Guiding Starin merkityksestä omistajilleen kertoo Hevosurheilussa 11.9. 1985 julkaistu ilmoitus.
30 vuotta sitten menestyshevosen haudalla tapahtui jotakin ennenkuulumatonta ‒ ”Asiasta tehtiin virallinen rikosilmoitus ja jonkinlainen tutkintakin, mutta eihän siitä mitään selkoa tullut”
Kriteriumin, Suur-Hollola-Ajon ja Suomen Mestaruuden voittaneen Guiding Starin hautapatsaan ryöstö on pala eriskummallista suomalaista ravihistoriaa.Tilaajalle
Guiding Starin hautamuistomerkki kuvattuna paikallaan Jämsässä. Kuva: Ulla Beckerin arkistoLauantaina Tampereen Teivossa ravataan nuorten ravihevosten perinteiset suurkilpailut Kriteriumit. Kolmevuotiaiden lämminveristen ja nelivuotiaiden suomenhevosten arvostetuimpien ikäluokkakilpailujen voittajat saavat paitsi mammonaa, myös mainetta, joka siivittää ne ravihistorian lehdille.
Yksi Kriteriumin alkuvuosien sankareista oli vuoden 1981 voittaja Guiding Star, jolla tuolloin 31-vuotias Pekka Korpi ajoi uransa ensimmäisen kriteriumvoiton. Guiding Star oli muutenkin 1980-luvun kovia menestyjiä, sillä se voitti vuonna 1983 sekä Suomen Mestaruuden että Suur-Hollola-Ajon.
Guiding Starin omistaja oli Guiding-Talli, jonka takana oli hämeenlinnalainen kauppiaspariskunta Eila ja Heikki Virtanen. Guiding Star oli heidän oma kasvattinsa, ja varsa oli pariskunnan Ulla-tyttären nimikkohevonen.
”Kirjoitin ylioppilaaksi sinä keväänä kun Guiding Star syntyi, ja äiti lupasi varsan minulle, jos pääsen ylioppilaaksi”, Ulla Becker (os. Virtanen) kertoo.
Guiding Star syntyi Kähö-kasvateistaan tutun Erkki S. Reposen tilalla Jämsässä. Virtaset ja Reponen olivat tulleet tutuiksi, kun Guiding Starin emä Gibs Girl oli valmennuksessa Martti Keskisellä Jämsässä. Virtaset olivat ostaneet Gibs Girlin talvella 1974‒1975, jolloin Gibs Girl oli tuotu Dean Rodneystä kantava Ruotsista Suomeen.
”Hämeenlinnassa oli siihen aikaan ravitalli, jolla kävimme välillä hevosia katselemassa. Sieltä Gibs Girl sitten ostettiin meille”, Ulla Becker muistelee. ”Se teki ensin varsan, kilpaili sitten pari kautta Martti Keskisen valmennuksessa ja astutettiin sitten Delano Hanoverista. Siitä astutuksesta syntyi Guiding Star.”
Guiding Star kasvoi Erkki S. Reposen tallilla, minkä jälkeen Pentti Hartonen opetti varsan Jämsän raviradalla. Sieltä tie vei Pekka Korven valmennukseen, ja menestys oli mainiota.
Kriterium ja Suur-Hollola-Ajo olivat Guiding Starin uran suurimpia tähtihetkiä, ja yhteensä ori kilpaili 56 kertaa juosten komeasti 26 voittoa.
Viimeiset kilpailunsa Guiding Star juoksi kesällä 1985. Suur-Hollola-Ajon välierässä se jäi kuudenneksi, eikä näin selvinnyt finaaliin, ja se kilpailikin finaalipäivänä täytelähdössä. Kilpailukirjan viimeiseksi merkinnäksi jäi 30.6. Lahdessa saavutettu yhdeksäs sija ajalla 17,1a. Sakari Lilleberg ohjasti, kun valmentaja Pekka Korpi oli samassa lähdössä Home Setillä kolmas.
Vajaat pari kuukautta myöhemmin Guiding Starin elämä päättyi tapaturman seurauksena.
”Se oli ilmeisesti riehunut tarhassa yön aikana, törmännyt tolppaan ja katkaissut jalkansa. Eläinlääkäri totesi tilanteen toivottomaksi”, Ulla Becker kertoo.
