Hevosen kuolema radalla on yllätys, johon on varauduttu

Ravikeskusjärjestö Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Susanna Mäki kertoo, että ravikilpailun yhteydessä kuolemia sattuu vuodessa nollasta kuuteen.

Tänä vuonna raveissa on kuollut jo viisi hevosta, viimeisin tiistaina Jyväskylän raveissa. Kuolleista hevosista neljä on menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen ja yksi on lopetettu jalkavamman takia.

Lisäksi alkuvuodesta yksi ravuri jouduttiin lopettamaan sen loukattua päänsä tallialueella kaatuessaan.

Raveja järjestetään Suomessa ympäri vuoden. Kilpailusuorituksia Suomen raveissa kertyy vuodessa reilut 40 000.

Vuoden 2021 suomalaisen tutkimuksen mukaan raviradoilla lämminverisille tapahtuu 3,9 äkillistä kuolemaa 100 000 starttia kohden ja suomenhevosilla 2,9 äkillistä kuolemaa 100 000 starttia kohden, mutta laskuissa ovat vain kilpailualueella tapahtuneet kuolemat.

Tänä vuonna Suomen raveissa on kuollut parikin poikkeuksellisen nimekästä hevosta. Suomenhevostammojen kärkikaartiin kuulunut Hentun Liisa menehtyi maaliskuussa Lahden raveissa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Tämän vuoden suomalaisissa ravionnettomuuksissa neljästi hevonen on tuupertunut radalle, jolloin syyksi epäillään yleisesti sydämen pettämistä.

Mäki kertoo, että aiemmille, tutkituille sydäntapahtumilla ei ole löytynyt syytä tulehduksista tai rakenteellisesta poikkeamista, eikä niissä ole yhteyttä lääkeaineisiin tai säähän.

Löydökset viittaavat siihen, että menehtyneillä hevosilla sydämen normaalissa sähkösignaalin kulussa on tullut katkos. Tämä aiheuttaa välittömän rytmihäiriön, joka pysäyttää sydämen.

Usein hevosen äkillisen kuoleman kohdalla puhutaan ison verisuonen repeämästä, mutta Mäen mukaan niitä ei ole tapahtunut Suomessa raveissa viimeisen pari vuoden aikana, ja ne ovat myös patologin mukaan harvinaisia.

Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Susanna Mäki kertoo hevosten ruumiinavausten tutkimusten viittaavan useimmin sydämen normaalin sähkösignaalin häiriöön. Kuva: Carolina Husu

Jonkin verran kilpailuissa tapahtuu kohtalokkaita raajavammoja, viimeksi heinäkuussa Jämsässä. Ratsastuksessa nämä ovat yleisempiä verrattuna sydäntapahtumiin.

Kun hevonen saa pahan raajavamman, tilannearvion tekee eläinlääkäri.

Ravikilpailuissa on harjoitusraveja lukuun ottamatta aina paikalla kilpailueläinlääkäri. Ratsastuksessa sellainen on pakollinen kansallisissa estekilpailuissa ja kansallisen ja aluetason kenttäkilpailuissa.

Susanna Mäki toteaa, että on vaikea sanoa, kuinka paljon kilpailutilanne lisää hevosten onnettomuuksien määrää.

”Jalkamurtumia tapahtuu kaikista eniten hevosten ulkoillessa laumassa tarhassa tai laitumella toisen hevosen potkun seurauksena. Hevosten kuolinsyistä vapaa-ajalla ei ole tarkempia tietoja, koska niitä harvemmin toimitetaan ruumiinavaukseen”, hän sanoo.

Suomessa radalla menehtyneet ravihevoset on avattu Suomen Hippoksen laskuun vuodesta 2002 lähtien. Ratsastuksessa menehtyneet hevoset avataan kansainvälisissä kilpailuissa.

Avaaminen maksaa 1500–2000 euroa riippuen kuljetusmatkasta. Mäki kertoo, että ruumiinavaus tehdään aina, mikäli kuolinsyy ei ole yksiselitteinen. Jos jalka murtuu ja hevonen joudutaan lopettamaan sen takia, ei ruumiinavaukselle ole tarvetta.

Hevosen tuupertuminen radalle on järkyttävää myös katsojille. Hippoksen viestintäjohtaja Saara Iivari kertoo, että raveja ei juuri keskeytetä hevosen kuoleman takia, mutta eläinlääkärillä on oikeus vaatia tapahtumajärjestäjää keskeyttämään kilpailu, jos hän epäilee muidenkin hevosten vaarantuvan.

