Helasuon oriasemalla hienoja hevosia, unenpuutetta ja salaa ostettuja traktoreita

Heinäkuisena iltapäivänä Helasuon oriasemalla on hiljaista. Toinen toistaan hienommat oriit seisovat tallissa, ja osa makaa pitkällään oljissa. Kukaan ei kolistele. Myös emäntä Ulla Helasuo on nukkumassa, sillä yöllä on syntynyt pieni varsa. Kaikki meni hyvin, mutta valvomistahan se tuo mukanaan.

Helasuon nelihenkisestä perheestä kolme on hevosihmisiä, vain perheen pojalla Akilla on muut kiinnostuksen kohteet. Helasuot ostivat melkein purkukuntoisen Tölmän tilan Karjalohjalta, Lohja-järven rannalta, vuonna 2002 kesämökiksi. He asuivat Vantaalla uudenkarheassa omakotitalossa, mutta aika pian päätettiin kokeilla, voisiko Tölmässä asua talvenkin yli. Melkein ei voinut. Oli lokakuu ja vettä satoi.

”Eikä meillä ollut suihkua, sisävessaa, eikä mitään. Mira oli ensimmäisellä luokalla koulussa”, Ulla Helasuo jo hymyilee.

Mutta kun siitä selvittiin, oli pian selvää, että paluuta ei ole. Tölmässä on tilaa hevosille, on luontoa, järven rantaa ja loputtomasti tekemistä.

”Voi kauhea, tuhannen neliön tontille asumaan” Helasuo puuskahtaa ajatustakin.

Talvet sentään ollaan Espanjassa.

Ulla Helasuo ei viihdy kuvissa. Jaloissa kulkeva kolli saa toistaiseksi olla aito kolli, koska kissanpentuja tarvitaan siinä kun varsojakin. Kuva: Miia Lahtinen

Isäntä Kimmo Helasuo oli valmiiksi konemies, mutta ei alkujaan mikään maajussi. Hän ehti vetää 31 vuotta kiinteistöhuoltoyritystä, joka toimi Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Hevosinnostus iski perheeseen, kun tytär Mira alkoi ratsastaa ja kilpailla. Äiti oli ratsastanut lapsena vähän, mutta ei koskaan kilpaillut. Isä Kimmo ratsasti ja kilpailikin jonkin aikaa, mutta nyt keho ei enää kestä ratsastusta. Hänen innostuksensa kautta perhe ajautui Suomen suurimman ratsuoriaseman pitäjäksi.

Ulla Helasuo oli 2000-luvun alussa aloitellut kasvatustyötä, mutta tammat eivät oikein tulleet kantaviksi. Sitten yhtenä talvena, perheen ollessa Espanjassa esteratsastuksen aurinkotourilla, he tutustuivat saksalaiseen orimieheen Thies Lutheriin. Hän myi Helasoille Cascanon, joka sopisi sekä jalostukseen että Kimmon esteratsuksi. FWB-orilautakunta hylkäsi sen rakenteensa takia vuonna 2010, mutta Helasuot käyttivät sitä omilla tammoillaan, ja vuonna 2015 se sai lopulta luvatkin.

”Tehtiin luomuastutuksia, ja ne onnistuivat kertalaakista. Se toimii paremmin kuin laboratorion kautta”, Ulla Helasuo sanoo.

Oriasema Helasuosta tuli pariskunnalle toinen ura. Oriaseman lisäksi Tölmässä kasvatetaan ja ostetaan varsoja ja nuoria hevosia sekä kehitetään niitä eteenpäin. Hevosia on parikymmentä ulkomailla ja nelisenkymmentä Suomessa.

Kotimaassa Kimmo huolehtii hevosille laitumet, heinät ja oljet.

Vieressä sijaitsevan Jaakko Lassilan vanhan tilan pehtoori opetti hänet viljelijäksi, ja nyt hehtaareja on 90 heinällä, 15 viljalla, niin että saadaan olkea, ja laitumina on 20–50 hehtaaria.

”Hän ostaa aina traktorin ja yrittää piilottaa sen meiltä”, Ulla Helasuo paljastaa.

Hevosten päivittäisestä hoidosta ja karsinoista huolehtivat ukrainalaiset pitkäaikaiset työntekijät.

Vanha idyllinen talli on yhä käytössä. Kuva: Miia Lahtinen

Remontoitu on paljon. Silloin yli parikymmentä vuotta sitten ensin kaivettiin vanhaa navettaa syvemmäksi ja sinne tuli karsinat viidelle hevoselle. Sitten tuli ensimmäinen kenttä, maneesi, talli ja kentän remontointi. Nyt tammoille on pihatot pihapiirissä, ja Lotta-Katariina Lehtosen ratsuttamille nuorille hevosille on omat kesäkarsinat.

Nuoret, vielä ratsastamattomat hevoset asuvat vähän kauempana. Helasuot ostivat vastikään naapuritilan, jonne saatiin hevosille lisää tilaa.

Päätilalla omat tammat ja vieraat astutettavat eivät liiku samoissa tiloissa tautiriskin pienentämiseksi, ja omille on oma pakkopilttuukin siemennyksiä varten.