Guiding Star oli omistajilleen rakas hevonen, ja Eila Virtanen halusikin oriinsa tulevan haudatuksi sen synnyinkodin maille Jämsään. Nopeasti hän otti yhteyttä Erkki S. Reposeen, joka lupasi Guiding Starille hautapaikan mailtaan, ja Guiding Star lopetettiinkin kotitallillaan Vihdissä hevosautoon, jolla se saatiin kuljetettua Jämsään.
Hautaaminen tapahtui arvokkaasti, sillä Guiding Star peiteltiin synnyinkotinsa multiin Suur-Hollola-Ajon voittoloimi yllään.
Hieman myöhemmin hautapaikkaa kunnioittamaan teetettiin pronssinen hevospatsas. Juokseva hevospatsas teetettiin Lapin yliopiston taide- ja käsiteollisuusoppilaitoksessa.
”Patsaita tehtiin itse asiassa kaksi erilaista. Juokseva hevonen vietiin Guiding Starin haudalle ja seisova hevonen vanhempieni kotiin”, Ulla Becker kertoo.
Pronssinen hevonen ei ollut Guiding Star, vaan reilusti riskimpää tekoa oleva hevosfiguuri. Haudalle tehty patsas kiinnitettiin hautakiveen tukevalla jalustalla, jolla se seisoi seuraavat vuodet.
Kesällä 1992 Kähön tilalla kuitenkin havahduttiin melkoiseen yllätykseen: Guiding Starin haudalla ollut patsas oli kadonnut.
”Ei sen katoamista varmaan ihan heti älyttykään, kun ei sitä kuitenkaan joka päivä oltu ihmettelemässä”, tilan nykyinen isäntä, Erkki S. Reposen poika Niklas Reponen huomauttaa.
Ison ja painavan patsaan katoaminen aiheutti ihmetystä, mutta myös muita toimenpiteitä.
”Kun sen huomattiin kadonneen, lähiympäristö käytiin läpi kissojen ja koirien kanssa. Etsittiin siltä varalta, jos joku olisi vaan repinyt patsaan irti ja heittänyt sivuun”, Erkki S. Reponen muistelee.
Patsas oli kiinnitetty kiveen kunnon jalustalla, joten puolivahingossa sitä ei ole voinut napata, Reposet korostavat.
”Patsas oli varmaan puoli metriä pitkä ja aika korkeakin. Kun se oli täyttä pronssia, se painoi joka tapauksessa kymmeniä kiloja. Ei sitä kukaan ole vaan sattumalta siitä ottanut, vaan on pitänyt olla työkalut mukana ja selkeä tarkoitus. Jalusta oli katkaistu rautasahalla tai vastaavalla”, Erkki S. Reponen kertoo.
Erkki. S Reponen ja Niklas Reponen esittelemässä rikospaikkaa kesällä 2022. Taustalla pilkistää ysitie, jolle varastettu patsas näkyi 1990-luvun alussa hyvin. Kuva: Ville ToivonenPatsas oli muutamia kymmeniä metrejä sivussa Reposten pihapiiristä. Vieressä kulkee Jyväskylän ja Tampereen välinen ysitie, jolle patsas takavuosikymmeninä näkyi, ainakin jos osasi katsoa.
”Ihan hyvin se näkyi tielle asti siihen aikaan. Patsaan ja tien välissä olevat puut olivat silloin vielä ihan pieniä”, Niklas Reponen muistuttaa.
Vaikka Kähön tila on valtatien äärellä ja keskeisellä paikalla Jämsän keskustan tuntumassa, vastaavia varkauksia ei tilalla ole Erkki S. Reposen mukaan tapahtunut.
”Asiasta tehtiin virallinen rikosilmoitus ja jonkinlainen tutkintakin, mutta eihän siitä mitään selkoa tullut. Guiding Starin omistajat kuitenkin saivat patsaan tekokustannukset korvauksena meidän vakuutusyhtiöstämme, kun katsottiin, että se varastettiin meidän pihapiiristämme”, Erkki S. Reponen kertoo.
Varkaus jäi täydeksi mysteeriksi, eikä patsaasta ole sen koomin kuulunut mitään. Rakkaan hevosen muistomerkin varastaminen oli Guiding-tallin väelle ymmärrettävästi kova paikka.
”Olihan se ihan hirveä järkytys, että tuollaista tapahtuu”, Ulla Becker kiteyttää.
Patsaan jalustasta jäänyt reikä osoittaa kiinnityksen jämäkkyyden. Kuva: Ville Toivonen- Osaston luetuimmat
