Hevosen hyvä ruokinta nojaa heinän rehuarvon analysointiin – katso vinkit karkearehun valintaan

Jotta hevosta ruokkiessa tietää, miten hyvin hevosten ravinnontarve tyydyttyy käytössä olevalla karkearehulla, on tarpeen selvittää sen rehuarvot. Hevosalalla on edelleen paljon vaihtelua siinä, kuinka palvelua osataan hyödyntää.

Analyysejä tekevän SeiLab Oy:n toimitusjohtaja Seppo Kangas kertoo, että ahkerimmin palvelua käyttävät heinää päätoimisesti tuottavat yrittäjät esimerkiksi heinärenkaisiin kuuluvat tilat.

"Ammatikseen heinää myyvät ovat oikeinkin tarkkoja. He toimittavat ennen niittoa korjuuaikanäytteitä, joista mitataan, ettei valkuainen ole liian korkea. Siten satoa ei korjata liian varhain."

Viime vuonna Seilabissa tutkittiin reilu 2 400 kuivaheinän ja piirun alle 1 800 säilöheinän näytettä. Luvuista ei tiedetä, minkä eläimen syötäväksi rehu päätyy.

Kangas arvioi, että suuruusluokassa 20 prosenttia näytteistä on hevostalleille menevää. Heinäanalyysien yhteismäärä on lisääntynyt vuosittain noin 15 prosenttia.

Saman lohkonkin sisällä heinän ja varsinkin säilöheinäksi korjatun laatu voi vaihdella huomattavasti muun muassa maaperän, lannoituksen sekä kasvu- ja korjuuolojen vuoksi. "Näytteitä kannattaisi siksi ottaa enemmän kuin vain yhdestä paikasta", Kangas kannustaa.

Analysoinnin tarpeellisuutta ja kattavaa näytemäärää painottaa myös johtava tutkija Markku Saastamoinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke). "Jos lohkoilla tai lohkon osissa kasvilajien koostumus vaihtelee, ovat kasvien korjuuasteet myös erilaiset. Se sitten vaikuttaa rehun sulavuuteen ja rehuarvoihin."

Periaatteessa jokainen muoviin kääritty paali on eri rehua: kosteus saattaa vaihdella karhon paksuuden ja peltolohkon kuivumisolosuhteiden mukaan. Tällöin paalin kuiva-ainepitoisuus ja myös paalissa tapahtuva, lievä käymisprosessi voivat olla erilaisia.

"Silmämääräisesti tai aiempien vuosien keskiarvojen perusteella ei karkearehun rehuarvoja pysty päättelemään", tutkija toteaa.

Rehutaulukot voivat antaa osviittaa, jos ainakin rehun korjuuaste tunnetaan. Varmin tulos saadaan laboratoriosta, ja muut rehut ja mahdolliset lisät lasketaan saatujen rehuarvotulosten mukaan. Tähän avuksi löytyy esimerkiksi Hevostietokeskuksen sivulta laskuri.

Hevosella tärkeitä ovat energia-arvo sekä rehun sulavuutta kuvaava D-arvo, jonka avulla voidaan valita hevosen käytön mukaan sopivinta rehua. Jos kyseessä on runsaasti valkuaista tarvitseva hevonen eli varsa tai imettävä tamma, on Saastamoisen mukaan tietenkin tärkeää myös tietää valkuaisen määrä.

Kivennäispitoisuudet kertovat sen, kuinka paljon ja millaista kivennäistäydennystä hevonen tarvitsee.

Heinäntuottaja Erkki Heinonen Vihdistä kertoo, että kannattaa seurata kivennäisten lisäksi hivenaineita varsinkin sinkkiä ja kuparia. "Jos on käytetty ulkolaista lannoitetta, myös seleeni pitää huomioida. Me käytämme hivenlehtilannosta, koska siinä ovat kaikki kolme."

Lehtilannos on hyvä myös täydentämään sinkkiä, joka tuppaa laskemaan, jos samoilla lohkoilla on viljelty hyvin pitkään usein heinää.

Erkki ja Juha Heinosen maatilayhtymä tuottaa hevostiloille heinää noin 120 hehtaarin alalla. Siitä noin neljännes korjataan kuivaheinäksi, loppu säilöheinäksi. Yhä useampi hevostila ostaa Heinosen mukaan molempia, mutta varsinkin muutamaa hevosta tai ponia pitäytyvät kuivaheinässä.

Hevosväen keskuudessa on jonkinlainen trendi, jonka mukaan odelma olisi erityisen hyvää hevosen karkearehuksi.

Markku Saastamoinen arvelee, että sillä koetetaan jäljitellä ruohoa tai laidunta. "Ainakin harraste- ja hyvin kevyttä työtä tekeville hevosille tällainen rehu sulaa liiankin hyvin. Se johtaa helposti lihomiseen. Lähinnä siitä hyötyvät imettävät tammat ja ensimmäisenä rehunaan vieroitetut varsat."

Erkki Heinonen toteaa, että odelman sadon korjuun ajoittaminen on hankalaa. Jos se myöhästyy yhtään, sokeri nousee korkeaksi.

Kuten muiden karkearehujen myös odelman koostumus voi siis vaihdella eli rehuanalyysi tarvitaan.

• Esikuivattu säilörehu ja säilöheinä ovat pölyttömiä, maittavia, ravintoarvoltaan hyviä ja edullisia.
• Hyvä rehu on väriltään ruskeanvihreää, lehtevää, tuoksuu miellyttävän happamalta eikä sisällä rikkaruohoja tai epäpuhtauksia.
• Pilaantunut säilörehu on väriltään tummaa, tuoksuu tunkkaiselta ja homeiselta.
• Pikkupaaleihin pakattu kuivaheinä on säilörehua ja -heinää tasaisempaa hygieeniseltä ja ravitsemukselliselta laadulta.
• Sen saatavuus on kuitenkin vaikeampaa ja hinta siksi korkeampi.
• Myös kuivan heinän tulisi olla lehtevää, pölytöntä ja väriltään vaalean vihreää.
• Heinäpelletit ovat lisänneet suosiotaan, koska niitä on helppo annostella ja ne vievät vähän tilaa.
• Sinimailasta sisältävinä niiden maittavuus ja ravintoarvo ovat hyviä.
• Hevoset pureskelevat pellettiheinää vähemmän, ja niillä tulisi siksi korvata vain osa karkearehun tarpeesta.
• Tuontitavarana useat heinäpelletit eivät sovellu kilpaileville hevosille, sillä mahdolliset jäämät voivat aiheuttaa ikäviä yllätyksiä.
• Hevosten heinän tuottamiseen ovat keskittyneet muun muassa Etelä-Suomen, Pohjois-Suomen ja Lakeuden Laatuheinärenkaat, Heinämestarit sekä Big Pack Säilöheinä Varsinais-Suomessa.
• Lisää tietoa antaa Hevostietokeskuksen kattava ruokintasivusto
• Tietokeskuksen maksullinen ruokintalaskuri
• Luonnonvarakeskuksen rehutaulukot hevoselle
• Etelä-Suomen laatuheinärenkaan toimeksiannosta koottu lyhyt opas karkearehuista