

Pohjois-Ruotsin ykkösohjastajiin jo vuosikymmeniä kuulunut Ove A Lindqvist saavutti maanantai-iltana 3000 voiton merkkipaalun. 63-vuotias suitsimies sai tasaluvun täyteen nykyisellä kotiradallaan Skellefteåssa. Sen toi ravien seitsemännessä lähdössä Per Edströmin valmentama Younameit (Django Riff).
Ohjastaja oli ottanut tämän vuoden alussa tavoitteekseen tasaluvun saavuttamisen kuluvan kauden aikana. Parin kuukauden sairaustauko keväällä siirsi juhlahetkeä. Nyt terveystilanne on kuitenkin kohdillaan. 3000 voiton saavuttamiseen meni aikaa reilut 45 vuotta, sillä ensimmäinen voitto tuli heinäkuun 22. päivä vuonna 1979 Lyckeselessä Red Panterin kanssa.
”Merkkipaalun saavuttaminen tuntuu hienolle. Olen kuitenkin ajanut pääosan urastani tavallisia lähtöjä tavallisilla hevosilla”, kertoo Ove A Lindvist muutama päivä juhlavoiton jälkeen.
”Olen ikäisekseni ihan asiallisessa kunnossa. Olen tarkoituksella vähentänyt raveissa kiertämistä viime vuosina. Keskityn lähinnä Skellefteån, Bodenin ja Uumajan raveihin. Bergsåker on kyllä melkein eteläisin rata mihin tulee lähdettyä, enkä sinnekään lähde ajamaan enää yksittäistä hevosta.”
”Palkintotaso arkiraveissa on ihan liian alhainen, ja Breddloppet-järjestelmästä pitäisi päästä suurimmilta osiltaan eroon.”
Jos kokenut ohjastaja olisi saanut valita millä radalla tasatuhat täyttyisi, olisi hän valinnut Bodenin. Pitkä raviura sai alkunsa juuri tuolla Ruotsin pohjoisimmalla radalla. Nykyisin muutamaa hevosta avopuolisonsa Ann-Catrin Friskin kanssa valmentava Lindqvist piti parhaimmillaan noin 70 hevosen valmennustallia ollessaan eteläisessä Ruotsissa.
”Nuorempana olin töissä Berndt Lindstedtillä ja Håkan Wallnerilla jenkeissä. Olen ollut vuosien saatossa valmentajana niin Örebrossa kuin Mantorpissakin. Mutta Bodenissa aloin työskentelemään hevosten kanssa, ja sen takia tunnen tiettyä lukkarinrakkautta Bodenia kohtaan.”
Bodenin hyvä kehitys ruotsalaisten raviratojen joukossa ilahduttaa Lindqvistia. Hän on tuonut useassa eri yhteydessä esiin huolensa Pohjois-Ruotsin raviurheilun tilanteesta. Huoli pohjoisen raviurheilun tilasta on nyt vaihtunut huoleen koko Ruotsin raviurheilun tilasta.

