

Kun kansainvälinen ratsastajainliitto FEI viime kesänä ilmoitti perustavansa kenttäratsastuksen tuomareille uuden, neljännen vaativuustason, suomalaistuomarit Jutta Koivula ja Seppo Laine täyttivät tason ennakkovaatimukset. He ilmoittivat keskusjärjestölle halukkuudestaan tavoitella neljää tähteä.
Ilmoitusluonteisesta asiasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan nousu kolmostasolta neljännelle edellytti osallistumista kansainväliseen tuomarikokeeseen.
”Kokeissa meitä testattiin aika lailla. Tehtävissä joutui miettimään, mitä tekisi kilpailuissa tilanteissa, joihin kukaan meistä ei halua joutua. Piti osata soveltaa kaikkia sääntöjä mitä lajista löytyy ja suoriutua tehtävistä tiukoissa aikarajoissa”, Jutta Koivula kertoo.
Samoilla linjoilla kokeesta on toinen suomalainen uusi neljän tähden tuomari, Seppo Laine.
”Kokeissa oli laajoja kysymyksiä, joita joutui paljon miettimään ja käyttämään tuomarin harkintaa. Kokeen lisäksi järjestettiin vielä henkilökohtaiset haastattelut, joissa oli viisi haastattelijaa. Lisäksi otettiin vielä huomioon kunkin kandidaatin oma historia.”
Kesälomaltaan puhelimeen tavoitettu Koivula toteaa, että kokeiden jälkeen tuloksia saikin odotella useita kuukausia. Marraskuussa saapuneet uutiset olivat suomalaisille paitsi henkilökohtaisesti hyviä, myös kansainvälisesti merkittäviä: 21 uuden neljän tähden tuomarin joukossa on kaksi suomalaista.
”Yllättävän kivasti meni”, Koivula sanoo hymy äänessään.
Hän kertoo, että korkeimman tason tuomareissa kenttäratsastuksen suurmaista on viisi brittiä ja kaksi ranskalaista. Monesta lajissa merkittävästä maasta ei päässyt uudelle tasolle yhtään uutta tuomaria ja esimerkiksi Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Yhdysvalloista kustakin vain yksi.
Uusilla tuomareilla on tänä talvena edessään vielä koulutus Sveitsissä. FEI:n uusien määräysten mukaan MM-kilpailuissa ja olympialaisissa kaikkien kolmen tuomarin on oltava nelostasolla. Viiden tähden kenttäkilpailuissa tasovaatimus koskee päätuomaria.
Seppo Laine toteaa, ettei harvoihin neljän tähden tuomareihin kuuluminen välttämättä lisää tuomarityön määrää.
”Olympialaisissa on vain kolme tuomaria, ja kisat ovat neljän vuoden välein. Viiden tähden kenttäkilpailuja on maailmassa seitsemän vuodessa”, laskeskelee Australian neljän tähden kilpailujen tuomarointimatkalta juuri haastatteluhetkellä kotiin ennättänyt Laine.
Sekä Koivulalla että Laineella on pitkä historia ratsastustuomareina. SRL:n urheilujohtajana työskentelevä Koivula valmistui kansalliseksi tuomariksi pian 40 vuotta sitten ja kenttäratsastuksen kansainvälisellä tuomaritasolla hän on ensi vuonna toiminut 30 vuotta. Seppo Laine on tuomaroinut kenttäratsastusta noin neljännesvuosisadan.
”Silloin 1990-luvulla Suomessa ei ollut yhtään kansainvälistä kenttätuomaria. Minua kokeneempia olisi ollut armeijan miehissä, mutta kielitaito ratkaisi. Muutama vuosi kansainväliselle tasolle valmistuttuani kiristin, pakotin ja houkuttelin Seponkin mukaan”; Koivula nauraa.
Työsarkaa on molemmilla riittänytkin ympäri maailmaa. Koivula kertoo tuomaroineensa maailmalla toistasataa kertaa. Laineelle tuomarireissuja kansainvälisiin kilpailuihin on kertynyt noin 150.
Mitään lepolomaa kansainvälisissä ratsastuskilpailuissa tuomaroiminen ei ole. Paikalla ollaan päiviä ennen kisojen alkua tarkastamassa ja hyväksymässä maastorata ja osallistumassa hevosten tarkastuksiin eläinlääkärin kanssa. Päivät täyttyvät koulu- ja esteratsastuksen sekä maastokokeen tuomaroinnista.
Koivula toteaa, että tuomarit tekevät ryhmätyötä ja kantavat paljon vastuuta. Päätösten pitää olla vankasti perusteltuja, esimerkiksi jos jonkin ratsukon kilpailu joudutaan keskeyttämään. Toinenkin puoli työssä on.
”Tuomarointimatkoilla tapaa paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa, mikä on kivaa. Meillä on kenttäratsastuksessa ikään kuin tällainen ylikansallinen, iso perhe”, Koivula sanoo.