Kouluratsastuksen elävä legenda Kyra Kyrklund on lähes kaikkien suomalaisten hevosihmisten esikuva, myös Kari Nevalan. Kuva: Jarno Mela
Jone Illin valmentaja Kari Nevala haluaa opettaa vaikeaa lajia yksinkertaisesti – ”Sadan metrin juoksija ei joudu sanomaan, että lenkkarit tuijottivat laitamainoksia”
Suomen esteratsastuksen ikäluokkaratsastajilla on viime syksystä asti ollut kaksi maajoukkuevalmentajaa, pitkään hommaa hoitanut Sanna Backlund sekä uutena työssään aloittanut Kari Nevala, joka on myös ollut Jone ja Sani illin henkilökohtainen valmentaja heidän uriensa alusta lähtien.Tilaajalle
Kari Nevala kertoo, että nykyisten ikäluokkaratsastajien menestys ei ole syntynyt vuodessa tai viidessä, vaan se tulee jo 30 vuotta sitten aloitetusta työstä. Hän itse on ensimmäistä sukupolvea, joka keräsi tiedon ja osaamisen maailmalta, nyt seuraava sukupolvi pystyy rakentamaan siihen päälle. Kuva: Nelli PanulaIkäluokkaratsastajien EM-kilpailut ratsastetaan ensi viikolla Hollannissa. Kari Nevalan lento kohti tärkeää valmennustehtävää lähtee varhain maanantaiaamuna. Odotukset ovat isot, ja jo se on Suomelle esteratsastusmaana uutta.
”Siellä on useampi yksilöratsastaja, jolla on mahdollisuus mitaleille. Ei sinne mennä katse maassa kiviä potkimaan, vaan pystyssä päin kilpailemaan”, Nevala sanoo.
Mestaruuskilpailut ovat kuitenkin kovia koitoksia, joissa jokainen finaaliin asti pääsevä ratsastaja hyppää viisi vaikeaa kierrosta.
”Mutta ei saa miettiä liikaa, vaan aina vain sitä seuraavaa tehtävää ja suunnitelmaa”, Nevala linjaa.
”Ei sinne mennä katse maassa kiviä potkimaan, vaan pystyssä päin kilpailemaan.”
Nevala itse on tehnyt pitkän ja menestyksekkäänkin uran esteratsastajana Saksassa. Oma urheilu-ura loppui 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä selkävaivoihin.
”Rupesi motivaatio loppumaan, kun perjantaina ei tiennyt, pystyykö selän puolesta hyppäämään sunnuntain GP:n”, hän kertoo.
Mies muutti takaisin Suomeen ja hyppäsi vielä muutaman vuoden kilpaa lähinnä muistuttaakseen olemassaolostaan kotimaassa. Sen jälkeen valmennettavia on riittänyt.
Valmentaminen oli hänelle selvä jatkosuunnitelma. Sitä hän oli tehnyt jo koko urheilu-uran ajan taloudellisista syistä ja myös siksi, että hän valmentaa mielellään.
”Se palveli omaa uraakin, kun piti pystyä pukemaan sanoiksi, miltä asia minusta tuntuu”, hän kertoo.
Hänellä itsellään on ollut monia valmentajia ja sparraajia Raimo Aaltosesta, Satu Väihkösestä ja Jukka Rantasesta Saksan Dirk Schröderiin, Carsten-Otto Nageliin ja Sören von Renneen. Myös kouluratsastaja Kyra Kyrklundin uraa ja osaamista hän on seurannut tarkasti, vaikka ratsastuksen sisällä laji onkin eri.
”Kyra tietää, miten hevosta luetaan ja miten ongelmia ratkaistaan, ja ne ovat samoja perusasioita kuin esteratsastuksessakin”, Nevala kiittää.
Nevalan oma systeemi perustuu saksalaisen koulutusskaalan modernisoituun versioon, jossa edetään asteittain tahdista rentouteen, tuntumaan, lennokkuuteen suoruuteen ja kokoamiseen. Filosofiana on se, että asiat tehdään aina samalla tavalla, eikä hevosta yllätetä.
”Nämä ovat pääajatukset, mutta valmentaessa pitää aina ensin tutustua yksilöihin: mitä ratsastaja tarvitsee, mitä hevonen tarvitsee ja miten heitä saa vietyä ratsukkona eteenpäin. Ei ole yhtä kaavaa, vaikka asiat tehdään samalla lailla. Esimerkiksi kuumaa hevosta saattaa pitää ratsastaa kevyemmässä istunnassa lyhyemmällä ohjalla, jolloin istunnan paine jää pois, kun taas raskaammalla hevosella istutaan syvemmällä satulassa. Vaikuttamisen perusperiaate on kuitenkin sama”, Nevala selittää.