Hevosten terveystiedoista kerrotaan yleisölle ja julkisuuteen, jos siihen saadaan lupa omistajalta. Toimihenkilöiden tulee näkösuojata onnettomuuspaikka ja ohje videokuvaajille on, että kamera pitää kääntää pois.

Iivari toteaa, että ohjeistus on samankaltainen kaikissa urheilutapahtumissa.

”Kun on kyse elävistä eläimistä ja ihmisistä, koemme, ettei mikään onnettomuus tai poikkeustilanne ole televisioviihdettä ja toimihenkilöillä on oikeus työrauhaan tilanteessa”, hän perustelee.

Hevoskilpailuissa on tarkat ohjeistukset onnettomuuksien varalle. Kun Ville Kulkkaan Nepton jouduttiin lopettamaan, näkösuojaksi levitettiin nopeasti pressut. Kuva: Miia Lahtinen

Ratsastuskilpailuissa tapahtuneista hevosten kuolemantapauksista lähetetään aina raportti Suomen Ratsastajainliittoon, mutta liitto ei ole toistaiseksi tilastoinut tapauksia.

Ratsastajainliiton urheilujohtaja Jutta Koivula kertoo, että ratsastuksen onnettomuuksissa korostuvat raajavammat. Kouluratsastuskilpailuissa hän ei muista tapahtuneen yhtään hevosen kuolemaa. Sydänperäisesti ratsu kuoli Suomessa esteradalle vuonna 2011.

Viimeisimmät hevosten kuolemantapaukset ovat vuodelta 2021, jolloin niitä tapahtui kaksi. Ensimmäisessä poni tuli alle metrin luokassa niskoilleen ja menehtyi.

Samana syksynä esteratsastuksen SM-kilpailuissa menehtyi ammattivalmentajana ja -ratsastajana toimivan Ville Kulkkaan ratsu, omakasvatti Nepton.

Hevonen teki viimeisen osakilpailun toisella kierroksella arviointivirheen ja lähti kahden laukka-askelen välissä hyppyyn yhden askelen jälkeen, meni jälkimmäisen esteen sekaan ja kaatui. Ruuna jäi maahan makaamaan, ja se jouduttiin lopettamaan yleisön edessä, pressun takana.

Kilpailu päätettiin keskeyttää, ja senioreiden ja junioreiden mitalit jaettiin jo ratsastettujen kierrosten perusteella.

Kenttäratsastuksen maasto kiinteine esteineen on ratsastuksen lajeista vaarallisin, mutta siinä turvallisuuden eteen on tehty paljon. Maastoesteiden MIM-saranasysteemit ehkäisevät kaatumisia, ja turvallisuutta haetaan myös kvaalien avulla ja tuomaritoiminnalla.

Esteillä Ratsastajainliitto kielsi vuodesta 2022 lähtien aikaratsastuksen alle 95 sentin luokissa vähentämään vauhdin tuomia arviointivirheitä.

Oman kasvatin Neptonin menetys oli ammattiratsastaja Ville Kulkkaalle vakava paikka. Kuva: Miia Lahtinen

Ville Kulkas kertoo onnettomuuden jälkeen miettineensä usein, mitä riskejä laji sisältää ja onko hyppääminen edes niiden arvoista.

”Alkoi miettiä touhun järkevyyttä”, hän hymähtää.

Onnettomuusesteen lähestymistä hän on miettinyt moneen kertaan. Olisiko pitänyt tulla pienemmin ja vaikuttivatko iltapäivän varjot siihen, miten hevonen hahmotti esteet?

”Mutta monta kertaa olen tullut sarjalle huonommin ja silti selvinnyt. Näin huonot seuraukset on harvemmin kuin 99 kertaa sadasta”, hän muistuttaa.

Ja on häneltä itseltään kuollut hevosia äkillisesti niin jalkavamman takia tarhaan kuin sydämen pettäessä karsinaan.

Tapahtumaan hoidosta paikan päällä tai sen käsittelystä mediassa Kulkkaalle ei jäänyt mitään hampaankoloon.

”Harmitus ja suru tuli siitä, että hyvä hevonen, joka oli vuosia tuossa ollut, lähti näin”, hän sanoo.