”Bodenin myönteinen kehitys lisääntyneiden kilpailupäivien osalta helpottaa lyhyellä tähtäimellä pohjoisen raviharrastajien arkea. Mutta palkintotaso arkiraveissa on ihan liian alhainen, ja Breddloppet-järjestelmästä pitäisi päästä suurimmilta osiltaan eroon”, paaluttaa Ove A Lindqvist.
Vuonna 1988 Harper Hanoverin ajon Finito Lloydilla (Glasgow) voittaneella ohjastajalla on selkeät korjausesitykset ruotsalaiselle raviurheilulle. Hän jakaisi palkintorahat uudestaan siten, että suurkilpailuissa maksettavat palkinnot siirrettäisiin arkiraveihin. Suurkilpailuiden palkinnot rahoitettaisiin Lindqvistin visiossa omistajien taholta.
”Kun katsot nytkin suurkilpailuiden osallistujalistoja, on mukana lähes yksinomaan varakkaiden hevosenomistajien hevosia. He voivat maksaa suuremman osallistumismaksun kisaan, ja ajaa ennakkomaksupotista. Eikö se olisi ihan oikeudenmukaista”, kysyy Lindqvist.
”Ajetaan mieluummin kaikissa lähdöissä kunnon ykkösistä.”
Arkiravien palkintotasoa nostamalla ratkaistaisiin ohjastajan mukaan Ruotsia vaivaava raviaktiivien lukumäärän negatiivinen kehitys.
”Olen laskeskellut, että jos Ruotsin palkintorahat jaettaisiin kaikkien ajettavien lähtöjen kesken tasaisesti, voitaisiin kaikissa lähdöissä maksaa reilun 50 000 kruunun ykköspalkinto. Takaan, että silloin ihmisiä alkaisi kiinnostaa taas hevosten omistaminen, ja startattaisiin useammin hevosilla. Tällä hetkellä ruotsalaisen raviurheilun pyramidi on rakennettu ylösalaisin, sillä suurin osuus palkinnoista maksetaan pienelle joukolle huipulla olevia aktiiveja. Tuonkaltainen pyramidi kaatuu väkisellä jossakin vaiheessa.”
Lindqvist painottaa olevansa huolissaan tavallisten hevosenomistajien häviämisestä lajin parista. 10 000 kruunun ykköspalkinnoilla ajettavat Breddloppet-lähdöt eivät ole kokeneen ohjastajan mukaan pelastus hevosenomistajien takaisin haalimiseksi.
”Joitakin lähtöjä on oltava aloitteleville ohjastajille. Mutta mikäli minäkin ajan vielä vähemmän lähtöjä tulevina vuosina, olen käytettävissä Breddloppet-lähdöissä , mikä ei kuulosta oikein järkevälle systeemille. Ajetaan mieluummin kaikissa lähdöissä kunnon ykkösistä. Nykyisellään tavallinen arkiravien ykköspalkinto ei edes riitä kattamaan hevosen kuukauden kuluja”, huokaa Ove A Lindqvist.

Lindqvist kaipaa ruotsalaiseen raviurheiluun enemmän värikkäitä persoonia, jotka uskaltavat nostaa esiin ongelmakohtia.
”Jörgen Westholm ja Lutfi Kolgjini ovat raviurheilijoita, jotka uskaltavat nostaa esiin ongelmakohtia. Olen itsekin samantyyppinen kuin he, ja eihän suorapuheisuudella saa aina ystäviä joka suunnalta. Mutta epäkohtiin pitää pystyä puuttua.”
Ruotsissa on viime aikoina nostettu esiin lauantain T75-rivin liiallinen helppous. Lindqvist huomauttaa, että tuohonkin ongelmaan on esitetty ratkaisu jo monta vuotta sitten.
”Toki tiedän itsekin ajaneeni lainaohjastajana paljon kilpaa. Mutta ajattelepa vaihtoehtoa, että jos valmentaja itse ajaa kilpaa hevosella, saa omistaja isomman korvauksen. Eli siis lainaohjastajaa käyttämällä saisit pienemmän ykköspalkinnon. Lähdöistä tulisi varmasti värikkäämpiä ja hankalammin analysoitavia. Kun kärkikuskit ajavat paljon lähtöjä, niin eiväthän he aina kilpaile kynsin ja hampain toisiaan vastaan”, pamauttaa Ove A Lindqvist.
”Minä haluan, että rakastamani laji ei kuihdu pois, mutta ennusmerkit eivät ole kovin hyvät.”
Ei pidä kuitenkaan luulla, että raviveteraani olisi lopettamassa raviurheilun parissa. Hän toivoo saavansa talliinsa uuden Olly Hålerydin (Trixton) kaltaisen huippuhevosen. Tällä hetkellä tallissa on neljä hevosta.
”Skellefteåssa on hyvät paikat valmentaa hevosia. Muutama hyvä hevonen talliin lisää ei olisi haitaksi. Minä haluan, että rakastamani laji ei kuihdu pois, mutta ennusmerkit eivät ole kovin hyvät.”
Olly Häleryd menestyi keväällä hienosti Lindqvistin ohjastamana. Omistajat päättivät siirtää tamman toukokuussa Daniel Redénin valmennukseen. Lindqvist painottaa ymmärtävänsä omistajia, mutta huomauttaa tallinvaihdossa olevan kyse juuri edellä mainituista ongelmakohdista.
”Pohjoisessa on pienemmät palkinnot. Omistajat päättävät hevosistaan, näinhän se totta kai on. Jos palkinnot olisivat tasaisemmin jakautuneet koko Ruotsin kesken, olisi valmentajana toiminen helpompaa myös kasvukeskuksien ulkopuolella.”