Vierasblogi: Hevosen hyvinvointi keskiössä?

Suomalaisessa raviurheilussa hevoseen kohdistuvista rikkeistä annetut rangaistukset eivät vastaa rikkeiden vakavuutta. Ravikilpailusääntöjä ja rangaistusmääräyksiä olisi päivitettävä niin, että eläinsuojelullisiin rikkomuksiin syyllistyneitä kilpailijoita voidaan rangaista tuntuvasti.

Joulukuussa kirjoitin Ravinetin vierasblogissa Porin raveissa 17.12.2017 nähdystä poikkeuksellisen törkeästä hevosen ajamisesta. Silloin näkökulmani käsitteli Hippoksen reaktioita tapahtuneeseen ja asiaan liittyvää tiedotusta. Tuolloin Hippos päätyi tekemään tapahtuneesta eläinsuojeluilmoituksen ja viemään asian jatkokäsittelyyn oman organisaationsa sisällä. Lisäksi Hippos tiedotti hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen tekevän toimenpiteitä, joilla hevosten asiaton kohtelu saadaan kokonaan loppumaan.

Nyt Hippoksen hallitus on käsitellyt tapauksen ja määrännyt hevostaan rajusti käskeneelle ohjastajalle rangaistukseksi kuuden kuukauden ajokiellon. Ajokielto estää henkilöä osallistumasta ravikilpailuihin hevosen ohjastajana, mutta hän saa osallistua kilpailutoimintaan valmentajan ominaisuudessa. Kyseinen ohjastaja on ajanut viime vuosina keskimäärin kolme kilpailua vuodessa. Ajokiellon lisäksi ohjastajalle on määrätty 100 euron sakko. Hevonen, jonka osaomistaja rangaistuksen saanut ohjastaja on, voitti kilpailussa 80 euroa.

Porin tapauksessa Hippos on todennut ohjastajan poikkeuksellisen ruman ajotavan ja epäillyt eläinsuojelulain rikkomusta tehdessään tapauksesta ilmoituksen viranomaiselle. Rikkeen vakavuuteen nähden seuraamus tuntuu mitättömältä. Hevostaan kilpailun aikana törkeästi repinyttä ja lyönyttä henkilöä estetään osallistumasta mahdollisesti yhteen tai kahteen kilpailuun ohjastajana ja lisäksi hänelle jää 20 euroa maksettavaa, kun määrätystä sakosta vähennetään hevoselle maksettu palkinto.

Viime syksynä Hippoksen hallitus langetti dopingrikkomukseen syyllistyneelle harrastajavalmentajalle 500 euron sakon ja vuoden kilpailukiellon. Kilpailukiellon merkitys harrastajavalmentajalle on olematon koska kyseessä ei ole henkilön elinkeino ja hän voi käytännössä jatkaa toimintaansa siirtämällä hevosensa toisen valmentajan nimiin. Valmentajalle määrätty sakko on lisäksi selvästi pienempi kuin vastaavista rikkeistä Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana muille valmentajille määrätyt sakot keskimäärin. Dopingrikkomukset ovat aina eläinsuojelullisesti vakavia tekoja ja rangaistusten lieventäminen tässä yhteydessä vaikuttaa asian vähättelyltä.

Ruotsissa hevosen hyvinvointiin kohdistuneisiin rikkeisiin suhtaudutaan ainakin rangaistusten perusteella huomattavasti vakavammin. Viime viikolla tuli julkisuuteen tapaus, jossa ravihevosta oli nivelpiikitetty ja lääkitty sääntöjen vastaisesti. Hevosen valmentajalle määrättiin 100 000 kruunun eli noin 10 000 euron sakko. Pari vuotta sitten Ruotsissa koboltin dopingkäytöstä kärynnyt ammattivalmentaja sai miljoonan kruunun sakon lisäksi kymmenen vuoden kilpailukiellon sekä porttikiellon raviradoille.

Suomalaisessa raviurheilussa todettujen eläinsuojelullisten rikkeiden vähäiset seuraamukset eivät tue Hippoksen strategiaa, jossa hevosen hyvinvointi on keskiössä. Annetut sanktiot eivät luo uskottavuutta Hippoksen kykyyn ratkaista jämäkästi lajissa todettuja hevoseen kohdistuvia rikkeitä. Ei riitä, että puhutaan nätisti, myös toimintatapojen pitää olla strategian mukaisia.

Kuva: Ville Toivonen

Katja Hautala

Kirjoittaja on raviurheilua harrastava eläinlääkäri, jolle hevosten hyvinvointi on sydämen asia.