Rentous, rytmi ja kontakti ovat asioita, jotka ovat mukana jokaisen treenin alusta lähtien. Joskus jo niissä on tarpeeksi, mutta niiden päälle rakennetaan notkeutta, suoruutta ja kokoamista.
”Yritän pitää asiat yksinkertaisina”, Nevala painottaa.
Yksinkertaisia asioiden on oltava, koska laji sinällään on vaikea. Vaikeampi kuin yksikään muu kesäolympialaisten laji, Nevala uskoo. Siitä kertoo sekin, että lajissa pärjäävät usein hyvin kokeneet, iäkkäätkin urheilijat.
”Vaikeus tulee jo siitä, että tässä on toinen elävä olento mukana. Ei sadan metrin juoksija sano, että kun hänen lenkkarinsa tuijottivat tänään laitamainoksia, eikä keihäänheittäjän keihäs lennä huonosti, koska se joi kehnosti yöllä”, Nevala selittää.
Kuvan Jone Illi ja hänen siskonsa Sani ovat Nevalan valmennettavia. Nevala miettii, että nykyisen menestyksen takana on rutiinin tuoma kyky tehdä asiat aina samalla tavalla, josta hevoset pitävät. Kuva: Kari SalonenSuurin osa tekemisestä on henkistä. Esteratsastus on paitsi taito-, myös itseluottamuslaji.
”80 prosenttia tapahtuu omassa päässä, 20 prosenttia on fyysistä tekemistä. Tämä on äärettömän psyykkinen laji, jossa pitää suhtautua tietyllä tyyneydellä ja olla valmis reagoimaan nopeasti.”
Myös tässä hyvä valmentaja auttaa luomalla läsnäolollaan luottavaisen ja rauhallisen ilmapiirin.
”Myös hevoset rakastavat ja rauhaa ja ne rakastavat myös sitä, että asioita tehdään samalla tavalla”, Nevala tiivistää.
Hän toteaa, että esteratsastus on muuttunut valtavasti niiden 40 vuoden aikana, jotka hän on ollut lajissa kunnolla mukana. Pohjien ja hevosten kehityksen myötä esimerkiksi estevälit ratsastetaan eri askelmäärillä. Kulttuurikin on muuttunut.
”Koko laji on aika lailla siistiytynyt. Nykyään nämä ovat oikeita urheilijoita”, Nevala kiittää.
Vanhoista ajoista hän kaipaa tiettyä kiireettömyyttä ja paneutumista, esimerkiksi sitä, että seurattaisiin muiden treenejä ja opiskeltaisiin hevosmiestaitoja.
”Ennen vanhaan oli paljon hevosihmisiä, nyt on paljon ihmisiä, joilla on hevosia”, hän sanoo.
”Ennen vanhaan oli paljon hevosihmisiä, nyt on paljon ihmisiä, joilla on hevosia.”
Oikeaa kulttuuria ja ilmapiiriä voi jokainen luoda tahoillaan. Samalla on viisasta ymmärtää maailman muuttuminen. Lajin pitää esimerkiksi olla sellainen, että se myös näyttää hyväksyttävältä ulospäin. Nevala miettii, että hevosalan kohut eivät kuitenkaan ehkä vaikuta niin paljoa, kuin lajin sisällä pelätään. Alan sisällä niiden vaikutus taas on enimmäkseen positiivinen.
Myös raha on asia, josta ratsastuksessa puhutaan paljon. Erityisesti ikäluokkaratsastajien kohdalla paljon vaikuttaa se, kuinka paljon perheellä on ollut mahdollisuutta panostaa harrastukseen. Iso osa EM-kilpailun hevosista on satojen tuhansien eurojen hintaisia.
Nevalan mukaan tämän ei silti kannata antaa pelästyttää vähemmän varakkaita pois lajista. Jos rahaa ei ole, pitää olla kärsivällinen, eikä pidä lähteä vertailemaan itseään ikäluokan huippuihin.
”On vain tehtävä työtä, ja se työ tuottaa sitten ajan kanssa tulosta. Se on se tie, mitä itse jouduin käymään. En ollut nuorena lähelläkään PM- tai EM- joukkueita, vaan kilpailin EM:issä vasta 30-vuotiaana seniorina”, hän kertoo.
Samalla kannattaa muistaa, että menestys ei vaikeassa lajissa tule kenellekään ilman vaivannäköä.
”Raha ja lahjakkuus nopeuttavat pääsemistä tiettyyn pisteeseen, mutta sitten tarvitaan työtä. Ilman työtä tässä ei pärjää kukaan”, Nevala painottaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
