hakalan uran huippukohta oli vuoden 1999 Arvid Åvallin Tammaderby. Hänen ohjastamansa Lucky Finn voitti kisan Vermossa keulasta.
”Se kuvastaa hyvin sen ajan toimintaani työelämässä ja toisaalta ohjastajana. Sieltä Vermosta oli kotona kuudelta aamulla. Samoilla silmillä lähdin töihin, mutta kyllä sitä jaksoi, kun oli vähän menestystä matkassa. Työnantajani suhtautui kilpailemiseen reilusti. Kunhan urakat tuli tehtyä, sain mennä ajamaan kilpaa. Joskus työt tehtiin yöllä, että päivällä ehti ajoissa lähtemään raveihin.”

Vuonna 2010 Keijo Hakalasta tuli kokopäiväinen hevosmies.
”Kaulassa on joku hermo, joka joskus jumittaa selkärangan luiden takia. Ei se normielämässä haittaa missään tilanteessa. Pää kääntyy ihan hyvin. Kuitenkin joskus putkitöissä piti kiivetä, ja jos siellä ylhäällä olisi tullut se jumitus, olisi ollut paha homma”, Hakala kertoo.
”Sitä riskiä ei haluttu ottaa ja sain eläkepäätöksen. Lääkäri kysyi sitten, että miten näitä poissaoloja on ollut näin vähän. Vastasin, että ihan pienestä ei kotiin ole jääty. Hevoshommia on sen hetken jälkeen ehtinyt paremmin.”
Iron Duke pureksii heiniä Hakaloilla kotona. Hevonen on ohjastajan ja poikansa Petrin yhteinen projekti.
”Talvella on hyviä metsäautoteitä treenata. Kesällä se on melkein käytävä ajamassa Haapajärven radalla, joka on puolentoista kilometrin päässä meistä.”
”Mukavaa kun poika on innolla mukana reissuissa ja touhussa. Ei hän ole ollut kärryillä kuin kossina viimeksi, mutta hevosten suvuista ja raviurheilun nykytilanteesta hän on paremmin kartalla kuin minä.”