Kari Nevalan mielessä menestysodotukset ja 110 tonttua

Takana on hyväntekeväisyystempaus, jossa Kari Nevalan yritys Del-Horses lahjoitti viisi euroa hyväntekeväisyyteen jokaisesta valmennettavasta, joka ratsasti joulukuun valmennuksessa tonttulakki päässä.

Tontturatsastajia oli yhteensä 110, ja kun siihen lisättiin yrityksen oma joulukorttien sijasta tehty rahalahjoitus, rahaa kertyi 850 euroa. Lisäksi saatiin eteenpäin lahjoitettavaksi pari säkillistä kissanruokaa.

Kohteeksi valittiin kodittomien kissojen auttaja Someron Eläinapu sekä suomalainen rescue-yhdistys LosPerrosAndaluciaenFinlandia.

Kari Nevala on kysytty valmentaja. Kuva: Nelli Panula

Kohteet ovat lähellä Nevalan ja hänen kumppaninsa Minna Niemisen sydäntä. Tänä syksynä heidän talliinsa löysi jälleen kerran koditon kissa, ja kuukausi sitten tallin russelikoirien seuraan liittyi Portugalista tuotu löytökoira.

”Podengo. Niitä käytetään Espanjassa metsästyskoirina ajamassa jäniksiä, mutta niitä hylätään helposti, jos ne eivät ole siinä hyviä. Tämä löytyi kadulta raadeltuna”, Nevala kertoo.

Koira on osoittautunut oikein mukavaksi, ja se on sulautunut hyvin uuteen kotiinsa kissojen ja muiden koirien joukkoon.

Punaiset lakit vilkkuivat myös Kokkolassa. Kuva: Kari Nevala

Nevala kertoo, että joissain valmennuspaikoissa tonttulakit on ollut varattu tallin puolesta valmiiksi, niin että kaikki ratsastajat saadaan mukaan. Kokoa lakeilla on tietenkin sen verran, että alle mahtuu turvallinen ratsastuskypärä.

Hevosillakin on nähty tonttulakkeja ja myös pehmeitä poronsarvia.

”Oli jos jonkin näköistä. Joku ratsasti vihreä koristejoulukuusi päässä”, Nevala hymyilee.

Karjalohjalla maneesia koristi joulukuusi. Kuva: Kari Nevala

Hyväntekeväisyyshaasteet ja myös tonttulakkiset ratsastajat ovat hänelle tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Muutoksiakin vuoteen on mahtunut. Nevala luopui tänä syksynä esteratsastuksen ikäluokkamaajoukkueen valmentajan paikasta.

”Siitä tehtävästä on vain hyviä muistoja”, Nevala toteaa.

Muutokselle tuli kuitenkin aika, ja tavallista valmennustyötä on riittänyt.

”Valmentaminen on mukavaa, mä tykkään. Minua ei hävetä sanoa, että tykkään työstäni”, Nevala sanoo.

Poni ja tonttutyttö Myrkyssä. Kuva: Kari Nevala

Toinen muutos on ollut pitkäaikaisen tähtivalmennettavan Jone Illin muutto Saksaan.

”Kyllä siitä varmaan tulee tunnettua tiettyä ylpeyttä loppuikänsä. Mun tehtävä tuli valmiiksi, ja se, että Jone pärjää maailmalla, kertoo siitä, että se työ on hyvin tehty”, Nevala sanoo.

Hän muistuttaa, että valmentajan on myös osattava päästää irti ja antaa oppilaansa siirtyä eteenpäin. Illille ei ollut enää Suomessa tarjolla sitä, mitä hän haluaa tehdä ja missä hän on hyvä.

”Jonen kohdalla ei tarvitse sanoa, että hän lähti kokeilemaan siipiään. Se tiedettiin jo, että ne siivet on”, Nevala sanoo.

Hänellä on selvä vastaus siihen vanhaan kysymykseen, kumpi kilparatsastuksessa merkitsee enemmän, lahjakkuus vai työnteko. Hän toteaa, että uran alussa lahjakas pääsee paremmin alkuun, mutta sen jälkeen korostuu työnteon rooli. Jos lahjakas ei viitsi tehdä töitä osaamisensa eteen, muut alkavat mennä ohi.

Nevala huomauttaa, että esteratsastuksessa jopa varsin lahjattoman oloiset saattavat ahkeruudellaan nousta hyvälle kansainväliselle tasolle.

Kari Nevalan tähtivalmennettava, kuvan Jone Illi työskentelee nykyisin Saksassa Markus Beerbaumin tallilla. Kuva: Minna Etelämäki

Mutta sitten, kun kilpaillaan ihan huipulla ja kaikki ovat tehneet valtavasti töitä, voitot menevät lahjakkuuksille.

”Kun puhutaan viimeisistä sekunnin kymmenyksistä, lahjakasta on vaikea voittaa. Sanon sitä tappajan vaistoksi: kun ratsastaja osaa äärettömän nopeasti tehdä oikean ratkaisun. Se vaikuttaa sitten siinä, oletko top-10 vai top-20”, Nevala hymyilee.

Hän uskoo, että Jone Illi nähdään vielä maailmancupin osakilpailuvoittajana.

”Joo. En tiedä, milloin se tulee, mutta se tulee aivan varmasti. En näe tässä mitään epäselvyyttä, totta kai se tulee tapahtumaan”, hän sanoo painokkaasti.

”Ja hän ratsastaa vielä myös olympialaisissa, mutta siihen täytyy löytää oikea hevonen, eikä sitä tiedä, milloin se osuu kohdalle. Siihen ei riitä hyvä kansainvälisen tason hevonen, vaan siihen tarvitaan lentokone.”