

Raviohjastamisen saa aloittaa 16-vuotiaana, mutta yläikärajaa ohjastajille ei ole. 70 ikävuodesta alkaen keskusjärjestö Suomen Hippos myöntää ajoluvan kuitenkin vain vuodeksi kerrallaan, ja sen uusimiseen vaaditaan joka vuosi lääkärintarkastus.
”Viime vuonna lääkäri sanoi, että hän laittaa kahden vuoden todistuksen kerralla, mutta se ei vissiin kelvannut Hippokselle”, pusulalainen Raija Saarinen kertoo nauraen.
Juttu kertoo hänestä monella tavalla. Hän on ikäisekseen rautaisessa kunnossa ja ketterä sekä fyysisesti että henkisesti. Vaikka Saarinen on kotoisin Pusulan toiselta laidalta, hän kertoo olevansa juuriltaan täysiverinen karjalainen, ja sen kyllä uskoo.

Hevoset ovat Saariselle tuttuja jo lapsuudesta, mutta varsinainen raviharrastus alkoi 1980-luvulla. Kilpaa Saarinen alkoi ajaa vuonna 1997, ollessaan 49-vuotias. Saarisen nelihenkisessä perheessä hevosharrastus oli Raijan ja tytär Outi Saarisen juttu, ja Raija Saarinen kertoo päätyneensä korttikurssille tyttärensä myötä.
”Asuttiin Riihimäellä, ja Outi halusi 16-vuotiaana korttikurssille Lahteen. Kun minun piti joka tapauksessa kuskata häntä sinne, sama oli olla itsekin kurssilla”, Raija Saarinen muistelee.
Outi Saarisen kilvanajo jäi kolmeen starttiin, mutta Raija Saarinen on ajanut omilla hevosillaan yhteensä 175 starttia. Voittoja on viisi.
”Olen ajatellut, että kun kerran harrastaa, tekee saman tien kaikkea itse”, hän kuvailee.

Saarinen on elänyt ajatuksensa mukaan. Hänen hevosensa, täysveljekset El Timotei ja Vihurin Vilkas (El Vihuri – Lirusilmä – Ulrik), ovat hänen itse kasvattamiaan, omistamiaan ja valmentamiaan. Ja kengittämiään.
”Uusia kenkiä joutuu naputtelemaan ja taputtelemaan, mutta aina kengät on jalkaan saatu”, Saarinen kertoo.
”Enkä tiedä olenko niin huono kengittäjä, onhan Timppakin mennyt kahtakuutta. kyllä siihen täytyy jonkinlaisessa kengässä olla.”
Raija Saarinen on niin sanottu tekijäihminen. Eläkkeellä hän on ollut vuodesta 2013 asti.
”Olen tehnyt vähän kaikenlaista. Olen ollut vähän sellainen sekatyömies”, hän kuvailee työuraansa.
”Pisimpään olin Riihimäen kaupungilla. Talvella tein latuja ja kesällä hoidin urheilukenttää. Siellä olin parikymmentä vuotta.”
Saarisen mukaan latujen tekijän täytyy tietää, millainen ladun kuuluu olla. Hän on itse hiihtänyt aikanaan kilpaa ja on ampumahiihdon naisten viestin Suomen mestari vuodelta 1982 Riihimäen Kiskon riveissä.
Raija Saarisen raviuran tähtihetki oli kesäkuussa 2018, kun hän voitti Kokemäen raveissa sekä El Timoteilla että Vihurin Vilkkaalla. Kahden voiton päivä osui juhlavaan saumaan, olihan Kokemäen perinteisissä juhannusraveissa yli 3 000 katsojaa.
”Olihan se hieno homma, ja jälkikäteen ajateltuna vielä isompi saavutus. Harvoin sellaista kuitenkaan käy, että täysveljeksillä voittaa samana päivänä”, Saarinen muistuttaa.
”Ammattikuskeilla kyllä tulee monen voiton päiviä, mutta he ajavat muiden hevosilla. Aika harvinaista se on, että joku ajaa samoissa raveissa kaksi voittoa omilla kasvateillaan.”

Viime kuukausina Saarisen ruunat ovat kilpailleet harvakseltaan. El Timotein viimeisin startti on joulukuun puolivälistä, Vihurin Vilkkaan viimeisin kilpailu on syyskuulta.
”Kesällä on kiva käydä raveissa, kun on pitkään valoisaa, mutta ei syksyn pimeässä ole kiva kulkea. Sitä olen vähentänyt, kun tämä kuitenkin on harrastus”, Saarinen kertoo.
”Kun yksin kulkee, ei raveihin viitsi lähteä kauhean kauas. Olisihan se hyvä, jos olisi joku mukana, kun ei sitä tiedä, mitä tien päällä sattuu. Mutta jotenkin reissuilla on aina pärjätty.”
Saarisen arkeen on vaikuttanut myös hänen puolisonsa sairaus. Saarinen on miehensä omaishoitaja.
”Jotain täytyy harrastaakin”, hän muistuttaa. ”Onhan se niin mukavaa ajella hevosella. Jos on hyvä ilma, niin eihän mikään ole mukavampaa kuin istua hevosen kyydissä.”
Raija Saarinen kuitenkin kertoo, että nykyiset hevoset ovat hänen viimeisensä. Hänen ruunansa ovat nyt 11- ja 13-vuotiaat, joten kilpailuvuosia on jäljellä enää korkeintaan viisi.
”Ei näiden jälkeen jaksa enää sitä lääkärintodistusta hakea.”