Hyväksi ratsastajaksi voi tulla putoamatta sataa kertaa – ohjat irrotetaan käsistä jo ennen ruumishuonetta

Pitkään Ratsastajainliitossakin työskennellyt Kielo Erkko (aiemmin Kestinmäki) painottaa, että haaverit kuuluvat lajiin, mutta asioita kyllä voitaisiin tehdä alan yrityksissäkin turvallisuuden kannalta paljon paremmin.

Syksyn kampanjassaan Tukes painottaa kypärien päivittämistä. Tukesin tallikäyntien perusteella asiakkaiden käytössä on yhä paljon kypäriä, jotka eivät täytä vuosina 2017 – 2021 käytössä ollutta VG1- turvallisuusstandardia. Erkko näkee, että VG1 standardin mukaisia kypäriä voi käyttää yhä hyvällä omalla tunnolla, mutta sitä vanhemmat kannattaa heittää jo pois. Myös aurinko, kosteus ja auringonvalo ovat ehtineet vähentää niiden turvallisuutta.

Uusin turvallisuusstandardi on EN1384/23, ja se tuli käyttöön viime vuoden lopulla. Sen mukaiset kypärät ovat kaikkein turvallisimpia.

Erkko kertoo, että onnettomuustilastoissa näkyvät myös huonosti kiinnitetyt kypärät. Kypärän pitääkin olla ratsastajalle oikean kokoinen ja kiinnitysten pitää olla hyvät ja tarpeeksi napakat.

Erkko huomauttaa, että turvallisten kypäröiden hankkiminen alan yrityksiin ja omaan harrastukseen on asia, joka on helppo tehdä.

”Ratsastajien kehonhallinta ja hevosenlukutaito ovat myös tärkeitä asioita, mutta ne vaativat pitkäjänteistä työtä”, hän huomauttaa.

Kypärän käyttämisestä on aikojen kuluessa tullut ratsastuksessa normi.

”Nykyään juurikaan ei törmää siihen, ettei kypärää käytettäisi. Uusi asia on se, että lapset ja nuoret käyttävät kypärää myös tallissa hevosia hoitaessaan. Tämä on tosi hyvä juttu”, Erkko iloitsee.

Kielo Erkko toteaa, että vaikka hevosalalla on puhuttu turvallisuudesta paljon ja pitkään, korjattavaa on paljon. Kuva: Miia Lahtinen

Tukesin 1,5 vuoden takaisen analyysin mukaan suurin osa hevospalveluissa tapahtuneista onnettomuuksista on putoamisia. Useimmiten putoamisen syynä on tasapainon menetys, joka ei liity esimerkiksi hevosen pelästymiseen tai muuhun odottamattomaan toimintaan.

Kaikkein vakavimpia onnettomuuksia luokiteltiin aineistosta kahdeksan. Niistä miltei kaikki tapahtuivat kokeneille ratsastajille urheiluhevosilla.

”Niissä oli kova vauhti, ja usein esteitä. Liike-energiat tulevat niin suuriksi”, Erkko toteaa.

Alan yrittäjien tulee ilmoittaa Tukesille yhtään isommat tapaturmat, mutta kirjata pitää myös ne, joista selvitään mustelmilla. Ne tulee käydä läpi yrityksen omassa turvallisuustyössä.

Erkko toteaa, että vaikka hevosalalla on puhuttu turvallisuudesta paljon ja pitkään, korjattavaa on paljon. Hän toivoisi, että putoamisia pyrittäisiin aidosti vähentämään. Lisäksi oikeaa toimintaa hätätilanteissa pitää oikeasti miettiä etukäteen. Erkko kertoo, että Tukesin tietoon on tullut yllättävän paljon puutteellista toimintaa hätätilanteissa. Kokeneetkin yrittäjät voivat jäätyä ja jättää asiakkaan onnettomuuden kunnolla hoitamatta. Erkko kehottaa huolehtimaan ensiapuvalmiuden kuntoon ja soittamaan hätäkeskukseen matalalla kynnyksellä.

Myös asioiden jälkihoito pitäisi hoitaa hyvin. Erkko kertoo, että se olisi yrittäjille sikälikin järkevää, että usein Tukesiin ilmoituksen tekevät juuri ne asiakkaat, joille jää kuva, että heistä ei ole pyritty pitämään parasta mahdollista huolta.

Erkko painottaa, että ratsastuksesta ei voi tulla täysin turvallista lajia, niin kuin ei esimerkiksi laskettelustakaan. Silti myös alan asenteissa on korjattavaa.

Hän itse olisi valmis laittamaan romukoppaan tai ainakin nykyaikaistamaan monta alan vanhaa viisautta. Hän kommentoi pyynnöstä muutamia alan vanhoja sanontoja.

”Jos putoaa, pitää mennä heti takaisin selkään, että ei tule kammo.”

”Tätä vanhaa perinnettä ei kannata jatkaa. Onkohan tämä peräisin jostain armeija-ajoilta? On tapauksia, että ihmisiä on laitettu takaisin selkään vakavampienkin onnettomuuksien jälkeen, ja se voi pahentaa vammoja. Jos ratsastaja on shokkitilassa, hän ei pysty itse arvioimaan tilannetta. Se olisi tärkeä tiedostaa, jos esimerkiksi putoamistilanne on vaikuttanut vähääkään vakavammalta. Yrittäjän pitää myös huolehtia asiakas lääkäriin, ei vain pyytää poikkeamaan siellä kotimatkalla.

”Uskon myös, että kammon työstämiseen on monta parempaa ja rauhallisempaa tapaa, kuin se, että nousee mahdollisesti säikähtäneen hevosen selkään itsekin kivuliaana.”

Kielo Erkko painottaa, että putoaminen kuuluu ratsastamiseen, mutta sitä ei saisi normalisoida liikaa. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Ohjat irrotetaan käsistä vasta ruumishuoneella”

”Itse olen sitä mieltä, että jos putoaa, hevosesta kannattaa päästää irti. Vaarallisimpia ovat onnettomuudet, joissa ratsastaja jää kiinni ohjiin tai jalustimeen. Osa sanoo, että kun pitää ohjista kiinni, ei jää hevosen alle, mutta kyllä ohjat ovat sen verran pitkät, että tilanteesta tulee vaarallinen. Ainakin ratsastuskoululaisen pitää aina irrottaa otteensa. Eri asia on sitten se, jos ammattilainen on kilpailutilanteessa nuoren oriin kanssa.

”Jotta tulee hyväksi ratsastajaksi, pitää pudota sata kertaa.”

”Putoaminen kuuluu lajiin, mutta sitä ei silti saisi liikaa normalisoida. Turhia putoamisia pitäisi välttää. Jos jollain tallilla tapahtuu suhteessa asiakasmäärään paljon pieniä onnettomuuksia, samoilla talleilla on myös vakavia onnettomuuksia erittäin paljon enemmän.”

”Pieniäkin putoamisia pitää pyrkiä välttämään hyvällä opetuksella, sopivilla tehtävillä ja oikeanlaisilla hevosvalinnoilla. Lapsilla on nykyään hyvin erilaiset liikunnalliset lähtökohdat, ja heidän pitää antaa myös edetä harrastuksessa jokaiselle sopivaa vauhtia.”