Ter Borghin perheen miehet ovat Newport-hevosten takana ‒ myös Miran ravitekstiilit ovat nykyään osaksi hollantilaisten yritys

Peter ter Borghin isoisä oli ravituomarina Emmeloordin ruohoradalla, missä edelleen kilpaillaan kesäisin. Siellä nuori ter Borgh innostui lajista. 1990-luvun alussa alkoi Newport-hevosten kasvatus ja valmennus, ja sitä mies tekee edelleen, yhdessä poikansa Jesse ter Borghin kanssa.

Ter Borghien yritystoimintaan kuuluvat myös kiinteistösijoitus, kiinteistönvälitys ja lisäksi vielä ravitekstiilit suomalaisen Mira-Tex Oy:n osaomistajina. Ravikasvatukseen satsataan isosti: isä-poika-kaksikolla on Amesterdamin pohjoispuolella sijaitsevalla tilallaan 40 siitostammaa.

Kaksikko oli paikalla Elitloppet-perjantain varsahuutokaupassa myymässä tamma Rhapsody Newportia (Maharajah-Friendly Amigo), jonka hinta nousi 230 000 kruunuun, mutta jäi sisäänhuudoksi. Emä Friendly Amigo (Amigo Hall) on tienannut 557 907 dollaria ja juossut ennätyksen 09,9.

”Rajanamme oli 300 000 kruunua”, huokaili Peter ter Borgh.

”Ei tässä auta kuin pakata hevonen autoon ja ajaa kotiin Hollantiin: 1 500 kilometriä sivu. Minusta varsa on hieno, mutta ei voi mitään. Ja suvunkaan ei pitäisi olla ongelma. No, tämä on kova ala, tähänkin on totuttu.”

Ter Borghien harrastus lähti kilpahevosista, mutta siirtyi pian kasvatukseen, ja Suomeenkin on tuotu iso liuta Newport-kasvatteja. Paras niistä lienee 2007 syntynyt Absolut Newport (S.J.’s Photo). Tamma tienasi melkein 150 000 euroa ja juoksi muun muassa ennätyksensä 11,3 voittaessaan juuri Elitloppet-viikonloppuna Solvallassa.

”Suomi on ollut pitkään kuvassa. Se lähti oikeastaan siitä, että 1990-luvulla myytävien hevosten hintalaatusuhde oli Suomessa mielestäni hyvä. Alussa olin fokusoitunut starttihevosiin.”

”Vuosien varrella on syntynyt paljon kontakteja sinne Antti Savolaisesta, Markku Niemisestä, Risto Airaksisesta ja Mira-Texin yhteistyökumppanistamme Niklas Törnistä alkaen. Not For Sale S, Giant Emotion, Absolut Newport, Rabbit Laukko ja Nu i Nu ovat esimerkiksi olleet meidän hevosiamme Suomessa - siis omistuksessamme.”

”Jotkut ovat olleet liisingissä, mutta meidän kuitenkin. Lisänä on vielä kasvatit. Rakastan Suomea ja sen ihmisiä. Ihan rehellisesti sanoen kontakti suomalaisiin on ollut paras ja hevososaaminen maassanne on korkealla tasolla. Näistä syistä kontakti on säilynyt vahvana vuosikymmenestä toiseen.”

Huutokauppapäivä Solvallassa oli pitkä, kun aamulla oli hevosten esittely, iltapäivällä ravit ja illalla pikkutunneille asti huutokauppa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Hevoskasvatus osoittautui isän ja pojan intohimoksi jo viime vuosituhannen puolella, mutta vuonna 2019 läheltä Amsterdamia arabisheikin omistuksesta hankittu noin 20 hehtaarin hevostila Hope van Boven (=hope from above, toivoa ylhäältä) on kasvattanut satsaukset uusiin lukemiin. Vuonna 1850 tehty päärakennus, tallit ja tarhat pantiin 2019-2020 täysin uuteen uskoon.

”Siitostammoja on 40, mikä on kyllä ihan maksimimäärä. Uskomme kuitenkin hevosiimme, eikä niistä noin vain luovuta. Pääosa on jenkkisukuisia, ja niihin olemme satsanneet tosissamme. 2006 syntynyt Elusive Desire (Angus Hall), melkein 1,3 miljoonaa dollaria ja 09,7-ennätys, on kruununjalokivemme. Se ei ole enää ihan nuori, mutta on elinvoimainen: yksinkertaisesti huipputamma. Tyttärensä Kyriad Newport voitti Saksan Tammaderbyn ja täysi-ikäisten Breeders Crownin muun muassa.”

Siitostammoihin on todella satsattu. Enemmistö on amerikkalaisia tammoja, mutta joukossa on ranskalaissukuisiakin.

”Tammat ratkaisevat, ja laatuun on yritetty tosiaan pyrkiä” , kertoo Jesse ter Borgh, joka vastaa hevosten hyvinvoinnista kiinteistösijoittajan työnsä ohella.

”Meistä Rhapsody Newport on hieno tamma, jolla on kova suku, mutta eipähän mennyt kaupaksi.” Kuva: Terhi Piispa-Helisten

”Oriit ovat kaikki siitoksessa aika hyviä, mutta tammojen hajonta on jalostuksessa paljon isompi. Amerikkalaisia on monta ja aika hyviä mielestämme tosiaan. Joukossa on ranskalaisiakin: hyvä hevonen on hyvä hevonen. Ei ole mitään yhtä sapluunaa, vaikka jenkkisukuihin uskommekin.”

”Olemme yrittäneet olla hereillä tammamarkkinoilla. Elusive Desire esimerkiksi maksoi huutokaupassa 80 000 dollaria, joka oli meistä jopa halpa hinta. Yleensä tuollaiset dollarimiljonäärit maksavat satoja tuhansia USA:ssa. Toki se oli kantava Explosive Matterista, joka ei ollut kaikkein muodikkain, mutta hyvä periyttäjä kuitenkin. Varsasta tuli ainakin hyvä hevonen Kyriad Newport.”

”Vaikka koitamme olla valveilla, Nirvana Newportin myynti Suomeen syö meitä vähän. Tamma meni jo kaksivuotiaana 13,6 Hollannissa, ja sellaisia tammoja ei ole joka hyllyllä. Olimme sanoneet omistajalle, että haluamme sen takaisin, jos he ovat luopumassa. Meillä ei ole enää sen 11-aikaista emääkään. Kaikesta huolimatta tamma lipsahti Suomeen.”

”Absolut Newport olisi ollut myös suosikkimme siitokseen, mutta se kuoli ensimmäiseen varsomiseen; kova laji tosiaan.”