Viime vuoden suosituin ori Carlow van de Helle vasemmalle, tämän kevään oripäivien voittaja Casino Helsinki oikealla. Kuva: Miia Lahtinen

Cascanon jälkeen oririntamalla oli muutama vuosi taukoa, mutta sen jälkeen Helasoille on tullut oriita tasaiseen tahtiin. Ideana on hankkia nuoria oriita, käyttää niitä oriasemalla, sitten ratsastuttaa maailmalla ja lopulta myydä. Ensimmäinen täysi kymppi oli vuonna 2017 oripäivät voittanut esteori Christer, joka sai 30 tammaa. Se kilpaili sittemmin Nina Fagerströmin kanssa ja myytiin. Periaatteessa tallin kaikki hevoset ovat myytävänä, jos sopiva hinta löydetään, ja usein löydetäänkin. Melkein aina uusi kotimaa on ollut rapakon takana Amerikassa.

Viime vuosina nuorten lisäksi Helasoille on tullut vanhoja oriita, kuten Levisonn, Carlow van de Helle, Chacco Boy ja tämän vuoden hankinta Diarado’s Boy.

”Ne käyvät paremmin kaupaksi kuin nuoret. Suomessa ihmiset eivät uskalla käyttää nuoria oreja, vaikka ne voisivat olla parempiakin”, Ulla Helasuo sanoo.

Oriaseman pyörittäminen vaatii paljon aikaa ja työtä, josta suurimmaksi osaksi huolehtii Mira.

”Minä olen vain puhelinvastaaja ja laboratoriossa”, Ulla sanoo.

Ulle Helasuon väsymykselle oli suloinen syy. Kuva: Miia Lahtinen

Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin hypytetään pukille kaikki ne oriit, joille on tilauksia. Sitten purkit toimitetaan MyXlinen ja OnniBussin avulla tammanomistajille pitkin Suomea. Ulla Helasuo kertoo, että kuljetukset ovat onnistuneet erinomaisesti, vain yksi laatikko on eksynyt tänä kesänä.

Oreista suosituin on odotetusti ollut vasta kesäkuussa Suomeen saapunut Diarado’s Boy. Se tulee ulos näyttäytymään Kimmo Helasuon taluttamana. Ori on jalo, korkearyhtinen, itsetietoinen ja pitkäjalkainen. Tammoja se on saanut jo yli 30, ja se tulee todennäköisesti olemaan kauden suosituin ratsuori.

”Muut ovat saaneet kymmenen hujakkaa”, Helasuo kertoo.

Oriit tarhaavat vuorotellen, paitsi 3-vuotias Sempre Avanti-S, joka hyppää pois kaikista tarhoista.

”Se voi olla se meidän seuraava huippu”, omistaja hymyilee.

Tammojen lauma viihtyy yhdessä laitumella. Kuva: Miia Lahtinen

Kuluneen kesän valopilkku on Diarado’s Boyn lisäksi ollut Cascalinus, joka on Saksassa Niclas Aromaan kilpailtavana noussut 155-luokkiin. Helasuot ostivat sen 2,5-vuotiaana.

”Halusin sen ehdottomasti sen emälinjan takia”, Ulla Helasuo kertoo.

Irtohyppääminenkin vaikutti, ja Aromaan kouluttamana ori on täyttänyt odotukset. Nyt se saa tehdä rauhassa uraa urheilussa, kunnes on aika tulla Suomeen astumaan.

Laajentamisajatuksia Ulla Helasuolla ei ole, ainakaan heinäkuussa keskellä kuuminta sesonkia. Ennemmin emäntä kaipaa Espanjan rauhaan.

Mira on mukana kaikessa tallin toiminnassa, mutta tulevaisuudessa tyttären yksin vetämäksi paikka on turhan iso. Ulla kertoo, että siinä kun aiemmin he Miran kanssa ostivat salaa hevosia ja Kimmolle lahjaksi koiranpentuja, nyt vähennetään.

Omia varsoja on laitettu tulemaan Suomessa vain kaksi ja Hollannissa yksi alkionsiirtovarsa. Pakkasalkioiden siirtäminen ei ole toistaiseksi onnistunut.

Taloudellisesti hevoskasvatus ei Suomessa kannata, eikä oriaseman pitokaan ole kultakaivos.

”Kyllä tämä on meillä kallis harrastus”, Helasuo sanoo suoraan ja muistuttaa, että koko Suomessa astutetaan vuodessa saman verran tammoja, jonka ulkomailla yksi ori voi saada parissa kaudessa.

”Kyllähän se on meillä Suomessa piipertämistä”, hän kuvaa.

Mira Helasuo vastaa paljosta. Kuva: Miia Lahtinen

Mutta on hienojakin asioita. Esimerkiksi jalostusoriiden röntgenkuvauksella tartutaan kunnolla luusto-ongelmiin. Huutokauppoja käyneenä ja kauppoja hieroneena Helasuo tietää, että maailmalla myydään innostuneelle yleisölle täyttä häkää sellaisten oriiden siemeniä, joita ei Suomessa saisi edes ilmoitettua oripäiville.

Kivaa homma myös on, miettiä jalostusvalintoja, katsoa huutokauppakatalogeja ja etsiä uusia oreja hienoilla sukulinjoilla.

”Jalostus vie mennessään. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän innostuu”, Ulla Helasuo sanoo.

Mutta se aika on syksyllä ja talvella. Heinäkuussa kiinnostaa usein viileä tyyny enemmän kuin yksikään hevonen.

”Mehän herätään joka aamu kolmelta. Vaihdevuodet, ja muutenkin valvon yöt!” hän huoahtaa.

Ja kertoo, että on hänellä uusia suunnitelmia Tölmään nytkin, mutta vähän erilaisia.

”Ensi vuonna ajattelin tehdä tänne kukkaniityn”, hän sanoo.