

Alueella on 966 pysyvää tallipaikkaa, seitsemän nurmikenttää, 14 joka sään kilpailu- tai treenikenttää, seitsemän ravintolaa, parkkipaikat 800 kuorma-autolle tai hevosrekalle sekä 3,5 hehtaaria nurmiratsastusalaa.
Juuri päättyneellä Sunshine Tourin kolmannella viikolla suomalaisia oli mukana hieman viime vuosia vähemmän, kymmenisen ratsastajaa.
Esteratsastuksen toinen maajoukkuevalmentaja Sanna Backlund toteaa, että aurinkotourit ovat esteratsastajille oivallinen vaihtoehto, jos sellainen on taloudellisesti mahdollista toteuttaa.
”Se on kolme viikkoa intensiivistä treeniä ja kilpailemista samaan aikaan kun Suomessa ei tapahdu mitään”, hän summaa.
Sunshine Tour on monipuolinen ja iso, ja kirsikkana kakun päällä ovat isot nurmikentät.
Toinen suomalaisille tuttu turnee, Olivan Mediterranean Equestrian Tour, on kompaktimpi ja sikäli helpompi. Oliva on myös yhtä päivää lähempänä kuin Sunshine Tour.
Joinain vuosina toureilla on ollut ongelmia vakavien virustautien, kuten EHV-1:n kanssa. Niitä pyritään ehkäisemään säännöillä, joilla hevosten terveyttä tarkkaillaan.
Backlund huomauttaa, että toki ratsastuksellisesti kilpailumatka Hollantiin olisi yhtä hyvä vaihtoehto.
”Aurinkoturneiden hyvä puoli on se, että niille samalla junioreiden vanhemmat pääsevät omalle lomalle”, hän selittää.
”Esteratsastuksessa kisarutiini on tärkeää.” Sanna Backlund
Tourit maksavat reilun 500 euroa viikossa per hevonen, ja sillä saa hypätä viikossa kolme starttia. Lisäksi lauttamaksut, tietullit, polttoaine ja ihmisten majoitus nielevät tuhansia. Paali heinää maksaa Olivan kilpailupaikalla tänä vuonna 16 euroa.
Rahan vastapainoksi ratsukot pääsevät hyppäämään hyvin rakennettuja ratoja hienoilla kentillä.
Kun startteja on paljon, kertyy rutiinia nopeasti. Virheetkin pääsee korjaamaan saman tien seuraavalla radalla. Aina löytyy sopiva luokka.
”Kouluratsastajathan pystyvät hiomaan ja hinkkaamaan sitä ohjelmaansa kotonakin tai käymällä treenaamassa vieraalle kentällä, mutta esteratsastuksessa kisarutiini on tärkeää”, Backlund painottaa.
Vanhemmille on tarjolla golfia, aurinkoa ja ravintoloita. Kilpailut loppuvat ajoissa, joten iltaisin perheet voivat viettää aikaa yhdessä.

Backlund on toiminut esteratsastuksen ikäluokkaratsastajien maajoukkuevalmentajana vuodesta 2015. Hän kertoo huomanneensa, että Suomessa ikäluokkaratsastajien tasapaino, sileänratsastus ja tekninen osaaminen ovat kehittyneet. Silti radan hyppääminen on heille usein vaikeaa, erityisesti yhtään paineistetummassa tilanteessa, jossa muut katsovat.
”90 prosenttia ratsastajista alisuorittaa, kun hyppäämme lopuksi radan maajoukkuevalmennuksissa”, hän kertoo.
Tätä varten maajoukkuejohto on kehittänyt maaliskuussa ensi kertaa kokeiltavan joukkuekilpailun karvalakkiversion.
”Me ratsastetaan haamu-nations-cup a´la Ypäjä”, Backlund hymyilee.
Aurinkotoureille Backlund antaa ohjeeksi, että ensimmäisenä viikonloppuna kannattaa hypätä pienempää kuin oma taso on, ja sitten onnistuneiden ratojen myötä noustaan isompiin luokkiin.
Jos tarkoituksena ei ole hypätä kaikkein isompia luokkia, hevoset pystyvät hyppäämään kolmena viikonloppuna peräkkäin kolme luokkaa viikossa, kunhan niiden kunto on rakennettu riittäväksi.
”Ja sen jälkeen pidetään loma ennen kevään kilpailuita”, Backlund neuvoo.
Jos radoilla ajautuu ongelmiin, on tourien kilpailupaikoissa mahdollisuudet myös treenikierroksiin, jossa voi esimerkiksi ratsastaa ympyröitä esteiden väliin.

Tänä vuonna Backlund ei itse ratsasta Espanjassa.
”Me olimme Hattel Horselta kahtena edellisenä vuotena Olivassa, mutta nyt ei ole talous sellaisessa kunnossa, eivätkä vanhemmat hevoset tarpeeksi hyvässä vireessä. Kyllä talvi tuntuu nyt pitkältä”, Janakkalassa talliaan pitävä Backlund kertoo.
Ratsastusturneen vaihtoehtona hän on tänä vuonna perhelomalla Thaimaassa sukeltamassa.
Hän paljastaa, että ei ole itse koskaan tarkkaan laskenut, kuinka kalliiksi aurinkotour hevosten kanssa tulee.
”Parempi ettei laske. Silloin kun on tilillä rahaa, silloin mennään”, hän naurahtaa.